Lauri Marjamäki – Jääkiekko – pelaajien peli

(0:03 – 0:22)
Tänään tiedon jäljillä vieraana on valmentaja, jonka uraa on seurattu Suomessa monta kertaa suurennuslasin alla. Tämä kaveri lopetti pelaamisensa jo 17-vuotiaana, mutta ei jättänyt jäätä. Hän aloitti valmentamisen KooVeessa ja sitten Ilveksen ja Bluesin kautta koko Suomen tietosuuteen.

(0:23 – 0:33)
Eli Lauri Marjamäki tulee meidän vieraaksemme. Aika kova valmentaja. Mitäs Pekka, sinä haluat lähteä Laurilta kyselemään? Meillä on keissinä jääkiekko – pelaajien peli.

(0:33 – 0:47)
Jos katsoo julkisuutta, mediaa ja keskustelua tämän ympärillä, niin tämä keskustelu on aika valmentajakeskeistä. Otetaan Leijonien kuitenkin entinen päävalmentaja asiaan Jokerit, KHL mukana. Blues, Kärpät, mestaruudet Kärpissä.

(0:48 – 0:58)
Minua kiinnostaa tosi paljon myös tuo Sveitsi. Siellä hieno Kluuttenin kaa ja teki juuri uuden sopimuksen. Tsykiin kaksivuotinen sopimus sinne, eli ura Sveitsissä jatkuu.

(0:59 – 1:06)
Mielenkiintoinen sopimus. Päällä on hommannut sinne valmentajia, seuraajia, pelaajia. Sitten tuleekin tällainen Tsykin mahdollisuus.

(1:06 – 1:20)
Vähän siitä käänteestä, mitä siellä tapahtuu ja kuinka tähän ratkaisuun pääty. Mutta kyllä minua kiinnostaa tosi paljon tuo, että aika nuorena lähti valmentaa. On 17-vuotiaana ja siellä on kuitenkin muutama vuoden nuorempia kavereita valmennuksessa.

(1:21 – 1:45)
Minulla ainakin nuorempana silloin aika vanhoja valmentajia oli kasvatusvaiheeseen junnuissa. Minkälainen se suhde niihin poikkiin oli ja mistä se valmennusura lähti? Tiesikö heti jo pelaajana, että minusta tulee valmentaja vai minkälainen se polku on pelaajasta valmentajaksi? Aijai, mielenkiintoinen jakso tulossa. Lauri ja Marja, minäkin tervetuloa Tiedonjäljellä podcastiin.

(1:47 – 2:09)
Kiitos paljon. Mitäs tällä hetkellä kuuluu? Kiitos, kuuluu ihan hyvää. Tulee vähän tällaista pientä hässäkkää, kun tulin pari kolme viikkoa sitten Suomeen ja nyt itseasiassa kävin jo Sveitsissä viime viikolla ja vaihtoi työnantaja, niin tässä on paljon uutta taas ja tuntuu, että kalenteri on suhtiukka, mutta pelkkää positiivista kuitenkin sitä isossa kuvassa.

(2:10 – 2:21)
Kerkein golffaan on kuitenkin tärkeää, eikä mökillä käymään. Golffaan kerkein mökillä ei ole kerennyt käymään, mutta kyllä se on vähän sellaista lätkimistä se mun golffaaminen on. Mutta kivaa ajanvietettä ja saadaan kävelyaskelia.

(2:21 – 2:29)
Ja Arskalta varmaan saa swingitipsejä sitten ainakin. Joo, multa ei saa tipsejä. Enkä puutu kenenkään muun golffaamisen enään täällä.

(2:29 – 2:43)
Ei mahdita nimeltä. Lähdetään liikkeelle Härmälästä. Siitä suhteesta jääkiekkoon ja yleensäkin urheiluun ja jalkapotkupalloon.

(2:44 – 3:07)
Minkälainen oli Laurin urheilijanuoruus ennen kuin rupesi valmennushommat? Asuttiin ensimmäisen kuusi vuotta Valkeakoskella. Äiti oli töissä Jylhävaarassa paperitehtaalla ja sitten muutettiin Tampereelle. Tampereella ala-asteella ensimmäinen luokka koulua, kun rakennettiin Härmälään omakotitaloa Pirkkahallin viereen.

(3:08 – 3:18)
Missä oli kaikki nurmikentät ja muut viimeisen päälle. Siinä se lapsuus ja nuoruus meni. Pelattiin jääkiekkoa ja pelattiin jalkapalloa molempia ikäkausijoukkuessa.

(3:20 – 3:36)
Tuntui, että ehkä vähän lahjakkuutta oli molempiin ja muuta, mutta kuitenkin jääkiekko tuli valittua. Varmaan sen takia, että kaikki kaverit pelasivat jääkiekkoa. Sitten taas nuoruus tuli ja murrosikaa oli aika myöhään ja kasvu tapahtu aika myöhään.

(3:36 – 3:51)
Sitten tuli kaikki muutkin nuoruudessa, mopot, kevarit, röykinvedot ja muut. Se pelaajaura oli sitten aika nopeata taputeltua. Pelasit siinä KV, Ilveksessä ja 17-vuotiaaksi asti, kun tiedon jäljillä podcastit luonteenomaisesti.

(3:53 – 4:08)
Tuolla huoneen taulullakin näkyy muutamia avainteemoja. Kuvaa vähän sitä, että missä kohtaa sinulla syntyi ajatus, että valmentajan polku voisi tästä lähteä. Mitä sytykkeitä sinulla siihen oli? Jotenkin minua kiinnosti, en tiedä.

(4:09 – 4:20)
D-juniorin valmentaja sanonut kerran, kun mentiin TPS-ään pelaamaan 7-7 vasta. Oli hyvä porukka, kiilit ja suntut. Oli aika kovia pelaajia, NHL-pelaajia, Akiperit, Tommi Kalliot ja kumppanit mainitakseni.

(4:22 – 4:29)
Piirsin, että miten karvataan. Mä olin sanonut, että me mennään 1-2-2, että sentteri antaa paineella. Ei turi, koska maajoukkuekin pelaajilla.

(4:29 – 4:40)
En muista yhtään itse, mutta se väitti, että se on ihan totta. Kyllä mua kiinnosti tosi paljon, kun oltiin Hervanhallisuuksissa. Oli ne liitutaulut, kun koutsi piirteli, mitä se yrittää kertoa.

(4:40 – 4:53)
Mitä noin viisi pelaajaa tekee yhteistyötä tuolla. Viittasin, että ei oikein harjoitteluvahjakkuutta ollut. Kun kasvoi kahdessa vuodessa 28 senttiä, niin se oli aika lainaa, että pampi liukkailla jäillä.

(4:54 – 5:01)
Ei sitä pelaamista oikein tullut mitään. Kaikki muut kiinnostivat. C-junioreissa meillä oli hyvä porukka KV.

(5:01 – 5:10)
Hyvä juniorevalmentaja Petteri Kargeri, joka kysyi mua mukaan saman tien. P-junioreja. Oliko se vanhempi P, kun lopetin.

(5:10 – 5:22)
Hyppäsin saman tien KV C79 mukaan. Olin siinä puoli vuotta apuvalmentajana, jonka jälkeen sain jo heti oman joukkueen. Kaksi vuotta valmensin 82 ja kaksi vuotta 83.

(5:23 – 5:39)
Kävin samalla lukion loppuun ja armeijan siinä. Se oli jotenkin semmoinen, joka vei mennessään valmentaminen. Ehkä sekin, että kun olit itse nuori ja sitten olit yhtäkkiä vastuussa 13-14-vuoteista nuorista, niin ehkä semmoinen henkinenkin kasvu tapahtui siinä.

(5:39 – 5:58)
Sitten ehkä muu kaveriporukka teki kaikkea muuta, mitä siinä edessä tehdään. Mä olin sitten tuo pussissa ja menin ympäri Suomea ja yritin katsoa heidän perään. Mutta jotenkin se intohimo muistaa aina, kun Härmälässäkin asuin ja teki flappintaulua ja piirteli flappiopaperille kuvioita.

(5:59 – 6:07)
Soittiin, että koska tuuta heitä töistä, että pääsee autoon ja pääsee Hervana halliin. Joku siinä vei mennessä. Selkeä intohimo siinä, kun kuuntelee sua.

(6:08 – 6:28)
Mietin sitä, että sä aika isoihin saappaisiin, että jos itse pelaa omaa lukioikää ja mitä silloin tuli tehtyä, niin kuin tuossa viittasit. Jos oli koulussa lukiossa esitelmää, niin sitä miettii, että miten mä pystyn tämän esitelmän ja tämän puheenvuoron laistamaan. Joskus tuli otettu ihan jalat alle vartti ennen kuin tunnin alkoi ja opettaja tuli vastaan jossain allassa.

(6:30 – 7:01)
Tämmöisiä hätäpanikoitumisia. Jos mä mietin sitä, että kuinka kuumottava se tilanne on ollut, että sä oot ton ikäisenä ottanut sen pelaajan porukan vastuullesi, niin oliko siinä tämmöisiä minkäännäköisiä pelkotiloja tai oliko se vaan niin luontaisesti se intohimo siellä sisällä niin voimakas, että se ajo sua tohon tehtävään vai jännittikö siinä? Itse asiassa kyllä mäkin olin koulussa semmoinen jännittäjä, kun mä menin sinne piirtoheitinkalvon kanssa ja kädet tärisi ja ääni värisi ja muuta. Mutta jotenkin sitten mä oon miettinytkin sitä, että missä vaiheessa se esiintymiskammo lähti pojia.

(7:01 – 7:24)
Ehkä se vaan luonnostaa ja sitten kun sä tiedät, mistä sä puhut, niin ehkä sekin tuo sitten semmoista itselluottamusta. En mä muista tossa nuorempana, tietenkin, että kaikki aina miettii, että miten sä voit noin nuorena valmentaa, mutta enemmän se tuli ehkä sitten kaikki ihmetteli, kun meni liikaa. Olinko mä silloin 28-vuotias vai mitä mä olin? Espoon plussin liikaa, matikaisen petonkaan.

(7:24 – 8:06)
Joo, niin taisin sanoa, että miten siellä on kuitenkin suo paljon vanhempia pelaajia, että miten sä saat sen auktoriteetin, mutta ehkä sekin tuli taas ammattitaidon kautta, että sitten tietenkin mennään vähän eteenpäin tässä nopeeta, mutta silloin peto antoi ison roolin ja ison vastuun, niin sitten sitä kautta pelaajat rupesi varmasti arvostaa ja sain sen kunnioituksen, kun tiesin, että toihan puhuu ihan asiaa, että eihän tämmöisiä asioita ole ennen koulutu. Mutta varmaan siinä, mitä sitä henkistä kasvuu, että sitten kuitenkin tiedät 13-vuotiaana, 14-vuotiaana ja sitten noita nuoria, kun valmensiin, niin se oli kaiken näköisiä, että vähän jopa surullisiakin tarinoita, ettei uskalla puhua vanhemmille. Siksi se olikin kaikista tärkein aikuinen ihminen heidän elämässä siinä vaiheessa.

(8:06 – 8:26)
Aina yritin sanota, että koitan nyt jutella isälle tai äitelle näistä asioista. Mutta tietyllä tavalla myös tuntui hyvältä, että he luottivat ja pystyivät kertomaan asioista niin ikävistäkin, mitä kaikkea voi tapahtua. Ehkä se siinä vaan tosiaan se omakin henkinen kasvu, että tuntui, että jäi se joku vaihe ehkä omasta nuoruudesta sitten pois.

(8:27 – 9:06)
Niin ja siinä, kun KVC hyppäsi, ettei teillä kumminkaan ihan hirveästi ikäeroa siinä ollut, kun hyppäät siihen valmennusporukkaan. Minkälainen se auktoriteetti on saada näitä jätkitä kumminkaan bilkkaita varmasti ja kaiken näköisiä vippaskonsteja yrittää pystyä laistamaan? Kun olet monta vuotta vanhempi, niin miten sä saat sen homman haltuun siinä muutaman vuoden ikäerolla? Joo, se oli varmaan se ensimmäinen puoli vuotta, kun oli vain kaksi vuotta ikäeroa. Kun olen seitsemän syntynyt itse, että silloin se oli, mutta olinkin apun valmentajana vähän sama, että se sitten 82, kun tulee päävalmentaja, niin kyllä minä valmistauduin siihen niin hyvin, että tein kaikki tip-top ja kaikki harjoitukset suunnittelin.

(9:07 – 9:49)
Ja tietyllä tavalla, kun semmoinen tietynlainen jämäkkyys ja aika kantava ääni ja aika semmoinen, uskon aina semmoiseen selkeäseen rakenteeseen, että mikä ajan tilan käyttö, mitä motivointien ereen ja muuta ja sitten tietyt pelisäännöt ja tietynlainen kuri. Mun mielestä se kurikin välillä on liian negatiivinen asia, että se tuo aika paljon turvallisuutta kuitenkin, että en tiedä, onko se tullut sitten omasta isän kasvatuksesta tai jostain, mutta aina joskus naureskelin, että olin lukiossa, niin piti kymmeneltä mennä. Oli kotiin tullut aikaa, sitten jälkeenpäin miettiin, että kyllä se sellun ärsytti, että miten minun tarvii mennä lukiossa kymmeneltä kotiin, mutta sitten jälkikäteen miettiin, että mitä helkuttia minä teen siellä illalla kymmenen jälkeen vielä.

(9:50 – 10:12)
Tietyllä tavalla on myös kiitollinen siitä kasvatustavasta, mitä on tullut. Ei niissä ole hirveästi ilmaa, niin tietyllä tavalla se työ on myös turvallisuutta ja varmaan ehkä se myös tuossa johtamisessa, vaikka olit vähän nuorempi. Mutta niin kuin sanoin, niin kyllähän pelaajat se naistii sitten, että onko tässä järkeä vai eikö tässä ole ja mitä täällä saa tehdä ja mitä täällä ei saa tehdä.

(10:12 – 10:31)
Joo, kuulostaa, että olet ollut voimakas valmistautuja ja asioitten selvittäjä, ehkä jopa taktikko siellä taustalla. Oliko sinulla jotain tiettyjä valmentajia esikuvina, joita sinä katoit ylöspäin ja josta sinä ammensit sitä vai oliko sinulla heti sellainen oma polku? Tai pelityylejä, sanotaan. Hyvä tarkennus.

(10:32 – 12:03)
Oli minulla siis sellainen. Minä vieläkin muistan 1986 Moskovasta, kun Rauno Korbi oli valmentsija ja sitten minä katsoin, että kun hän oli hävinnyt sen aittolikon ruotsitasoin, mikä se peli se oli, kun hän itki siinä. Minä ajattelin, että hän on kova äijä.

Valmentaja itkee tuossa. Se oli jotain uutta tähän yhteiskuntaan, että kuinka paljon tämä on kaikkensa lyönyt ja pystyy niin kuin rehellisesti sanoa, että kaikki lyötiin likoa, mutta nyt ei riittänyt. Minä olen varmaan kuitenkin vaikka Ilveksen miehi, aina kun Tampereelle syntyi, olen Ilvestä tappanut, mutta sitten minä tapparaa seurasin tosi paljon Jukka Rautakarpe 99-2003.

Minä valmensin silloin Ilveksen peitä, mutta kävin katsomaan kaikki tapparareinit, koska siinä oli joku progressiivisuus. Siinä oli joku järki. Se meni koko ajan harjoitteluun ja oliko ne sitten kolme kertaa hupeaa ennen kuin voitti ostaa sitten kultaa.

Hyvin paljon tuli seurattua sitä ja minun mielestä siinä oli sellainen idea siinä koko harjoitteluprosessissa ja pelaamisessa. Totta kai pelaaminen oli silloin hyvin erilaista, mutta aika paljon otin sieltä vaikutteita silloin nuorena valmentaja. Sitten KV-sta Ilveksen kautta bluesia ihan eri ympyröihin.

Mikä ensinnäkin sai lähteä tutusta mukavasta paikasta Tampereelta Ilveksestä niin Espooseen ja ihan erilaisiin ympyröihin? KV-saa valmensin viisi vuotta ja sitten kolme vuotta Ilveksissä. Jotenkin minusta tuntui, että tämä on vähän pysähtynyt tämä aika metsän ympärillä. Tappara oli aina sellainen vähän semmoinen urheilullinen ammattimainen ja sitten Ilveksen jätkät on vähän sellaisia mukavia.

(12:03 – 12:14)
Aina sanonut samaa. Kaikkien kavereita ja muuta. Mikko Mäkelä oli U20 valmentaja ja edes mennyt Lassi Annalla U18 valmentajaa.

(12:15 – 12:34)
Pakarisi Ilkka sanoi, että odota nyt vielä vähän aikaa. Minä sain sammua koulusta olisin saanut koulun halammeen Olli vai koko ajan liikunnanopettaja. Hänen 20 tuntia siitä virankin.

20 tuntia sitä ja sitten valmennan. Joku minulla sisällä sanoi, että nyt pitää lähteä johonkin muualle, jos minä en ole valmentaja. Poltto oli niin kova valmentaja.

(12:34 – 13:15)
Joku sanoikin, että sinä olet ihan hyvä koutsi, mutta sinä olet vähän liian tosissaan. Se oli minulle viimeinen pisara Tamperelaisuuteen. Ilveyslaisuuteen? Ehkä Ilveyslaisuuteen.

Tämä oli semmoinen viimeinen. Itselle tuli semmoinen, että sinä olet liian tosissaan. Minä ymmärsin siis, mitä sinä varmaan tarkoitettiin.

Se oli ehkä minun isoin ja paras ratkaisu, että minä lähdin. Tietenkin ajattelin, että minä pystyn sitä tekemään ammatiksi. Sain tulla Hanskin, mutta sinne ottiin.

U16-valmentajaksi ajattelin, että päätoimitsin näistä T, mutta eihän sinne riittänyt rahaa talakuunkaan, kun lintuvarassa maksoit ruokrasta. Sitten meni Tarvitsonin varastolle keräilemään varaosia. Meinasin tulla vuoden jälkeen takaisin, mutta onneksi pääsin U18 ja siitä kolme vuotta U20.

(13:16 – 13:57)
Sitten olin kuusi vuotta liikassa. Se oli varmaan semmoinen korkeakoulu minulle Espoon ajat. Valmentajuus kasvoi kaikista eniten ja itseluottamus ennen kuin Espoosta lähti Ouluun, oli jo sitä luokkaa, että tiesin, että pärjää.

Enkä sano yhtään ylimielisesti, mutta oli semmoinen olo, että nyt pystyy pärjäämään ja tarvitaan seuraava haaste. Pluussissa on aina tehty, nykyisessä kiekkoespoossa Pluussissa, aika hyvää juniorityötä ja sieltä on tullut paljon hyviä juniorityötä. Ei ehkä taitavimpia, mutta vähän tuommoisen tapparatyyppiin, niin semmoisia aika tunnollisia hyviä, mutta se ei ikinä oikein mennyt.

(13:58 – 14:54)
Siellä on hopeita muutamat ja on ihan hyviä runkosarjoja, mutta ei päästy maistamaan mestaruuttaa. Minkälainen paikka sinun on kehittyä ja päästä eteenpäin ja menestyä siellä? Teillä on kumminkin aika hyvät juniorit siellä ja pääsitte ihan mitallikantaan myös haassa ja muuta, niin minkälainen se paikka on junnulle ollen? Se oli hyvä aikaa silloin. Meillä oli tietenkin aina lähtee siitä, että oli paljon hyviä valmentajia.

Itse olin vuoden seessä ja vuoden, tai siis vuonna 2016, tai vuonna 2017, tai vuonna 2018 ja vuonna 2018. Minulla oli vuonna 2018 Jussi Asokas ja vuonna 2016 oli Saku Martikainen ja sitten Marttila Mika, joka nyt ei mennyt Ilväkseen liikaa napuvalmentajaksi, täällä Ilväksessäkin ollut, niin oli pitkään siinä vuonna 2018 valmentajana ja sitten oli valmennuspäällikkönä. Tuntui, että me saatiin jokereista ja IFKsta hyviä pelaajia.

(14:54 – 17:33)
Tuli Tomi Sallinen ja Mikael Kuri. Tuli paljon, niin kuin rupeasi kääntyä sen toisten päin, että me harjoiteltiin hyvin ja määrällisesti paljon ja laadullisesti ja sitä kautta myös, että se oli sellainen espoolainen pelaaja, että se on harjoittelun lahjakas. Se ei ole pakosti lahjakkain kaveri ja Matinkylän muutenkin pieni kaukalo teki vähän lyhytpotkus ja aina kun mentiin tuonne Elyseelle tai mikä nykyään se on, HK Arena Turussa, niin tuntui, että meidän peli pysähtyi, ettei me päästä mihinkään.

Siellä oli monta hyvää ikäluokkaa, mutta myös sitten ehkä ne parhaat pelaajat, ketä sitten nousi liikaa, kun itsekin pääsi silloin 2007, ekan vuosi 2007-08, niin seittemän pelaajaa tuli mukana U20-sistä ja saatiin plussiin sen liikaankin ihan erilainen uusi ilme, että Matikaisen Petu teki erinomaista työtä. Me oltiin kaksin Petun kanssa, ajatelkaa nyt niitä kymmenen, kakstoista, ei tavallaan mentänyt. Me oltiin kaksi ja Torenius olisi mulärit ja joukkueenjohtaja-ohmat ja helkutin hyvin meni.

Oli selkeät ja muuta, mutta tietenkin sitten se, että vielä pärjättiin, tietenkin junnuissa jo pärjättiin, oltiin finaaleissa ja oltiin bronssia ja mitä siinä oli jo heti ekana vuonna finaaleihin liikajoukkueen kanssa ja sitten bronssiottelussa ja neljäs vuosi taas finaaleissa. Me oltiin jossain vaiheessa paras liikaseura, kun laskettiin runkosarjapisteitä tai menestymistä viimeisen viiden, kuuden vuoden aikana ja ainahan pysähtyi siihen kysymykseen, että miksei se Espoo Plus, miksei tämä kehity mihinkään, niin aina meni hermommasti. No kato, ei me urheilusta puhuta, mutta muuten, että miksei se yleisö löydä ja muuta, mutta se on hyvä paikka, hyvä paikka.

Tietenkin Tampereelta menin, mulla oli tietenkin vielä semmoinen muistinkuva, kun menin U16 training dryoutille. Siellä oli 98 pelaajaa ja 19 maalivahtia. Mä kysyin Saintulolta, mitä tehdään? Hän sanoi, että tehdään kaksi joukkuetta.

Mä sanoin, että mitä muille tehdään? Ne menee muille dryouteille. Mä sanoin, että pitäähan niille nyt jotain sanoa, kun ne on yhdeksän vuotta harjoitellut, ettei ne luovuta. Muistan Matinkylän päätukat, kun kaikille piti sanoa pari minuuttia jotain, että tsemppaa vaan, kun ei ole vielä murrosikaa alkanut, että sulla on pelaamisen taidot ja muut.

Se määrä oli ihan älytön ja tietenkin sitten toinen, mikä oli koulutus. En muista, moneko ylioppilasjuhlat edes mennyt. Hyvän ystävän Timo Hirvosen kanssa käytiin aina keväisinsä, kun kierrettiin niitä pelaajien ylioppilasjuhlia.

Niitä oli seitsemän tai kahdeksan. Tampere oli silloin vielä vähän enemmän teollisuuskaupunkia, ammattikoulutus ja muut. Koulutus oli sitten hyvällä tasolla siellä ja koulu oli tärkeä asia.

Hyvä kasvualusta ja silloin tuntui, että meillä oli sellainen Espoo-laisuus siinä hommassa. Muistan, kun CHL palattiin puoli yhdeksän hommeen ja 7.1. tai Perni tuli, niin hallit oli täynnä. Oli hienoa aikaa.

(17:33 – 18:16)
Sitten, kun kumminkin aikanaan kiekkoespoo tuli liikaa ja nousi Matinkylästä Barona-areenalle, niin siellä oli se, että aluksi vähän rahalla ostettiin joukkuetta. Siellä tuli taustalla vähän rahaa ja joukkueet rakennettiin sillä tavalla, että ostettiin aika kalliit joukkueet, mutta oli varmaan tärkeä arvo, mitä siellä ei aikaisemmin tehty, se ymmärrytyä, että sieltä tulee se oma polku. Olen edelleen sitä mieltä, että menestyvää organisaatioa saa pitkällä juoksulla oikein, ellei se oma junioritoiminta ole sillä tasolla, että sieltä tulee niitä, kellään se oma joukkueen sydän ja lyö kaiken likoon.

(18:16 – 18:53)
Niin kuin nähdään nytkin finaaleissa, minun mielestä KK pelaa vaan sydämellä koko ajan. Totta kai pelitavat on tärkeitä, mutta se pelaaja on se sydä ja se pistää joka ilta kaikkensa likoon. Se on aika tärkeää siinä, että kun sinä tulet oman juniorikasutuksen kautta, niin on sinulla erilainen tunne siihen, kun ostaa ympäriämpäriä monen sadan tonnin pelaajan eloskenttää ja sitten pitäisi tehdä jotain, niin tuo on aika iso arvo varmaan.

Se oli plus siihen aikaan, että tuli näitä junnuja. Oli ennen ja siihen oli sitten helppo samaistua. Espoo on vähän kuitenkin kaupunkina semmoinen, että tiedät kuinka moni on oikein paljon selkän espoolainen ja niitä on viisi eri pientä.

(18:54 – 20:40)
Kasvukeskyttämää. Ei tiedetä oikein mikä se keskusta siellä on, että onko se Tapiola vai muuta, mutta tuo on just tärkeää ja on se sitten Oulu tai on se sitten Espoo tai mikä tahansa, kun on joskus menestytty, niin kyllä se omavaraisuus on kovaa luokkaa. Se vielä tuosta, mitä piti sanoa tuosta lahjakkuudesta, niin meidän kaikki liikapelaajat tuli U18 ja kakkosjoukkueesta.

Jos puhutaan Kähköset, Miettiset, Lajusen veljekset, Koskirannan veljekset, Sallisekka ei nyt mitään ihan, ne oli pikkasen lahjakkaampia silloin, mutta kaikki oli U18 ja kakkosjoukkueesta, josta tuli sitten liikapelaajia, koska heidät oli jo kerran siirretty sivuun ja heillä on kuitenkin kauhean harjoitteluahjakkuus ja sitä mä oon yrittänyt aina tuolla nuorissa sanoa, että muutenkin me kysytään, että kuka näistä tulee pelaa, jos mä menen katsomaan U16 tai U23. Kyllä mä näen, että kuka on kentän näistä pelaajia tulee. En aio tätä kyllä ihan sun nyt pitäisi tietää, kun mekin tiedetään, että sä oot kuitenkin 32 vuotta valmentanut, mä sitä en tiedä.

Niin hyvä silmä mulla, mutta ne vanhemmat kyllä tietää, kestä tulee pelaajia. Niin on se, että yritetään liian aikaisessa vaiheessa löytää ne lahjakkuudet eikä ymmärretä sitä, että ne nuoret pojat kehittyy niin eri vauhdissa ja se kypsyys, pelikäsityskin kehittyy, mutta myös ne fyysiset ominaisuudet, niin siinä on aika isoa käppiä. Varmasti juuri tuo, että ne on tullut kakkosjoukkueesta, niin monesti on se, että siellä on ollut läkki siinä fyysisessä ominaisuudessa.

On joko tullut pituutta liikaa kerralla tai on jalat heikot, kuten mulla aikanaan, mutta kokonaisuutena se, että haetaan sitä valmistaa kiekkoilleen liian aikaisin, niin se ei varmaan johda mihinkään. Sulla on varmaan paljon näkemyksiä siitä, kun sulla on juniorikuvalmentajatausta ja sä oot ammattivalmentajana toiminut tosi pitkään, niin myös siihen, että mitä tässä juniori- ja nuorisokiekossa pitäisi tehdä. Eri tavalla kuin tällä hetkellä tehdään.

(20:41 – 20:55)
Joo, ja vielä tuohon, niin biologinen ikä voi olla neljä vuoden eroja siinä samassa ikäluokassa. Sitä pitää antaa aikaa sille kasvulle, että kun se poika tai tyttö, niin se ei vaan voi sille mitään, koska se murrosikä tulee. Se tulee ennemmin tai myöhemmin, tai että kuinka pitkäksi hän kasvaa tai muuta.

(20:55 – 21:40)
Se on joskus vaikea sanoa, että se ei tule vuodessa sille, että se tulee ennemmin tai myöhemmin, mutta sitten se kärsivällisyys tehdään ja sitten kuitenkin U8-luokalla jo kaksi ikäluokkaa pelaa samassa ja muuta, mutta varmaan niin kuin nykypäivänäkin, kun katsoo tätä juniorijääkiekkoa ja syntymys laskee ja lisenssi pelaajien määrä laskee ja U18-maajoukkuja, onko se sitten mikään mittari, mutta neljä vuotta peräkkäin on tosiaan olla viisi vai kahdeksan ilman Venäjää. Sitten samaan aikaan me hehkutetaan täällä, että jos meillä on lahjakas pelaaja, niin ruvetaan puhumaan taruhohtoisen, mitä kolme kirjainta tarkoittaa. Totta kai pitää olla unelmia, mutta jotenkin minusta tuntuu, että meillä pikkukoilisarha tässä on, että nyt kun minä katson, mitä tapahtuu Keski-Euroopassa, no se joo, ja mitä Pohjois-Amerikassa, ja tosiaan Venäjä on aika kova jääkiekko maa.

(21:40 – 22:44)
Ja tietenkin noita aina katsotaan, että mistä sitä mitataan, onko se NHL-varaus vai onko se joku muu, mutta jotenkin vähän kiire on kova ja heti kaikki mulle tänne. Niin tylsällä kuin se kuulostaa, niin kyllä se pyramidin pohja pitää tehdä niin vahvaksi, ennen kuin voi ruvettua siihen, että ei voi olla, että lihanpaloja siellä täällä ja luuranko puuttuu, eli tunni puuttuu, niin jotenkin tämä yhteiskuntakin ajaa siihen ja kun annettaisiin nyt malttia, annettaisiin niiden kasvaa ja olla ja pelata ja pidetään huolia harjoittelumääristä ja vaatimustasosta ja vanhemmat sitten pitää huolta, että ne saa ruokaa ja kattoo, että ne nukkuu, niin hyviä asioita tapahtuu. Niin ja toi kun sinä puhut tuosta, minä olen aina kanssa ollut sitä mieltä, että tuo pelaajan lahjakkuus, niin se lahjakkuus on se treenilahjakkuus, että kuinka sinä haluat kehittyä, niin sitten tulee jotain, että sinulla on sitä motivaatiolahjakkuutta nousemaan siinä, että sinä jaksat tehdä sen päivittäisen työn, niin niillä muuilla lahjakkuuksilla ei oikein tee mitään.

(22:45 – 24:32)
Tuo on niin kova, kun tuo pelaa, liikasäki pelaa ikäluokasta, meillä sanottiin jo silloin aikanaan E-junnuissa, että katsokaa kopissa ympäri, että tästä tulee ja pelaa yksi tai kaksi liikaa ja ajatellaan, että kyllä meillä on ihan päälliköitä tähän joukkoon, että mehän on voitettu kaikki pelit, mutta sillä lailla se vaan menee, että sitä kumminkin tippuu se porukkaa pois ja siellä pelaa vaan liikaa, kun puhutaan pelkästään liikantason lahjakkaimmista, lahjakkaimmitaso on yleensä se, että sinä olet tehnyt ne työt ja se sinun motivaatio ja se treenaamisen lahjakkuus on ollut läsnä koko sen ura. Jo Riihilahti oli meidän vieraana, niin juteltiin siinä, ei käynyt epäselväksi, että sillä intohimolla on merkittävä vaikutus, että lahjakkuuden takana ei aina tarvita niin paljon, jos sitä intohimoa ja päättäväisyyttä löytyy siihen tekemiseen, tuossa vähän KHL vilahti jo ja sitten Sveitsikin, mutta mennään hetkeksi vielä siihen plussiin ja siihen läpimurtoon siellä, sinä mainitsit itsekin, että olit siellä Petun apuvalmentajana, siellä oli hienoja tarinoita, 2011 HP apuvalmentajana, 2012 ekalla päävalmentajakaudella historiallinen nousu puolivälierissä runkosarjan ykköstä vastaan 0,3 tilanteesta, tultiin rinnalle ja ohi ja siellä on paljon ehtiä tapahtua siinä Espoon ajassa, niin mitä sinulla jäi itselle mieleen sellaisena hienoimpina muistona tai kokemuksina, jota sinä kannat vielä tänä päivänäkin mukana? No aina sitä valmentajana miettii, että mikä siinä oli hienoita, oli varmaan hienoita se, että seitsemän kaveria tuli U20stä mukaan siihen liikaa, ne teki aika merkittävät pelaajaurat ja lähti sitten isompiin, niin kyllä minä senkin muistan, kun Vajusen Vilja tuosta yhtäkkiä lähti Magnitokonskiin ykköspakkiin ja samaan aikaan lähti, oliko sama aikaan, sitten oli Rammstedt lähti Skaahan ja sattu olevia Karalahti lähti Miinskiin vai mihin ja minä olin ensimmäinen vuosi päävalmentajana, mutta jahaa miten se tulee. Onneksi haet muut siihen kohtaan, kun Jere lähti, niin onneksi haet.

(24:32 – 25:17)
Joo sitten löytyi Valli niitä tuolta Spartaprahasta vai mistä se tuli sitten ja se oli kuitenkin hienoa aikaa sellainen, niin sitten Petun kanssa kaksi, että ollaan siinä Toreniuksen kanssa ja sitten taisi tulla jossain vaiheessa fysiikkavalmentaja mukaan, että sitten joutui kaikki fysiikkaharjoitukset vetää liikajoukkoille ja sai paljon siinä vastuuta teknistaktisissa asioissa ja oppi paljon Petulta johtamisesta ja paljonko pystyi repiin pelaajista ja jotenkin se oli tosi antosa aikaa. Tietenkin siinäkin tuli ehkä pieni sitten sellainen, että ilman Jussi Salonoja koko Espoota ei ole, että minä en ymmärrä sitä koko negatiivista vaikutusta, mitä hänellekin on sanottu, että hän on tehnyt sellaisen työn Espoolaisen jääkiekkojen eteen, että ei muuta kuin hattu päästä. Ehkä Jussilakin sitten yhdessä vaiheessa sanoi, että myydään kaikki, että mennään pelkillä junioreilla.

(25:17 – 25:54)
Kun se rakentaminen kestää tosi kauan ja sitten se saa aika nopeata tuhottua ja sitten meilläkin kävi kyllä näin seitsemän eri toimitusjohtajaa, niin kahdeksan, niin kaikki meni uudestaan, että lähdetään isona omenaan, mennään isoon omenaan myymään kausikortteja. Minä sanoisin, että on kolme vuotta yritetty isoon omenaa. Jotenkin tuntuu, että se kommunikointi ja se, että olisiko sen jälkiviisana pystynyt paremmin ja sitten tuli taas nämä uudet omistajat ja tosiaan se oli just sen jälkeen, kun olimme voitaneet neljä kertaa peräkkäin, kun olimme kolmen alla häviöillä, niin ne pamahtivat uudet omistajakoppiin ja sitten yritettiin taas, mutta sekä ei kauhean pitkälle kestänyt.

(25:55 – 28:16)
Nyt on taas yritys ja mitään muuta kuin toivon kaikkeen hyvää Espoolle, mutta vähän liikaa muuttuvat ihmiset sinne ympärillä ja ehkä semmoinen punainen lanka sitten. Niin kuin varmaan kaikissa organeissa, välillä on menestyä ja välillä on huoneisuutta, mutta jotenkin tuntuu, että ehkä semmoisen perinteekin kuitenkin sieltä, mitä kuitenkin Kiekko-Espoollakin on ja kuitenkin Jere Lehtisen ja Timo Hirvosen ja muiden pairat siellä katossa, että varmaan se kuitenkin on se Espoon juttu. Joo, tosi hyvin kiteytetty tuo ja itse kun nykyään Espoossa asuu ja omat pojat siellä Kiekko-Espoo junioreissa on nyt Trajautilla toinen ja toinen sitten jo joukkueessa, niin vähän pääsee seuraamaan sitä nykytulemista, niin onhan siinä tosi paljon tekemistä.

Tuntuu se, että kun kuuntelee sua, niin meillä oli tuo Jere Leino, oli tuota meillä vieraana podcastissä ja me juteltiin sitä Detroitin ja Philadelphian organisaatiosta, molemmat silloin hänen aikanaan menestysorganisaatio, että hän pääsi molemmissa finaaleihin ja se Detroitin organisaatio, kun hän kertoi siitä, että kuinka määrätietoisesti kaikki tehtiin, kuinka ammattimaisesti kaikki tehtiin ja se huoltaja, jokainen yhteyshenkilö, apuvalmentaja, kaikki tiesi paikkansa, niillä jokaisella oli tehtävä ja sitten sillä organisaatiolla, myyntiorganisaatiolla ja johdolla ja ne roolit pelasi ja se oli niin ammattimainen, että jos siellä jotain pientä repsotti jossain, niin se hoidettiin kuntoon. Se oli alusta alkaen loppuun asti mietitty se kokonaisuus, niin siinä ehkä oli semmoinen tosi ammattimaisesti johdetun organisaatio, niin hän vaan kertoi sitä pelaajana, kuinka helppo siihen oli tulla ja sitten toisaalta hän tiesi, että kuinka paljon häneltä odotetaan, että siellä jokaisessa treenissä tarvitsee laittaa se syöttölapa, että sä et voinut flipata siinä tekemisessä, niin se oli aika mahtavasti kuvattu. Sitten mä jäin vielä miettimään tuota Kiakko Espoo tilannetta, että kun Arskan kaa pelattiin Junnussa, Tapparassa, voitettiin Suomen mestaruus PS, meillä oli yli 4000 katsojaa, oliko 4400 Hakametsässä, jos muistan oikein ja vuotta en muista, mutta sä varmaan korjaat kohta, että mikä se oli, mutta mä olin katsomassa Kiakko Espoon U20-finaaleja, niin siellä oli vaikeuksia saada 2000 ihmistä paikalle ja kaikki pääsarjat oli poissa, ei yhtään pääkaupunkiseutulaista joukkoa, että enää pelaa yhtään missään ja silti ei saada sinne Espoon halliin kuin 2000 ihmistä finaaleihin.

(28:16 – 29:07)
Se oli makea katsoa paikan päälle, se oli upea peli, he pelasivat upeasti ja siinä oli tosi kova draaman kaari ja he voitti sen mestaruuden ja nosti kannua siellä. Olisi ansainnut sen, että siellä olisi ollut se 4000 tai 6000, kun miettii, että minkälainen metropoli kuitenkin Espoon alue on, niin tuommoisissa asioissa ehkä näkee sen kulttuurin kanssa, että kuinka kiekkokulttuuri on Tampereella ollut ja kun sitä vertaa vaikka Espooseen, niin siinä on vielä pikkusen tekemistä. Minulla on tuohon vielä, kun pelattiin finaaleita, ratkaiseva viides pelipelikassia vastaan 2007 keväällä Matinkylässä, ne oli sitten niin täynnä, että sinne ei olisi mahtunut yhtään enempää, mutta sinnehän ei mahtunutkaan kuin paljon, kun en tiedä, joku vähän reilutuhat, 1500, mutta sitten puolet lähti pois, kun se ratkaiseva viides ratkattiin rankkareilla, niin niillä meni hermonin, että eihän tätä voi ratkata rankkareilla.

(29:08 – 31:45)
Tenttiin oltaisi varmaan muutenkin hävitty, mutta kaksi tehtiin viidestä, mutta pelikassilla teki kolme viidestä vetäjästä ja hopea jäi käteen. Hei, tuo Blue Saga käsitelty, no sitten tuli, puhutit vähän kiinni tuosta, että tuli isommasta menestyneestä organisaatiosta tuli sitten kysely ja lähdit Oulun kärppiin ja sehän meni ihan kivasti, oli Kalvinumminen palkintoa ja pari SM-mestaruuttaa ja SM-bronssia ja CHL-hopeata ja kaiken näköisiä kerkesi siinä tuleen, niin mikä siitä, kun vaihdot organisaatioon Blue Sista sitten tuohon kärppiin, mikä siitä kärpistä teki sitten semmoisen erilaisen kuin esimerkiksi Blue Sista? Varmaan se just, kun tuli tätä Blue Sista ensimmäinen vuosi päävalmentajana ja uudet omistajat tarjosivat kolmen vuoden jatkodeal jäämässä, että mulla oli semmoinen halu, että saanko mä odottaa kesän ajan ja ne sanoivat, että et sä ajattelin, että mä tarvin kesäksi, että mä oon jo kymmenen vuotta ollut täällä, että mun pitää tarkkaan tietää ja itse asiassa se oli ihan kesälomien loppua, kun sitten kärpä tuli yhteydessä ja menin sitten suoraan, kun jatkoharjoituksen Blue Sista ilmoitin, että mä en jatkaa, että tätä yksitoista vuotta riittää ja ne suuttui siitä kyllä aika verisesti ja se oli sitten vähän ilkeää, en tiedä miksei meni sitten sillä lailla, mutta kyllähän sitten itsellään, kun tuli kärpät, Oulu kärpät on aina edustanut mulle urheilullisuutta ja voittamista ja tietenkin muistan Kari Heikkilän ja Kari Alosen ajat siihen ja tiesin, että neljä vuotta on vedetty aika muista matala liitoa tai kolme vuotta ja sitten neljäs vuosikin vielä tuli toissa ääniplayereissa ja se tippui, että siellä on seitsemän vai kymmenen. Kyllä se oli aika selvä mulle, niin kuin sanoin alussa, että tuntui, että Espoo oli mulle semmoinen valmentajana kehittymisen aika, että sain oikeasti kovan itseluottamuksen, että mä pärjään ja muuta ja tietenkin sitten kaikki puitteet ja kärpäthän oli tosi nöyrä, ne halusi menestyä, että juhanjunnat ja muuta ja erinomaiset hankinnat sinne ja nuoret lahjakkaat, että kun ajatellaan, että tuli kukkoneja pyörällä ja viuhkolaallisia valliin, niin tuli porukkaa, oli Mikkolehtosta, siis pakkilehtosta ja muuta kokeneita jätkiä ja sitten siellä oli kuitenkin nämä Junttilat ja Donskoit ja Pokat ja Kempoiset, jotka on vähän niin kuin kelluja, helluja ja siitä saatiin aika hyvää miksiä, että kyllä me aika hyviä oltiin sitten myös siinä urheilussa ja arjessa ja sitten siellä oli aika hyvä semmoinen balanssi kaikessa tekemisessä.

(31:45 – 32:45)
Ja totta kai Intohimo oli kova erinomainen valmennusryhmä siinä, Mannerin, Mikko ja Siivonen ja Hilli, niin oli kyllä upeata aikaa se, että tosiaan runkosarja voitettiin pariin otteeseen ja sitten taas la viimeisenä vuotena jättiin runkosarjan kakkoseksi, mutta pari mestaruutta ja CHL oli meille iso juttu, me tiputtiin ensin välijärissä Frölundalla ja sitten seuraavana vuonna päästiin finaaliin se 16 vuosi, mutta sitten hävittiin se Frölundalle taas Oulussa, että se oli semmoinen meille tosi tärkeä asia. Ja jos sitten voitettiin Tapparaa 7 peleissä finaaleissa, niin sitten hävittiin viimeisenä vuotena 7 pelivälijärää ja sitä kautta sitten bronssipeliin ja sieltä bronssiin, mutta oli upeata aikaa, tuntui, että Oulu eliä hengitti jääkiekkoon ja niin kuin joku sanoi, että se on vähän Suomen Montreallisia kulukkeja, niin kulukkeja ja kaikki on mukana. Eikä sitä tarvitse, kun mestaruus ratkennu ja mennään pussilla siitä seuraavalle huoneelle, niin ei se bussi pääse eteenpäin, kun se on niin paljon niitä kärppafaneja, että se on jotain ihan käsittämätöntä, että sai elää sen parina keväänä ja muuta.

(32:46 – 33:04)
Paljon hyviä muistoja ja samaan aikaan tietenkin sai olla maajoukkuessa, että oli upean vuosi 2014, että voitettiin olympiabronssia Sotsissa ja SM-kultaa ja sitten voitettiin VMM-kisoissa hopeata, että kolmessa kuukaudessa sai. Ei semmoisia keväitä tule, ei ole tullut sitten sen jälkeen. Ajattelin, että tästähän tämä vaan jatkuu tällä, mutta ei se nyt ihan sillä lailla mennyt.

(33:04 – 33:26)
Minkälainen organisaation tila oli silloin ja mitä kärpistä tehtiin oikein, että se pääsi tuollaiseen, puhutaan aina 2000-luvun dynastiasta kärpistä, mitä varmasti Tappara on tällä hetkellä tuossa liikassa. Mitä siellä tehtiin oikein? Mun mielestä ne olivat tosi nöyriä. Ne tajusivat, että nyt pitää tehdä jotain erilaista.

(33:26 – 33:46)
Nyt ei enää riitä 7-10. Ne ymmärsivät, että omavaroisuus on tärkeää, siksi kukkoset, pyörälät, viuhkolat, ehtoiset, arskaalisia on voittanut takaisin sinne. Sitten nämä nuoret, jotka ovat käyneet kärppäpoluun, että niillä on kuitenkin lahjakkuutta, mutta niitä pitää vähän urheiluttaa ja liikuttaa, että ne kehittyvät.

(33:47 – 33:58)
Sitten minä tykkäsin neuvotteluissa, että minulle sanottiin esimerkiksi, että täällä on C-juniorista tullut tällaisia kavereita, kuin Sebastian Aho ja Esse Puljonen. Minä mietin, että C-juniorista tai U-kuusta. Minä kävin katsomaan taispalat-sinaaleita, kun olin Espoossa.

(33:58 – 34:07)
Minä kävin Mantinkylässä katsomaan, että on se pelimiehen vika. Mutta minä tykkäsin, että niillä oli joku suunta. Ne kertoivat siinä, että jossain aikajännessä me halutaan, että sinä tuot näitä kavereita täältä läpi myllystä.

(34:09 – 34:21)
Se oli jotenkin vaikuttavaa. Mitä tahansa sanoit, niin kaikki kävi. Ensimmäistä kertaa menin koppiin ja huomasin, että miksi minä pääsin täältä jätkien luoja, kun tämä oli täällä kulmaan takana tämä koutsijahuone.

(34:21 – 34:29)
Sitten kaadettiin seinät ja pistettiin ovi siihen. Oli ovi auki sinne pelaajienkin koppiin. En tiedä, oliko se pelaajille niin kiva juttu, mutta koutsille se oli parempi.

(34:31 – 34:42)
Pelaajien kanssa ei voi huutaa sitä, että nyt tänne näin vallin. Oli sinä oven vieressä varmaan sen takia huudettiin. Joo, minä pystyn kuvittelemaan, että pari kertaa jäi sovitut asiat tekemään.

(34:42 – 34:51)
Dynaamisuus haluaa menestyä. Sellainen nöyryys. Kuitenkin Juha on parhaita esimiehiä ikinä, koska hän on valmentanut joskus.

(34:52 – 35:05)
Hän tiesi aina, kun minä menin kuumana toimistolle, niin hän huusi, että no niin tytöt, tuokaa kahvia päävalmentajalle. Päävalmentaja istui ja oli ihan rauhassa. Sitten Juha sanoi, että Lauri nyt ei tule ketään, mutta helmikuussa sitten tulee pari pelaajaa.

(35:06 – 35:12)
Hän luki peliä hyvin ja tunni kuovoja. Rauhoitteli sopivasti sitä. Hupeasti kuvattu.

(35:12 – 35:27)
Mielettömän dynastian hän sinne myös rakensi kokonaisuutena. Haluaisin ehkä vielä tuossa, kun siellä oli tärkeää puhua kukkosista ja pyöreistä. Sinä tykkäät aina, että joukku on roolitettu oikein.

(35:27 – 35:38)
Mielestäni siihen aikaan kärpät oli täysin oikein roolitettu. Jokaisella kopissa on omat tehtävät, jäällä omat tehtävät. Siellä on tietyt pelaajat, jotka pelaavat tuota roolia.

(35:38 – 35:55)
Tietot pelaajat odotetaan tuolla kärkikentissä noita rooleja. Se on sinulla aina ollut tärkeää, tuo pelaajan roolittaminen ja sen kopin kohesio löytäminen. Varmaan kuvasit, eli voin nytkin luetella kaikki ketjut, joita pakkipanit muistavat.

(35:55 – 36:08)
Se oli tosi hienoa, että meillä on vaikka neloskentässä Simon Suoranta, Keränen, Komulainen, Alikoski joku niistä. Ne painasivat ja aina naurattiin, kun ne aamujäljelläkin vedettiin se kolme kolmaa. Ne vetivät niin täysin, että ne välillä törmäsivät toisiinsa.

(36:08 – 36:17)
Oikein naurattiin. Saa koheltua, mutta sydän on pelissä. Ehkä tullaan myös siihen vähän, mitä minä olen tosi paljon vieroksi nykypäin, että pitää pelata kuitenkin.

(36:17 – 36:28)
Millaiset johtavat pelaavat? Minäkin ainakin yritin muistuttaa, että ei tästä olisi tullut kukkostaja pyörällä tai yhtään mitään. Kyllä ne kuitenkin sen liidaa. Nykypäivänäisjoukku ei menesty.

(36:29 – 36:45)
Se on valmentaja enemmän, varsinkin täällä Suomessa. Kun ne pelaajat siellä pelaavat, ja niille on roolitettu, että sinä olet ykköskentän sentteri, sinä olet ykköskentän pakki, sinä olet kapteeni, ja sinun pitää liidata tämän ja hoitaa tämän. Minä en ole yhtään valmentaja, joka tahalta ei haluaisi hävitä.

(36:48 – 37:01)
Varmaan se roolitus, mutta oikeat tyypit ja se, mikä on nykyään katoava luonnonvara, merkkaako se paita ja onko sitä rakkautta ja sitä seuraa kohti. Mitä ei todennäköisesti nykypäivänä ole. Ajat muuttuvat.

(37:01 – 37:14)
Ei sitäkään voi määräänsä enempää. Jotenkin siinä oli se, että johtavat pelaajat olivat oikeassa moodissa. Kyllä sinne monta asiaa loksahteli.

(37:14 – 37:23)
Kun kuuntelin sinua, niin siellä oli selkeästi moni asia loksahti. Siellä oli se, että sinulla oli vapaa kädet. Aika avoin kirja siihen.

(37:23 – 37:34)
Siellä oli nöyryys kuunnella. Te rakensitte sitä yhdessä, mutta siellä ei johto tullut sun tontille, myöskään sen valmentajan näkökulman kautta. Minä en miettiä sitä menestysjoukkueen rakentamista.

(37:34 – 38:03)
Se roolitus tulee tuo selvästi. Jos ajatellaan, meillä on paljon podcastissa, yritysjohtajia myös kuuntelee tätä ja miettii nyt tässä urheilupodissakin, että mitä opittavaa minulla on latelta. Minä kysyisin oikeastaan sitä, että miten sinä saat sen vuoden, siihen kauden aikana sen tavoitteen, sen roolituksen kautta, miten sinä saat sen organisaation ja yksilön pelaan teidän isoa tavoitetta päin.

(38:03 – 38:22)
Miten sinä johdat sen? Minkälaisia keinoja sinä käytät siinä? Aika iso kysymys. Aika iso kysymys, mutta isossa kuvassa on sellainen prosessi, että sinulla on selkeä visio, miten me pelataan, miten me toimitaan, miten me harjoitellaan, mitä meidän päivittäinen työ on, miltä minä haluan, että minun pelaajani näyttää, kun ne tulee tuosta ovesta. Ne ovat open-minded, ne ovat hyvällä tuulella, ne hymyilee, ne ovat huippurheilijan näköisiä.

(38:23 – 38:38)
Sitten sinä rupeat puhua vain siitä yksilölle, kahdenkeskeä joukkuelle koko ajan. Sinä puhut niistä arvoista, mitkä ovat tärkeitä, että me välitetään tästä, me ollaan kovia kilpailijoita ja miten se näkyy kilpailussa ja harjoittelussa. Sinä et voi pakottaa ja nopeuttaa sitä kehittymistä.

(38:39 – 38:47)
Se ottaa, mitä se ottaa. Se ottaa niille kommunikaation tai puheen asteelle. Sitten se siirtyy toimintaan, joku päivä se on tapa.

(38:47 – 39:05)
Se luonne kuitenkin loppuviimein, mitä minun kokemus on näistä, niin se tulee kuitenkin loppuviimein niistä kärkijätkistä, että mikä se luonne on oikeasti voittaa. Että ei niillä ole sillä tavalla, että nykypäivänä käyttäneet valmentajienkään. On sellainen olo, että ne arvioi valmentajaa.

(39:06 – 39:14)
Ennen valmentajat arvioivat pelaajia, nykyään pelaajat arvioivat valmentajia. Tämähän on kääntynyt ihan niin kuin OK, pitää kehittyä. Tämä menee.

(39:15 – 39:25)
Valmentajan tällaista tehtävää on, kun sinulla on 12 muuta siinä ympärillä. Sinun pitää valmentaa sitä valmennustiimiä, että sinä saa enää valmentaa niitä pelaajia. Tämä on niin moninaiseksi mennyt.

(39:25 – 39:34)
Mutta sitten taas myös pelilliset tavoitteet. Sinulla on jaksotavoitteet, ensimmäiset 10 peliä. Me pistetään puolustuspelin valmistautuminen, palautuminen kuntoon, puhutaan niistä.

(39:34 – 39:40)
Sitten mennään seuraavaksi erikoistilanne, pelaamiseen seuraavassa jaksossa. Sitten me kerrataan koko ajan niitä. Se iso kuvahan sinulla pitää olla.

(39:44 – 39:53)
Siinä pitää katsoa sitä huoneen taulua, että missä me ollaan menossa. Sitten sinä tajuu, että ei tämä ole ihan kristallinkirjasta. Mutta sitten tullaan siihen, mikä on mielestäni isoina johtomisessa, itsearviointi.

(39:54 – 40:05)
Sen johtajat aina unohtavat. Eli sinulla on selkeä visio, että sinä kerrot niille työntekijöille, ja sinä tsemppaat niitä ja humppaat ja motivoit. Mutta ne ei missään vaiheessa anneta tilaa itsearvioinnille.

(40:05 – 40:16)
Koska nykypäivänä itseohjautuva pelaaja pystyy arvioimaan itseänsä. Joskus minä teen sellaisen, että minulla on yksi joukko ja joukkue. Sitten ne pistää vaikka ykköstä neloseen.

(40:16 – 40:21)
Nelonen on paras. Sitten ne pistää kaikkiin kakkoseen. Seuraavana aamuna keskiarvo oli kakkoneen.

(40:21 – 40:28)
Eli ihan averitsipeli. Yksilötasolla joukko. Miksi? Emme tarvitse sitä enempää puhua, mutta ne pelaajathan sen teki.

(40:28 – 40:32)
Tai että miksi me hävittiin. Ne kirjoittavat nykyään puhelimella. Minulla on tunnissani kaikkia vastauksia.

(40:32 – 40:45)
Jos minä pistän pussissa, kun oikein rupeaa ärsyttämään. Minkä takia hävittiin. Se on oikeasti kaikkea päätä.

(40:45 – 40:51)
Mutta sinun pitää valmentajana myydä se juttu. Koska se on raskasta. Sinä tuot sen kivirepun.

(40:51 – 40:58)
Mitään ei tapahdu täällä. Jos se ei tapahdu, pitää tehdä jotain. Me ei voida jatkaa enää tätä yhteistyötä.

(40:58 – 41:05)
Olen puhunut tästä ravinnosta sinulle viidessä palamerissa. Tai nukkumisesta. Mutta kyllä sinä alat ja tiedät muuten, että minä olen tämmöinen.

(41:05 – 41:10)
Minä sanoin, että ei tässä ole mitään järkeä. Käytetään hirveä määrä aikaa. Sinä et pistä näitä asioita kuntoon.

(41:10 – 41:17)
Ei tämä voi. Nykypäiväisen prosessiarvot. Sen jälkeen tulee itseohjaus.

(41:18 – 41:22)
Ne ymmärtää, mistä motivaatio syntyy. Mistä asenne. Mistä itselluottamus.

(41:23 – 41:36)
Ymmärtää, että joukkuepelissä vastuullisuus ja luotettavuus on kaikki kaikessa. Ei tämä ole mitään yksinurheilua. Enkä halua sanoa tätä liian kovaa.

(41:36 – 41:42)
Tällä tietyissä asioissa ei vain ole ilmaa. Luovuus katsoo. On tässä aika kavalla.

(41:42 – 41:47)
Arskalla on tuossa kiakko. Me ollaan ilman kiakkoa ja muut. Me mietitään koko ajan, että kukas luovat toi Arskalla.

(41:48 – 41:55)
Ei tiedetä yhtään, mitä tapahtuu seuraavaksi. Esimerkkinä. Saa hyvin kiinni.

(41:55 – 42:00)
Siinä tulee se reflektio tosi voimakkaana. Sitten se iso kuva. Sitten myös ne yksityiskohdat.

(42:01 – 42:09)
Et sä puutut selvästi myös niihin, jos ne on arvojen vastasta. Siinä rakentuu se kokonaisuus. Kuulen myös sen, että sä oot valmis pikkusen peruuttaa.

(42:09 – 42:23)
Jos meidän pläni oli tämä, niin itse reflektio on niin vahva, että sä pystyt myöntämään, että tota mä en ollutkaan miettinyt. Sitä pystyy vielä muokkaankin sen kauden aikana. Sitten se valmentava johtaminen.

(42:23 – 42:30)
Aina kun me arvioidaan peliä seuraavana aikana, mä kysyn aina pelaajilta, että kuinka me onnistuttiin. Ne kertoo ne. Mitä meidän pitää parantaa.

(42:30 – 42:42)
Ne kertoo ne. Koska nehän on jopa kriittisempiä, koska koko ajan tehdäämme tavoitteita, niin he tekevät pienryhmissä. Muuten sitä ei tule.

(42:42 – 42:50)
Sitten vielä se itsearviointi, mistä sanoin. Se on semmoinen, mikä unohtuu kaikilla johtajilla, ainakin itsellä monesti. Ei vitsi, mä teen koko ajan lisää ja lisää.

(42:50 – 42:55)
Tämä menee koko ajan huonompaan suuntaan. Eihän mä nyt tästä ole tätä. Pelaajien pitää ymmärtää.

(42:56 – 43:05)
Niiden pitää olla myös osa tätä prosessia. Heistä tuntuu, että heitä kuunnellaan. Miksi leadership group on täällä kerran viikossa.

(43:06 – 43:15)
Se iltapala oli vartin liian myöhään. Se oli viime vuonna, mutta ne muistavat sen kuitenkin vielä seuraavanakin vuonna. Siirretään se sitten varttiaikaa.

(43:16 – 43:31)
Eli pienillä asioilla, että sä jaksaisit. Se välillä vaan tuossa arjessa unohtuu itse kullakin. Tuolla meillä on tuommoinen huononta alu, missä lukee jääkiekko pelaajien peliä.

(43:31 – 43:55)
Otit sitä kiinni myös pelaajien pelistä. Kun tuo itse kommentaattorina aina hirveästi puhutaan taktiikoista ja tekniikoista ja kaikesta. Kun sä itse tietää, kun vaikea on henkistä puolta ja sitä heittäytymistä mitenkään mitata tai nähdä kenenkään, joka ei ymmärrä jääkiekosta mitään.

(43:55 – 44:10)
Mä oon aina sitä mieltä, että aina pelaajan pitää katsoa ensimmäisenä itteensä peiliin, kun ruvetaan syyttämään, että meidän taktiikka oli huono tai jotain. Kun ei ihan huonoa taktiikkaa ole, jos pelaat pelaa hyvin. Jääkiekkoa voi voittaa niin monella eri taktiikalla.

(44:10 – 44:25)
Pitää huonopäivänä olla se selkänoja, miin ehkä vähän ojaa sitten, kun ei olla parhaimmillaan. Mutta kyllä mä aina kummin katon ensimmäistä pelaajaa. Se tekee siinä murtoonsa sekunnissa sen oman ratkaisunsa kiekon kanssa kiekottomana.

(44:26 – 44:50)
Ne on kumminkin ammattilaisia, ketä valmentaa. Suurille pitäisi tietää, mitä siellä tehdään. Se on koko ajan, että pelaat ovat vastuussa siitä, mitä tapahtuu.

Tämä keskustelu on hirveästi mennyt Suomessa valmentajaa ja valmentajaa. Mikä oli taktiikka voittaa taktiikkaan, kun ne pelaajat kumminkin tekevät ratkaisut ja jäävät. Joo, se on varmasti ihan totta, mitä just sanoit.

(44:50 – 44:59)
Yleensä mä menisin siihen, että pelaajan ura on aika lyhyt. Jos sä oot kaksikymppisen, sä naustat liikaa, mikä on tosi lahjakas pitää olla. Sä lopetat 35-vuotiaana, pitää lähteä oikeisiin töihin.

(45:00 – 45:13)
30-vuodeksi, niin sanotusti heitänkin, vaikka ne oikeita töitä. Valmentajat valmentaa jo 30-40 vuotta. Mä tiedän, että pelaajia ärsyttää täällä Suomessa tämä valmentajakeskeisyys.

(45:13 – 45:22)
Nyt vaikka se iska peli on huomenna oiva keskinen vastaan, iska siikon. Pistetään viimeisen kymmenen peliä. Niitä vertaillaan.

(45:22 – 45:26)
Niillä on molemmat ykköskentäsenttäreitä. Sitten seuraavat. Tässä on nämä ykköspakit.

(45:26 – 45:33)
Miten on suoriutu? Samalla OK. Se tulee vähän painetta, mutta niin se pitääkin olla, koska sä oot sekapelimestari. Siksi se on tuottu tähän joukkueeseen.

(45:33 – 45:39)
Kuten Orkka sanoi, totta kai pitää pelillä ole merkitystä. Pelin rakenteilla. Varsinkin silloin, kun on vaikeaa.

(45:40 – 45:49)
Ettei katoa kaikki, vaan johonkin mihin nojata. Loppuviimein sitten ne nopeita tulee ne tilanteet, kun se päätykiakku tulee. Valliini aina huusi, että hyväkkäjät lähemmässä.

(45:50 – 45:58)
Vaikka ne oli ihan vieressä, niin se huusi aina, että lähemmässä, lähemmässä, lähemmässä. Voiko vielä lähemmäksi tulla? Tulee tuosta pakko keventää. Tämä on tosi tärkeä aihe.

(45:59 – 46:13)
Meillä on ihan keisinä se tänään, että tämä jäkki on pelaajien peli. Meidän henkilöstöpalveluiden toimari Varvio Jarkko, joka tässä MM-kisaton alla alkaa tällä viikolla, kun tätä podia nautitaan. Jakke oli 1992 Prahan MM-kisojen maalikuningas.

(46:14 – 46:23)
Oli HPK-ossa ja kova maalipyssy silloin jo. Jortikka Hannu oli siellä pääkoutsina. Jakkeen haastateltiin paikallisiin hämeensanomiin.

(46:24 – 46:44)
Silloinkin toimittajat oli sitä mieltä, että Jortikka onhan tämän tehnyt. Jakke tuotesi siihen, että hänen tietääkseen Jortikka ei ole yhtään peliä tällä kaudella pelannut. Se meni muuten ihan hyvin, mutta sitten Hannu soitti herran toimistolle paikalle pieneen tunnin yksipuoliseen uhteluun.

(46:44 – 46:57)
Siellä jonkun verran huudettiin. Jakke oppi sen, että ei kannata ehkä ihan medialle asti tätä kertoa. Siellä käytyi vielä organisaatio, joka vielä hierarkia läpi, että kukas täällä on päävalmennut ja kuka pelaa.

(46:58 – 47:17)
Harmaa, sillä ei valmentaa niin pitkää mailla, että pystyy sinne vaikuttaa jokaisen pelitapahtumaan sinne vaihtoehtoissa. Kyllä minä edelleen olen siitä mieltä. Kun puhut tuosta kriittisyydestä, minä muistan, että jopa pakotettiin vähän katsoa niitä omia pelejä nauhalta silloin Kärpissäkin.

(47:17 – 47:36)
Pakkiparit ja ketjut katsoivat niitä. Se oli ihan hyvää terapia, koska teit yhden virheen pelissä, niin mietit koko illan, että minä olin huono tuossa pelissä. Miten minä olin noin huono? Kun katsot sen naavalta, eihän minulle tullut kuin tuo yksi räikeä virhe.

(47:36 – 47:54)
Muuten tein ihan oikeaa asiaa. Tuon minä hölmöilin, mutta pelasin muuten ihan solidin pelin. Kun itse kriittisyys ammattilaisilla on aika kova siitä ja ottaa itsensä omasta peliesityksestä, niin se oli ihan hyvä tapa minun mielestäni katsoa jälkeenpäin ne pelit.

(47:55 – 48:08)
Huomaat, että se ei olekaan niin paska, mitä sinä luulet. Joo, tuo on hyvä pointti, mitä käytän nykypäivänäkin. Mikä fiilis pelistä, kun kyselet jätkensä vähän huonoja? Niin ne muistavat sen yhden huono, missä ne sähälsivät.

(48:09 – 48:15)
Minusta muuten oli 23 vaihtoa tosi hyvää. Yksi oli, että sen näki kaikki jokaisessa hallissa. Ei mennyt ihan nappiin.

(48:16 – 48:24)
Tätä peliä on aika vaikea pelata ilman virheitä. Aina sanotaan, että kuka tekee eniten pieniä virheitä, voittaa peliin. Ja sitten kaikki ymmärretään, mikä on pieni virhe ja iso virhe.

(48:24 – 48:44)
Tietynlainen rohkeus pelata. Ja tuo ei ole niin kuin nykypäivää, mutta muistan C83KV, kun ammattiopelaitoksella altiin Mikä Taito-keskus, kun minulla oli kaksi VHS-kasettia. Oli pikkuisen muuten aikaa viedä yksittäisen pelaajan vaihdot, ja sitten annoin sille sen VHS-kasetin.

(48:44 – 48:55)
Sanoin, että kaikki vaihdot läpi ja kirjoita ylös. Ja minä olen jo kirjoittanut, mutta sitten pistetään yhteen. Mutta ehkä se just sieltä, että se rupeaa itse ymmärtämään sen pelaajan, mitä se tekee ja muuta.

(48:56 – 49:03)
Se on tosi haastavaa ollut valmentajauran aikana. Sä olet nauhoittanut siellä kahdella VHS-kasetta. Joo, se oli kaksi VHS-kasetta.

(49:03 – 49:12)
Nykyään on pikkuisen nopeampi. Sieltä yhden napin painuksen saa kaikkien vaihdot suoraan. Moni pelaaja katsoo aina omat vaihtonsa kaikki jälkeen ja muuta.

(49:12 – 49:25)
Ja sitten joskus on huono, että ruvetaan katsoa yksittäisen pelaajan kanssa vaihtoja. Silloin on paljon yksi peliä ja se tehokkuus. Ja silloin sä pystyt antaa palautetta myös vasemmalle laiturille.

(49:25 – 49:35)
Että hei, sä oot nyt sähällännyt kaksi peliä, niin se sentteri ja oikea laituri on hyvällä tuulla. Onneksi se koutsi sanoa, kun pelaajat he ei sano toisilleen vahvasti. Silloin se on paljon tehokkaampaa, jolloin ne näkee sen yhteispeli.

(49:36 – 49:48)
Jos sä koko ajan käytät sen yksittäisen pelaajan kanssa, että voidaanko katsoa vaihtoja, katsotaan vaan ja sitten menee taas. En tiedä paljonko se oikeasti auttaa, kun sitten se pakkipari on kuuntelemassa siinä. Kuitenkin se on aika paljon yhteispeliä sitten siellä kentällä.

(49:49 – 50:04)
Lopeasti vielä tuosta, ennen kuin mennään seuraavan aiheeseen. Valmentajan kommunikaatio pelaajan kanssa. Mikä mun mielestä on sellainen tärkeä, että se kontakti jossain vaiheessa otetaan jos sä oot vähämaissa ja tunne on, että pelaat huonosti.

(50:05 – 50:22)
Muistan Rautakorven Jukkasanilla joskus aikanaan siellä Makkosenkanen kanssa oli taululla kaikkien nimet. Siinä oli kontaktit viikoittain. Sitten katseli sieltä, että hemmetti, että tommoseen pelaajan kahteen viikkoon kukaan koutsu ei ottanut mitään kontaktia.

(50:23 – 50:41)
Silloin se pelaaja jää joskus pyöriin siihen omaan kakkaansa, eikä pääsee ylittämään. Sitten se jonkun valmentajan sivu, otat sivuun sen ja puhut sille vähän, että ei tämä niin kauheeta ole. Se puusti, mikä siitä tulee, on taas sitten hyvä.

(50:43 – 50:54)
Nykyään esimerkiksi läpitetään, että onko sinä käyttänyt tätä. Pitää aina olla kontaktiolla pelaajien kanssa yksikkönä, että he eivät jää siihen omaan kakkaansa. Joo, totta kai on erilaisia tapoja.

(50:55 – 51:09)
Pidän neljää yksilö- ja henkilökohtapalveluja kauden aikana. Lähden kävelemään mettään ja ajattelen ehkä mitä on tehty ennen kautta, semmoiset tavoitteet, missä mennään ja mitä viime päivän pelit. Joka päivän sanotaan, että kenen kanssa sinä juttelet tänään, mitä sinulla on tänään agendalla ja apuvalmentajana.

(51:13 – 51:29)
Mutta myös tämä toinen puoli, että nyt mitä Arska kuvaa, se oli sitä aikaa. Minä olen täällä ja kyllä he tulevat sitten kertoa minulle. Eli minä sanon, että ei tämä ole semmoista, että kun meidän tulee kaksi tuota apua, vaan me mennään kannettavien kanssa perässä, että se olisi molemmin puolista.

(51:30 – 51:36)
Pelaaja tulee sanoa, että on rehellinen. Joo, on. Mutta se on kahden suunnan katu.

(51:36 – 51:47)
On helppo sanoa, että honest interaction tai be honest. Joo, ihan samaa juttua. Sitten tulee kuitenkin kauden jälkeen, että kyllä näin jo tammikuussa, että tämä menee päin helvettiin.

(51:48 – 51:59)
Siinä vaiheessa katsot, että tuntuu, että kyllä olet epäonnistunut. En minä viitti nyt sanoa, että ei tule mitään. Me tehdään ympäri kuukautta yhdessä hommia, niin sitten sinä et viitti sanoa, jos sinä näet.

(51:59 – 52:20)
Siksi minä käytän meidän johtavan pelaajan, että jos te näette, että joku on maailmassa, niin vinkakkaa minua, koska en minä näe sinne koppiin, että mitä siellä on. Minä voin sijakottaa, mutta käy juttelemaan, se on vammaissa, kiitti. Tätähän tämä yhteispeli on.

(52:20 – 52:30)
Ei valmentaja, ei vain riitä tunnit. Sinulla on miljoona asioita. En tiedä, oliko se tehokkaampaa silloin, kun oli vähemmän valmentajia ryhmässä.

(52:31 – 52:51)
Mutta viittasinkin, että niitä on nykyään niin paljon, että menee kaikki energiaan siihen, että onkohan kaikilla hyvä olla täällä valmentajakokissa, kun on fysioita seitsemän, fysiikkakoutseja, mentaalikoutseja, apuvalioita, mikä on varmaan itkänsä jokin hyvä juttu. Kyllähän siinä roolikin menee helposti sekaisin. Vähän se hierarkiakin voi kärsiä siitä, kenenkäs postilla tämä nyt oli tässä.

(52:52 – 52:58)
Jaettu vastuu voi tulla helposti, jolloin me tiedetään, mitä siinä sitten käy. Kyllä. Tuossa tullaan taas siihen vahvaan koppiin.

(52:58 – 53:18)
Siellä pitää olla ne pelaajat, osa pelaajista on ihan omassa kuplassaan, osa pelaajia aistii, ja siellä pitää olla ne muutamat pelaajat, jotka aistii sen kopin tunnelma. Eli esimerkiksi valmentajan koppiin kertoo, että hei, nyt älä tuo vaikka yhtään enää pelinäytettä. Toi porukka ei nyt kestä yhtään enää.

(53:19 – 53:27)
Sitten tullaan vielä tähän palautteen antamiseen. Aina, kun sinä saa palautetta, ole iloinen. Koska sitten, kun sinä ei saa enää mitään palautetta, niin kannattaa olla huolissa.

(53:28 – 53:41)
Eli tämäkin, että sinä annat nykyään nuoremmalle, vaikka jollekin negatiivisempaan, ei negatiivinen palautetta, vaan se koutsi välittää, että sinä pystyt parempaan. Joo, tämä ei tullut pelikkään niinkään. Niinkuin nykyään minä pojankin kanssa juttelin.

(53:42 – 53:49)
Minä sanoin, että ei jutella enää ollenkaan. Ei aina yhtään, mutta vuoden päästä se tuli, että voisitko antaa taas palautetta. Minä sanoin, että en minä mitään satuja rupea kertoa.

(53:50 – 53:59)
Niin kuin tämä nykypäivä, niin on se varmaan kasvattaminen tai mikä tahansa. Sehän on komplimentti, kun sinä saat jonkun korjaavan palautteen. Kiitos.

(54:05 – 54:24)
Aika hyvä vauhti on päällä, niin mennään sitten Leijoniin. Monelle pelaajalle se on kuitenkin aika iso kunni, ja asiat pääsee joskus vetämään se leijonapaidon päälle. Valmentajalle varmaan oma värisönsä se, että Leijonin päävalmentajuus suomalaisjääkiekkoilussa on varmaan se top ykkönen.

(54:25 – 54:49)
Sinä olit valmennustiimissä mukana, mutta minkälainen hetki se oli, kun sitten kysyttiin Kärppien jälkeen, että hei, Leijoni on päävalmentaja-tehtävä. Tarviiko hirveästi miettiä vai oliko se saman tien, että sinne mennään? Joo, 2015, kun voitettiin toinen mestaruus. Silloin kesällä tuli tämä ajankohtaiseksi.

(54:49 – 55:12)
Kärppien kanssa mietittiin jatkosopimusta, ja sitten tuli tämä pöydälle. Kyllä minä sitä olen itse asiassa aika kauan miettinyt, ja kuitenkin jotenkin minua kiehtoi siinä, kun meidän nuori sukupolvi, laineet, ahot, parkkovitu, niin käsikäsihän ne silloin oli 16, kun oli World Cup. Meillä on vähän liian nuori porukka, mutta 2018 me saadaan ne Pei-Jong Chang, että silloin ne on 23-24-vuotiaita, 22-vuotiaita.

(55:13 – 55:43)
Silloin ne jotenkin näki sitä isoa kuvaa siinä, ja kyllä se kuitenkin aika selvä oli, että halusi uuden haasteen kolme vuotta Kärpissä, että nyt sitten uutta haastetta kohti. Se on kuitenkin erilainen tehtävä, niin kuin viittasit. Se on kuitenkin vähän sellainen kunnia, että siihen kun pyydetään, niin ei sitä nyhän hirveästi voi sanoa, että ei kiitos tai muu, tai voi sanoa, mutta se, että jotenkin se tuntuu, että siinä vaiheessa, että se oli hyvä päätös.

(55:44 – 56:16)
Tuossa tehtävässä sinä olet aika lailla suuren osan lasin alla, kaikki katsovat sinua, media kirjoittaa. Oliko se sinulle yllätys, että kuinka voimakas se paine on, ja kuinka välitön tässä seuraaminen on, varsinkin sitten ennen kisoja ja kison aikana? Itse asiassa itse työssä minulla, ja minä koin sen valmentamisen valmentamisenä, että on se työ mikä tahansa, vaikka se oli tollainen, niin kyllä minä sulin kaikkia, minä seuraan kisoja ja muiden aikana mediaa. Enimmäisen hätkähdytti sitä ystäväpiiriä, sukulaisia, ei lateutu tommoinen, miksi siitä kirjoitetaan tollain.

(56:16 – 57:29)
Ehkä jälkikäteen myös, kun sitä miettii, kun olit Kärppien valmentajalla kolme vuotta, ja Puolisuomeen ehkä valmiiksi oli viha, en minä tiedä, mutta sitten tulee sellainen, kun nyt Lappajärven Lassakin katsoi tätä MM-kisoja, joka ei muuten seuraa, niin 2,5 miljoonaa katsoi, että kuinka sä teet työsi. Mutta en minä sitä sillä lailla kokenut, minun mielestäni se oli erittäin kivaa aikaa, että kuitenkin oltiin neljäs ja viides MM-kisoissa, ja pääperäisestään se meni, että nyt ollaan viimeisessä kolmevuotta, on tuossa 787 itämän Venäjää, niin ei se nytkään ihan niin huonosti mennyt, mutta mitallit jäi ottamatta, ja se on fakta, että olisi pitänyt tiettyjä asioita tehdä varmasti paremmin, ja olisi pystynyt tietyissä hetkissä olemaan parempi versio itsestä ja auttaa joukkoja paremmin, mutta en minä sitä, minä olen ajatellut, että minä olen höyrähtänyt valmentamiseen, ja minä teen, ja sinun pitää tietää, että se on Suomen ykköslaji, ja sinä tiedät, että sinä tulet, ja sitten kun olet mestarivalmentaja, vaikka Kärpissä, että olet aivan huono, ja ei mennä kuin vuosi, niin olet jo huono ihminenkin, että pelkästään huono valmentaja, niin sen pitää ymmärtää tämä perspektiivi. Joo, tilanteet muuttuvat nopeasti.

(57:29 – 1:00:30)
Jos ajattelee sitä ihan valmentamista ja johtamista, niin kerroit tuossa sen Plussin ajan ja Kärppien ajan, niin siellä tuli tosi voimakkaasti se valmistautumisen merkitys, ja se strategia, ja se pitkäjänteisyys, ja se, että sitä jaksoissa viedään, ja sitten tämä Leijona-valmentaminen, tämähän on aivan erilaista, niin kuinka iso haaste se oli siihen, että sinulla oli aina se vuoden valmennusputki siinä, yhden kauden tavoite ja sitä kohti, ja sitten se typistyykin tällaiseen yhteen turnausmuotoiseen tekemiseen, niin kuinka paljon se vaati sieltä johtamiselta, ja minkälaisia haasteita siinä oli? No oli ihan siinä tietenkin, totta kai mä näin sitä, mä olin Erkanapurina sinne, ja sitten seuraavana vuonna kojonapurina, että olin kaksi vuotta ollut, ja nähnyt millainen projekti oli, tietenkin sä tuut suoraan omista töistä siihen EHTlle, mutta onhan se vähän sellaista, niin se on vähän niin kuin OIS-GM, eli keräilet porukkaa, kattelet vähän pelejä, ja sitten ajattelet, että torstaina peli, lauantaina peli, sunnuntaina peli, ja seuraavassa sitten puolentoista kuukauden päästä, että kyllä se niin kuin nopeeta meni, että muistin jonkun ensimmäisen Karjalan turnaus, kun tuut lehdistöstä takaisin, niin pizzalaatikot on jäljellä, ja kaikki oli hävinnyt. Toivottavasti tänään jouluna seuraava, niin tuntui, että kyllä tämä aika niin kuin sitten yritettiin, mutta myös se, että paljon sä pystyt valmistautumaan ja tuomaan, että sitä mä en aina, niin se on hyvä olla, siis joukkuehenki ja kaikki, ja varmaan se pikkasen kehittyi toiseen vuoteen, voitettiin eurohunkituurit, kokonaispotti ja sit loistavat MM-kisat, vedettiin Tanskassa, tehtiin uudet maaliennätykset, pisteennätykset, aivan huippujoukkuja, helikollista jännä huolella pelaajia, ja vieläkin käydään täällä pitkin aina noin, Pesonen, Janne ja kumppaneitten kanssa, ja tässä oli kapteenissa Mikke, Granundi, Rantanen, oli kyllä semmoinen, ja sit hänvittiin 3-2 Sveitsille, ja Sveitsi oli sitten ylärimman päässä, niin kuin maailman mestaruusta, mutta oli hyvä porukka, mutta niin on sitten aina siitä, että miltä se kahdeksas peli näyttää, ja sen jälkeen kerrotaan, että kuinka hyvin Suomen jääkiekko on menossa, ja välillä on sitä, että Seddini ei näe mitään, ja Erkka on liian vanha, ja Varjamäki on aivan sokee, ja kuka tahansa, mitä Fendo on taas sitä ja tätä, niin sitähän se on. Niin, kun tuon raakamaailman, kun se tulee justiin tuohon, että siinä on alkusarja, että siinä ei ole mitään merkitystä, vaan aika kivahan siinä, että pelataan hyvin, ja saadaan se kohesio kuntoon, ja saa jätkille itsellä ottamuksen kuntoon, ja YV saadaan toimia, ja näin, ja sit se voi yhtäkkiä kaatua siihen, että tolppa sisään, tolppa ulos, tai maalivahdilla on huono päivä, sit sut arvioidaan sen yhden pelin perusteella, mikä on se jatkopeli, no se nyt tuli turpaan, mut sit taas häviät kaikki pelit, kaikki pelit alkusarjassa, ja pääsit ihan viimeisenä puolen verrein, metsit sitä finaaleihin, niin ihan huikea juttu, niin on tuo, kuulostaa vähän niinku vähäristyneeltä, et se kumminkin yhteen peliin periaatteessa, niin kun tavallaan, se niin kun, onko se hyvä, vai eikö se ole hyvä, ja sekin voi mennä vielä rankkareella, niin, no sekin vielä.

(1:00:30 – 1:02:45)
Niin, mutta toivon, että siinä pitää tietää, mikä se formaatti on, ja tietää, mihin lähtee, joku kysyikin tossa, että kumpi on vaikeampi voittaa, maailmanmestaruus vai suomenmestaruus, no suomenmestaruus on mun mielestä aika paljon vaikeampi voittaa kuin maailmanmestaruus, että just nämä, mitä Arska sanoi, nämä pienet asiat, niin semmonen kevennys, kun ne tarjosivat vielä vuotta lisää, silloin 2017 vuoden jälkeen, ja sit mä kieltäydyin, ja se oli niille vähän sellainen hetkinen, että mitä sä kieltäydyt, et sä oot kakko kaks vuotta, niin ajattele, jos olisin vielä kirjoittanut kolmannen vuoden, niin ei olisi 2019 maailmanmestaruutta pakosti. Että hyvä Suomelle. No hei, missä toi, puhuttiin vähän jo, vähän jo tuosta junnukiekkoilusta, ja junnumaajokkoon esiintymisestä, ja ei oo siellä tullut oikein nyt, niin kuin iso potti, niin missäs tällä hetkellä sun mielestä menee toi meidän aikuiskiekkoon layout? No aina mä mietin, niin kuin meidän huippupelaajia, että nyt katsottiin, millä ne on ompilaisia, niin meillä on aika hyvä tilanne tällä hetkellä, että nyt ne on taas uusi sukupolvi, parhaassa iässä pelaa isoissa rooleissa NHL-ssä, mitä oli sitten aikaisemmin, että sitten tuli aika moni troppi 1983 jälkeen, niin kuin näihin, jos katsotaan oikein huippuja, ja sitten taas tuolta näitä pahoja ja kumppaneita, niin meillä on aika hyvä tilanne tällä hetkellä, ja toivottavasti myös se valoisa tulevaisuus on aina, että ainahan sitä on ollut haasteita Suomi-kiekossa ja muuta, mutta kyllä tässä tuntuu koko ajan, että näitä haasteita vähän tulee enemmän ja enemmän, kun katsoo oikein faktaa, mitä tapahtuu, että mitä silloin, kun te olitte Tampereella nuoria, niin täällä oli, joku ne sanokin ne lukemat, ne oli hälyttömiä paljon Ilväksessä ja Tapparassa, ja KVssä oli, ja oli kaikki kaupungin osasarjat ja muut, niin tuntuu, että tämä massa, että kyllä se vaan, että mitä enemmän on massaa, niin sitä paremmin me voidaan menestyä tulevaisuudessa, että kyllä tämä hurjalta tuntuu sitten, että jos tässä asuu PU-16 vaiheessa, että meillä on enää jokaisessa seurassa suunnilleen 20 pelaajaa eteenpäin mukana, niin ei sinne kauhean matemaatikko tarvitse olla, että mihin meidän jääkiekko on menossa sitten, että kyllä jokaisesta pelaajasta pitää pitää huolta, ja kustannuksista, ja toivottavasti syntyvyys saadaan jossain vaiheessa, että saadaan yleensä lapsia, ja saadaan jääkiekon lisenssipelaajien määrää nousuun, niin kyllä siinä monta haastetta varmasti on, ja niiden eteen tehdään varmasti kovasti töitäkin.

(1:02:50 – 1:03:25)
Leinojen jälkeen, Jokerit ja KHL. Minkälainen oli toi pesti, ja mikä siinä kiehtoi eniten lähteä tuohon Jokeritten matkaan sitten Leinojen jälkeen? Jokerit oli vähän kuitenkin semmoinen Eurohockey Tour joukkue, joka sulla oli päivittäisvalmennuksessa. Todella laadukas joukku, ja KHL-sarjana kiinnosti tosi paljon, ja kuinka paljon se on tuonut suomalaiseen jääkiekkoonkin hyvää KHL ja pelaajille, myös ihan taloudellista, ja sitä kautta ammattimaista osaamista.

(1:03:26 – 1:03:51)
Mutta se oli kyllä sellainen kuin se Jokerit neljä vuotta, että oli kiva tehdä, että kaikki oli kuin vanhuvaiheessa, kaikki sarterit, omat lentokoneet, kaikki toimii tiippuisesti. Millään muulla ei ollut merkitystä muuta kuin voitat tai häviät, ja siinä oli semmoinen tietynlainen oikeanlainen venäläinen mentaliteetti, ja tykkäsin tosi paljon siitä sarjasta, ja hienoja kaupunkeja. Ei ole enää kolme vaan vanhaa venäjäkaupunkia, että kyllähän ne on kehittyneet, ja fasiliteetit ja kaikki.

(1:03:53 – 1:04:38)
Kyllä meillä sitten yksi kousi lopetettiin koronan takia, ja yksi kousi pistettiin pelaamaan playoffit Venäjälle, sen tiedät mitä tapahtui silloin pelaajille, ja sitten viimeinen kousi kun oltiin runkosrenkakkosia, niin tuli sota. Että ei päästy oikein mittaamaan itseämme, että sillain se oli tosi hienoa aikaa, ja niin ammatillisesti kuin myös pelaajien kanssa touhutaan, mutta ikinä ei oikein saatu semmoista rehellistä mahdollisuutta, että oli vähän nämä koronat sekottiin, ja sitten sotavia loppuviimeen. Tosiaan sanoit, että KHL loppui sitten hyökkäyssodan takia, loppu sarja, joka nyt vetäytyi pois sieltä, lopputyöt, ajattelitko pitää vähän lomaa, vai tiesitkö, että tämmöinen mahdollisuus tulee uudestaan? Lähtee Ouluun.

(1:04:38 – 1:06:05)
Minkälainen se prosessi siinä oli? No kyllähän se tuli solmakirkkaalta taivaalta, että pistettiin homma stoppiin, ja en muista, oliko torstai, lauantai, niin sitten sovittiin jätkien kanssa, että mennään tuonne, mentiin hallille, puhuttiin pari puhet siinä, mentiin sitten Hukkiin, ja kun oltiin Hukissa, niin Kärpät soitti, että nyt tarvitsisi tulla tänne, niin se oli kaikki meidän pelaajat, oli pohelimessa, eli liika nappasi siitä, varmaan puolet joukkueista, lähti sitten seuraavana päivänä eilen johonkin uuteen osoitteeseen. En minäkään sitä kauaa miettinyt, kuitenkin tuli, että tämmöinen tilanne, että joudutaan vaihtaa valmentajaa, ja vähän siinä mietiskelin ja kysyin, mutta kova intohimo jäi sitä jokerikaudesta, kun oltiin kakkosia, ja oli nyt mahkuja, ja sitten ajattelin, että se vietiin tollaista, ja sitten ajattelin, että tämä menee Jeesaan, että tärkein seuraa Kärpät, ja en muista, oliko ne kymmenentänä silloin, että piste käskiarvossa, ja oliko yhdeksän peliä jäljellä, en muista, mutta päätin sitten kevääksi mennä siihen vielä. Päästiin kuiville, oltiinko kuudensia ruukusarjassa, mutta hävittiin sitten seitsemän peli täällä jatkojalaajemäksellä, mikä meni ihan oikein, että Ilvesaari sai sen siitä jatkovaankaan, että me oltiin vähän niin kuin, ei ollut ihan peilikirkas niin sanotusti.

(1:06:05 – 1:06:43)
Joo, taisi olla Konna, että ei se ollut kaukana, se väleidä homma. Nyt sinulla on kahdesta eri aikakaudesta perspektiiviä Kärpistä, missä joukkue siinä kohtaa, seura oli siinä kohtaa, kun hyppäsit sinne takaisin, oliko siellä muuttunut jotain, kun nyt nähdään, missä Kärpät tällä hetkellä on, niin ei ole hurraa huutoja. Niin, se oli nöyrä, ja menestyksenhalunen, ja kaikki kävi silloin, kun meni ekan kerran, niin nyt se oli varmaan siitä ehkä peilikuva.

(1:06:43 – 1:07:32)
Tietenkin varmaan monet asiat vaikutti, että vuonna 2017 Kärpäkin lähti kuustokkiin, ja sitä kautta tunturiviihdejä ja konserni kasvoi, siinä oli yli 30 miljoonaa liikevaihtoja, niin varmaan se urheilu jäi sitten manneriin, piti siitä kovaa huolta, mutta kyllä se rupesi sitten menemään vähän väärään suuntaan. En mä tiedä, sinulla ei puhunut yleensä visiosta, ja sitten se oli kuitenkin pikkasen, ei semmoinen se visio, ja se kirkas silmä. En tiedä, tietenkin mullakin oli tarkoitus, että mä avaan sen kevään, mutta tietenkin heillä ei ollut sitten valmentajaa, ja jotenkin tuntui, että mä mietin, joku mulle sanoi, että onko tää järkevää jäädä tänne nyt vielä, kun mä oon jo täällä ollut, mutta sitten mulla ajatteli, että mä oon niin kova teräs mies, että mä otan kerran vielä käännän ympäri.

(1:07:34 – 1:08:07)
Mutta loppui viimeisin kaikki, mitä sovittiin ihmisten kanssa, niin mikään ei pitänyt paikkaansa, mutta ei siinä ollut enää sitä soundia, että ei teetä. Minkälainen se vaatimustaso oli siellä verrattuna aikaisempaan, koska aiemmin juteltiin niistä pienistä asioista, ja sitä vaatimusta. Niin siis kyllä se sillä tavalla, mutta pitää myös muistaa yksi asia, mikä mun mielestä ei muisteta aina Oulun kärpät, kun pelattiin, silloin mä olin ekan kerran siellä, pelattiin tiistai, torstai ja lauantai, ja nyt pelataan keskiviikkoperjantai ja lauantai, se tarkoittaa, että kärpät on aina perjantaina vieraspelissä.

(1:08:07 – 1:08:33)
Ne on joka kerta juoppukoneella 2,30 päätyynnössä, ja sitten menee viideltä siihen ei niin intohimoisen Raksilan kotiröisön eteen. Se on aika paha paikka pelaajille, se on kun lähtisit sieltä mestattavaksi sinne kentälle. Anttila ja Turunen ja kumppaneet, jotka olivat KHL-ssa, sanoivat, että tämä on paljon kamalampaa.

(1:08:33 – 1:08:48)
Tämä tuntuu, että tämä on aivan kamalaa, tämä back to back koko ajan, viikosta toiseen back to back. Tämä on 32 prosenttia lauantain kotivoittoprosentti, silloin ensimmäisellä kerralla. Nyt perjantai-lauantain kotipelien prosentti on 38, voittoprosentti 34.

(1:08:50 – 1:09:16)
Kyllä matkustaminen, kukaan ei sitä ymmärrä, kukaan, joka on ollut Oulussa, ymmärtää vähän, että varmasti se vaikuttaa siihen menestymiseen ja muuta. Ehkä kuitenkin aina toivoo pitkässä juoksussa hyvää, että kun aikansa oikein rypee, niin rupeaa herään, että nyt pitää oikeasti tehdä jotain, että mitä minä ymmärrän. Nyt puhutaan strategiasta, nyt puhutaan urheilukeskiöön ja niille, ketkä urheilusta vastaavat.

(1:09:17 – 1:09:36)
Eikä minä siltikään vaikka jäi tosi surkea fiilis ja paska fiilis. Enkä ollut varmaan itsekään parhaimmillaan, että viidentänä oltiin silloin, kun tuli kenkään, kun sanoi, ettei urheilujen menestys riitä ja muuta. Tietyllä tavalla se oli vain semmoinen, aina tekee itse päätökset ja yrittää tehdä kaikkeensa, mutta en pystynyt tekemään.

(1:09:37 – 1:09:52)
En pystynyt sen yksin tekemään. Ehkä siinä vähän olikin yksi. Ehkä sitä en osannut itsekään oikein hantlata niin hyvin, että emme saaneet sitä aikaiseksi, mitä olisi pitänyt.

(1:09:54 – 1:10:09)
Paljon oli asioita, mistä puhuttiin jo silloin, kun olin ekalla kerralla ja mitään ei ollut tapahtunut. Paljon puhui, mutta vähän tuntui siltä, että itsestäni jälki käteen. Paljon oli tietäjiä ympärillä, mutta sitten kun yritti jotain puhua, niin se oli vähän niin kuin betoniseinällisyysjutelu.

(1:10:10 – 1:10:18)
Varmaan ehkä minäkin olin semmoinen. En ottanut enää vastaan. Ehkä sitten en jaksanut enää sitä, että pitäisi tehdä näin ja näin.

(1:10:18 – 1:10:42)
Ehkä siinä vähän rupesi itseäni jo pärsyttämään ja tuntui sanottua ehkä semmoisia asioita, mitä ei kannattaisi sanoa hallituksen puheenjohtajalle tai muuta. Ihan vinkkinä sinne kuuntelijoille, että ei kannata sanoa suoraan mitä mieltä on. Mutta en silti halua mitään negatiivista, enkä halua niitä, koska jos olet töissä, sinun tehtävä on seistä työnantajan edessä ja keksiä siitä niitä tarinoita, mutta työnantajansa.

(1:10:42 – 1:10:56)
Enkä halua tässä kattien pauksessa mennä mihinkään yksityiskohtiin. Kaikki, jotka ovat edelleisiä, tietävät mitä tarkoitetaan. Kahden tyyppisiä valmentajia ovat ne, jotka tulevat saamaan potkut tai ovat saaneet potkut.

(1:10:56 – 1:11:29)
Jos olet ne kokenut ja sanoit, että olit siinä aika loppu jo, niin hävisikö siinä kohtaa vähäksi aikaa valmentamiseen, vai minkälainen se prosessi oli siitä, kun lähtee rakentamaan taas uutta? Ehkä se pieni työuupumus rupesi vaikuttamaan, että huomasit, että vetäytyy omiin oloihin ja miettii koko ajan vain sitä, mitä tässä tekisi. En tiedä, se oli hyvä puoli vuotta sen jälkeen, niin pystyi vähän pääsemään irti. Mutta aika nopeata.

(1:11:29 – 1:12:02)
Itse asiassa oli kyllä kolme kuukautta, ei kiinnostanut oikein mikään valmentamiseen, mutta kyllä se aika nopeata tuli sitten takaisin, ja sitten tietenkin kaikki meni enemmän kuin hyvin tätä hetkeä, että pääsi työhastatteluun Sveitsiin ja sai sieltä pestin. Mutta ne ovat aina erilaisia. Mutta varmaan siinä, kun maanjoukkue ja jokerit ja koko ajan meitä ensin kärpii sitä maanjoukkua ja siitä jokerista, niin minulla on pari kaverista, jotka sanoivat, että me emme ikinä pitäisi taukoa, että tekisikö ihan hyvää, niin varmaan olisi ollut hyvää tehdä joku vuosi sellaista projektia.

(1:12:03 – 1:12:41)
Mutta itteni tuntien tämmöinen vähän extroverti kaveri, niin tarvitsee ihmisiä ympärille, ja pitää mennä ja painaa, mutta ehkä sen oppii, että en enää ikinä lähde sille tielle. Ehkä se ikäkin tuvaa. Sitten rupeaa tietämään ajatukset ja yrittää käydä sun oman mentaalivalmentajan tai urheilutsukologin kanssa asioita läpi, että sitä on aika itse syyllistävästi, kun ei pärjää ja muuta, että syyttää itteensä, ja sitten voiton hetkellä miettiä, että tämähän se on sellaista, niin kuin Oulussakin joku ihminen on sanonut, että kyllä minäkin olisin valmentanut nuo joukkueet Suomen mestaruuteen, että niin helppoa se on tämä valmentaminen.

(1:12:42 – 1:13:48)
Joo, se on aika perversi asetelma. Minä siitä oikeastaan vielä pohdin, että kun johtaminen on hirveän yksinäinen ruutu, niin sitten sen tappion hetkellä tai sitten niiden potkujen hetkellä, joka on varmaan kaikkein brutaalimpi, mitä siinä voi sitten tapahtua, niin mitä sinä nousit sieltä ylös? No, aika hyvin mielestäni, että aika hyvä, niin kuin perhekostomuvankinen kanssa juttelee ja tiesii kuitenkin, miten asiat on mennyt. Ei varmaan siinä ehkä sellainen, että sitten yhtäkkiä se lähtee sen ympäriltä ne ihmiset ja ne jatkaa matkaansa, ja sinä menet sitten johonkin sinne, mutta ei se minulle sellainen, ei minun itse, minä aina sitä käyn tosi kriittisesti läpi, että miksi näin kävi, ja siitä paljon ja muuta, mutta ehkä se aika ja paikka oli tosi väärä, niin kuin on nyt huomattu, että jos katsotaan kaksi viimeistä vuotta, 2013 tai 2014, niin kyllä minä nyt ihan turhaasia itteni menin mappioihin, että ei se näytä sitten jälkikäteen mitään jälkeä.

(1:13:49 – 1:14:28)
Kyllähän myös organisaation pitää pitää työhyvinvoinnista huolta myös työntekijöiden. Joo, hyvin kuvattu. Mennään sitten aika paljon iloisempiin asioihin, pienempiin välimatkoihin, ja enemmän on aurinkoa valoakin tarjolla, ja pelin tasokin on kova, niin mennään tuohon Sveitsin aikaan, ja kesällä 2024 ja siirryt Sveitsin pääsarjaan EHC Gluttenin päävalmentajaksi, niin mikä oli siinä tärkein syy lähteä sinne Sveitsiin, ja juuri Glutteniin tässä kohtaa uraa.

(1:14:28 – 1:15:08)
Se oli kuitenkin aika iso muutos, että vaikka olit ollut KHL-koutsuja, niin kuitenkin Suomesta käsin pääosin sitä tehnyt, niin sitten tuonne Sveitsin. Kyllä se aina tuo takaraivaus, että haluan ulkomailla valmentaa, ja nähdä sen kulttuuri ja se erilaisuus, ja tietenkin Sveitsin national league on se, mihin kaikki haluaa, pelkästään se pelin taso, ja totta kai kaikki muut asiat, ja lyhyet matkat, ja upea maa. Sitten kun pääsi vielä tuommoisen Gluttenin, joka on Svisliigasta vähän noussut, ja sitten aivan erilainen se valmennusympäristö, ja sitten jotenkin totta kai oli vain myös semmoinen olo, että nyt riittää tämä Suomi ihan oikeasti.

(1:15:08 – 1:15:46)
Nyt on koluttu kaikki kovimmat poikat täältä, että on käyty jokerit, ja kärpät, ja plussia maajoukku, että joku sanoo, että sä oot palannut tämän pelin läpi täällä Suomessa. Se oli kyllä tosi, niin kuin taas tuli se, että se fiilis hymyille, kun ajelet hallille, ja totta kai pärjättiinkin tosi hyvin. Yhdeksän vuoden tauon jälkeen päästiin puoliväliäriin, ja viime kausikin oli ehkä semmoinen normaali klootteen kausi, että ei ihan päästy, mutta ei onneksi jouduttu niihin putoamiskarsintoihin, mutta siihen nähdä, mikä odotusarvo tuo, mutta paljon hävittiin maalille, jopa pelattiin vähän paremmin viime kaudella kuin edellisella kaudella, mutta ei ollut ihan papua voittaa niitä maalipelejä, hävittiin paljon yli 20.

(1:15:48 – 1:16:46)
Mutta se ympäristö, ne pelaajat, se kulttuuri, se mentaliteetti, ne on tosi valmennettavia, ne pelaajat, niitä pitää käsitellä hyvin eri lailla, ne on pikkasen enemmän semmoisia sensitiviä, tarvitsee vähän enkarismenttiä enemmän, mikä on tehnyt tosi hyvää itselle, ja sitten ne on tosissaan, mutta kun ne häviää pelin, se voi olla puoli tuntia pelin jälkeen, ne on ihan hymyn korvassa, korvaa menee cheese fonduelle ja ottaa lasin punaviini. Sitten suomalaisten kanssa aina mietittiin, että siis miten ne voi, kun mehän mennään kämpille ja katsotaan makuuhuoneen, katsotaan sun ne rantait auki, että katsokaa, että et häviää enää huomenna uudestaan, kun niitä sattuu vattaa. Ehkä semmoinen, jossain sijaan, enkä mä ikinä sano, että ne ei tosi, mutta ne on hyvin koulutettuja, koulu on tosi tärkeä, se on hyvin hierarkinen maa ja siellä mennään, mutta se, että jotenkin niiden pelaajien kanssa on tosi kiva olla.

(1:16:46 – 1:18:02)
Sitten tietenkin kaikki, ehkä heidän vahvuus ei ole taktiset asiat ja pelin ymmärrys, mutta he on hyviä luistelijoita ja heillä tunne vielä mennessään, että ehkä jos mä toisin 75 pinnaa tästä koko pelaamisesta tänne ja täällä vaantumassa sitten välillä huomasi, kun rupesi puhua ja sitten huomasi, katsoi jätkiä, niin jahas, jahas, ei vaan lähdetä Lauri tolle tielle, että nyt menee sitä yli hilseen toi asia. Ja varsinkin kakkosedä, kun vaihtomatka pitenee, niin kuule kun se tunne ottaa vallan, niin mä olen sitä, jos joku valmentaja sanoo, että tietää mitä pelissä tapahtuu, niin kyllä valehtelee, että siellä voi olla minuutti, pyöritään omissa ja voitetaan punainen ja lähdetään vielä hyökkäämään, ammutaan takatolopasta ohi ja taas mennään omiin, eikä päästä vaihtoon ollenkaan. Mutta siis hieno, upeaa huippusarja, seitsiläiset maajoukkueet pelaa, kaikki kärkiimportti ulkomaalaiset pelaajat, niin ehkä ainakaan yksi syy, että mikä on ykkössarja Euroopassa, niin varmaan Ruotsi leveydeltään ja niillä on vahvat neloskentät, mutta se, että tämä on ehkä huippuosaaminen, kärkiosaaminen, ja Sveitsissä on ehkä ne huippuyksiköt vielä ehkä pirun verran, ja ehkä jotenkin kivempi katsoa välillä, kun sitä lähtee tunnen viemään, että Ruotsissa on vähän enemmän puolustusvoittaisempaa peliä.

(1:18:02 – 1:18:51)
Mutta paljon plussia Sveitsissä valmentamisessa ja valmentamisessa. Miten se sveitsiläisen, tosiaan monia eri kulttuureja totta kai joukkueessa, mutta minkälainen se, onko sinä muuttanut hirveästi tätä asiaa, koska jos tuossa kuvailit niitä, että ne on siellä fondue dinnerillä puolen tunnin jälkeen, niin ei sopisi kyllä ehkä tuohon itse miettimään, jos on häviää johonkin pelin, niin ei olisi välttämättä fondue dinnerillä laseviiniä kanssa. Kyllä suomalainen kulttuuri kumminkin ja mielenmaailma erilainen, niin miten se sinua on muuttanut johtajana tai valmentajana siellä? Ehkä toinen ykkäin ristettyä esimerkiksi, eikä mitään pahaa, siis minä en halua pahaa, vaan se on hyvä asia minun mielestä, mutta se, että se meni jo se peli.

(1:18:51 – 1:19:26)
Minä tiedän, että kaikkia harmittaa, mutta ei sinä tarvitse kuitenkaan, mutta on tosi paljon siis lähestyminen, mitä sinä kohtelet pelaajia, miten sinun pitää oppia sitä tiettyä mentaliteettiä ja kulttuurisia hyvin. Vahvot on työminä ja sitten on sosiaalinen elämä ja niitä ei sekoiteta keskenään. Muistan kun ensimmäistä kertaa lähdin Henk-Kot-palvelin ja kävelyn palvelille sinne kloottelin mettiin ja kyselin, että miten perheen kanssa menee ja missä asuttiin? Niin hän katsoi minua, että mitä sinä ajattelet minun elämästä? Minä voisin ehkä auttaa sinua pelaajana enemmän, kun tietäisin, mitä sinun perheessä tapahtuu.

(1:19:26 – 1:19:58)
Minä voin vaikka aamulla kysyä, että vaikka lapset kindergarteniin? Sillä puolella on tosi paljon ja tuntuu itsekin sitten, että totta kai se kaikki oleminen. Hän sanoi yleensäkin, että kun mennään vieraspeliihin ja ottelen kuvia siinä kaksikerroksinen pussiin, niin hän sanoi, että mitä sinä kuvaat näkyvistä sönnäsveitsintöistä? Minä sanoin, että tämä on vähän se upea, että se miljoona. Sitten se urheilu on jotenkin positiivinen asia, että ne tulee sinne hyvissä ajoja ja ne on tosi hardcore-faneja.

(1:19:59 – 1:20:04)
Ja pitää peliä. Ja monesti hävittiin vaikka kaksi. Hän näkee, että älä nyt murjota.

(1:20:05 – 1:20:13)
Oli tosi hyviä talousaineita, ne oli vain kaksi yksi parempi. Mahtavaa peliä. Suomessa joskus kuului, että älä murjota, mahtavaa peliä.

(1:20:13 – 1:20:40)
KK oli tänään vain pikkuisen parempi. Mennään vähän tähän hetkeen. Ja niin kuin tuossa alussa sanoit, kun tulit, niin kloottelin teit jatkoon, tykkäsin paikasta, mutta sitten yhtäkkiä tuliko kulman takaa, pitääkö tämä heittää Sasha Parkoviin, kun Sasa sanoi aikanaan, että joku saatti jollekin pelata takatolpalle.

(1:20:40 – 1:20:57)
Pelaa sanoi aitiossa, että tuli vähän yllätyksen sinne kiekkoon. Sasa sanoi siihen, että jos jää ekopelissä tulee syötä takatolpalle, se ei ole yllätys. Se, että Moskovan kadulla tulee kulman takaa joku prikallisen vodka kanssa, se on yllätys.

(1:20:58 – 1:21:19)
Tuliko tämä soppari yllätyksenä vai oliko se pitkään siinä ilmoilla? Tällainen mahdollisuus tulee isompaan organisaatioon, isommalle resursseilla ja uuteen joukkueeseen. Kyllä se tuli täysin yllätyksenä. Kaurien jälkeen tehtiin normaalit exit-meetingit, pelaajat, 30 pelaajaa siinä 15 minuuttia per pelaaja kahdessa päivässä.

(1:21:19 – 1:21:30)
Se on aika kova tuuppaus, kun tehdään GM-kaa erikseen. Sitten kaikki kamat kasaa ja mitä siinä oli ja muuta. Sitten tuli vain, että haluaisin nähdä sinut.

(1:21:31 – 1:21:46)
GM haluaisi haastatella ja tehdä päävalmentajaa ensi vuodeksi. Onko mahdollista lähtötyöhastatteluja? Kysyttiin Clouteen lupa. Siinä meni hetken aikaa ja muuta, mutta kun sai luvan, niin oli ensimmäinen neuvottelu.

(1:21:46 – 1:21:58)
Taisi kestää viisi ja puoli tuntia GM kanssa. Sitten oli pari Teamsit ja sitten olin Espanjassa ja lensin sieltä tapaan omistajaa ja toimitusjohtajaa. Siellä oli vielä erikseen työhastattelu.

(1:21:58 – 1:22:14)
Toimitusjohtaja piti todella hyvin valmistautuneen työhastatteluun, eikä jääkiekkoonnyistä asioista. Oli aika ammattimainen, kuten tiesin. Clout2 oli minulle sellainen, kun minä katsoin Dan Tangniesin aikaa, kun he voittivat siellä 2021-2022 mestaruuksia.

(1:22:14 – 1:22:26)
Sitten seurasin Brian O’Neal, joka lähti Operaesta sinne. Se on jotenkin sellainen organisaatio, jossa on mahdollisuus menestyä. Nyt viime vuodessa ne ovat vähän tippuneet puolivälissä.

(1:22:27 – 1:22:37)
Vähän hakee suuntaa. Tottakai siinä oli toinen. Se oli tosi vaikea paikka, koska minä olin hommannut pari vuotta valmentajaa ja uudet pelot.

(1:22:37 – 1:22:53)
Kun tällainen tulee, niin sinä joutuu aika paljon miettimään, että mitä tässä nyt tekee. Päädyin kuitenkin tähän, että olen 50-vuotias äijä ja tuollainen tulee Euroopan huippuseuratarjoajan kahden vuoden diilin. Olen tosi onnellinen Clout2 puolesta omistajia, jonka ajattelin jakemaan.

(1:22:53 – 1:23:04)
Ne eivät olleet sitten. Raha liikkui sillä tavalla, että he maksoivat minua tulossa siitä sopimuksesta. Joskus ne tapahtuvat nopeasti.

(1:23:04 – 1:23:15)
Totta kai siinä on aina välillä semmoisia moraalisia, että mitä tuntuu ja timing ei ole oikein. Toinen vaihtoehto olisi ollut vuoden viereistä katsonut. Ei näistä hetiä ikinä, että mikä oli.

(1:23:15 – 1:23:37)
Päätin tehdä tämmöisen. Se oli minun päätös ja uskon, että ainakin mitä valmentajan kanssa on jutellut, niin kukaan olisi tehnyt erilaisen päätöksen. Olin tosi iloinen siitä, että he halusivat.

Heillä oli paljon kandidaatteja, oliko seitsemän loppusuoralla, että he halusivat. Ilmeisen paljon he halusivat minua. Todella paljon.

(1:23:37 – 1:24:21)
Se on aika kuumottava tilanne, että on soppari päällä ja he haluavat avata ja sinä kysyt lupaa. Nykyisellä työnantajalla, jolla on soppari päällä, niin se on monessa muussa bisneksessä. Kyllä vähän niin kuin Heikki Silvenoisena olet saanut laittaa sen tai Turhapurona sen kuvioon.

Miten sinä esitit sen asian, että tämä on ihan ok? Sanoin, että nyt tämmöinen tuli, että mitä mieltä olet? En muista, miten kaikki meni ja muuta, mutta se meni miten meni. Tietenkin Klotteni on sellainen, jos mä otan pelaajia sinne, niin mä sitten tuun vuodeksi tähän ja pelaan hyvää kausia. Sami Nikku ja Aaltosen Mirot tekivät kovat tiivit isoihin seuroihin.

(1:24:22 – 1:24:35)
Totta kai sopimus on päällä, mutta olen tosi onnellinen, että Klotteni sai hyvän valmentajan, joka oli juuri Suukista saanut potkut silloin tammikuussa. Se on Klottenin miehi ja Mihai Liniker. Hän on nyt sitten Klottenin päävalmentaja.

(1:24:36 – 1:26:27)
Matka jatkuu, mutta tietenkin se oli ilmoittaa pelaajille ja kaikille varsinkin, ketä olisi ne homman uusia, että on tosi pahoilla, niin kuin Simo Juhansson ja Tilvekset ja muuta. Jotenkin tuntuu, että pelaajat ja valmentajat ymmärtävät sen ihan. Tämä on joskus tämmöistä.

Tämä on varmaan normaalia työmaailmassa, mutta ehkä jalkapallossa tämä on enemmän yleistä kuin ehkä jääkiekossa. En tiedä, miten on mennyt, mutta tosi innoissani uudesta mahdollisuudesta. Hupea seuraa organisaatio, hieno kaupunki ja mennään sinne tekemään työtä seuraavaksi.

Minkälaiset joukkue näyttää ensi vuotta pitää? Joukkueella on valmis ykkössentteri ja minun mielestä siinä on paljon potentiaalia ja muuta. Vähän keski-ikä on aika iso, että pitäisikö sitä pitkässä juoksussa. On kuitenkin se vanha runko, joka on voittanut mestaruuksia, mutta aina tiedetään, että niin kuin arinkikkaa käytiin joskus Kärpissä, että maasta ei lauri vaan peli vaatii.

Sitten Arska pisti temärin tiukalle ja lähti lenkille aamulla. Minun mielestä se on tosi hyvä, että siellä on sama kieli ja sitten tulee rebuilding ja areenat tehdään kaikki uudeksi. Siinä tulee kaikki mahtavat fasiliteetit, mutta myös heillä on sellainen visio, että mitä tämä näyttää 3-4 vuoden päästä.

Kyllä minä ajattelin, että ei tässä ole mitään rebuildingia. Sehän kuulostaa siltä, että tässä olisi aikaa, että ei tarvitse pärjätä. Kyllä tässä pärjätä haluaa saman tien, mutta paljon positiivisia asioita ja nyt aika paljon rampaakin siellä.

Nyt on kolme reissua vielä tässä kesäkuun loppuun mennessä siellä Sveitsissä ja sitten heinäkuu puolenveljen jälkeen kokonaan sinne. Ihan mieletön haaste ja upea seurata, että mitä rakennat sen joukkoon ja minkälaista tulosta tulee. Me jäädään sitä katsomaan.

(1:26:32 – 1:27:25)
Mennään vielä loppuun. Johtajuus, urapolku, pelijääkiekkojen, pelaajien peli on ollut tänään keisinä, mutta jos ajatellaan sun omaa uraa kokonaisuutena ihan nuoresta pelaajasta valmentajaksi plussin läpimurrosta, kärppien mestaruudet, Leijona Head Coach, Jokerit ja nyt Sveitsissä jo toinen seura ja ura jatkuu upeasti siellä. Onko joku tietty asenne tai periaate siinä johtamisessa, joka on punaisena lankana säilynyt läpi tämän kaiken? Osaatko nimetä jotain? Se intohimo on kuitenkin se ja se, että se tarvitsee olla tuossa valmentamisessa ja välillä kun just pikkasen rupeaa se intohimo ja se pieni uupumus tulee, että jos ei sitä intohimoa ole, niin sitten pitää olla rehellinen itselle, että nyt riittää.

(1:27:26 – 1:28:08)
Siitä pitää huilata tai pitää tehdä jotain muuta. Kyllä semmoinen intohimosaavutustarve, niin kuin muistan joskus, että se on se faraksi, mihin vastasi kärkipelaajat ja kaikki parhaat ystävät ja isät ja muut, että milloin ei saa ihmisenä ja sitten se sanoi se urheilusjoukko, että tämä voi olla vaarallinen pitkässä juoksussa, jos intohimo on noin kova ja saavutustarve ja sitten on vähän taipumusta liikaa kontrollintarpeeseen. Että sitä kontrollintarvetta onneksi sitä on karjassut aika paljonkin pois, on se vieläkin vähän olemassa siellä, mutta myös sitä, että se intohimo ja semmoinen saavutustarve ja se liekki palaa joka päivä siinä joukkueen edessä, niin kyllä minä olen sitä mieltä, että jos se palaa 70 pinnalla, niin ei kannata tehdä.

(1:28:09 – 1:28:52)
Voisihan sitä tehdä, varmaan tälläkin osaamisella, mitä nyt on tässä kertynyt, niin tässähän voisi vaikka valmennella vielä 10 vuotta eteenpäin ja vihelleellä menee ja varmasti ihan hyvissä paikoissa Keski-Euroopassa tai sitten muualla Suomessa tai muuta, mutta kyllä se on semmoinen, mikä minun mielestä siinä vaiheessa, kun se tippuu, niin sitten pitää olla rehellinen itsellensä. Kuinka vaikea, kun tiedät, että haluat kontrolloida, niin kuinka vaikea se on olla sen välillä, kun tiedät, että ihan kaikkeen ei pysty välttämättä, tai kaikkea ei pysy kontrolloimaan. Pelataan erilaisia, erilaisia juttuja tulee, koska se voi antaa, että okei, toi voi mennä tollain, mutta tuosta hommasta isompi koppi.

(1:28:53 – 1:30:55)
Luulen, että matkaa on tuonut semmoista kokemusta minullekin, että ei sun, mutta ehkä se, mitä siellä pelissä tapahtuu, että miten pelataan ja mihin pyritään, niin se on se, ja sitten se, että mitä muuten tehdään, niin vähän viittasin tuohon Sveitsiinkin, että mitä uutta, niin sitten on erittäin, niin kuin naurahtaa aina vanhat jutut, mitä on joskus ollut tehty, ei muistakkaan, mutta jätkät aina muistuttelee, että muistatko silloin sitä ja muistatko silloin sitä, mutta en muista, voi olla niin vanhat muistot ja ehkä se myös on tuonut mut tähän, että silloin, kun ei ole pelaajauraa ollut, että on joutunut kaikki itse kantapään kautta oppia ja tekee sen, niin kuin sen kaikki koulutukset ja ammattiin valmistautumiset ja valmentamisen, niin ehkä se on ollut kuitenkin sitten se muntia, mutta se, että mutta ehkä se on edelleen, että pidetään sitä juhannusta tai mitä, niin hyvä Lauri organisoi aikataulut ja joku näet santaa, että vittu näitä sun aikatauluja välillä, että nyt rennosti. Täällä on ollut aika mukava, intohimoinen keskustelu, paljon on tullut asiaa, mutta ehkä täällä lopuksi vielä tuosta valmentajajohtajan työstä, niin mitä sä toivot, että ihmiset ehkä ymmärtäisi siitä paremmin, joka ei ole ikinä siinä hommassa ollut, mikä ulospäin ei näy, mutta kumminkin ratkaisee isolta osan sen onnistumisen ja sanotaan mihin se kausi päättyy. Oot tarkka rekrytointivaiheessa, ketä rekrytoit, ymmärrä, että kaikkeen sä et pysty vaikuttaa, pidä huoli, että siellä on hyvä olla siellä sun työpaikassa tai joukkueessa ja kuitenkin viedä progressiivisista ja suunnitelmallisista asioita eteenpäin, että mä luulen, että siitä niin äkkiä tulee nopeita tommoseen aika vaikea kysymys, mutta siitä noin päällimmäisenä tulee mieleen.

(1:30:56 – 1:32:13)
Niin ehkä se, mitä mä otan tästä sivulta, kun kuunnellut sua tämän jakson, niin se pelaajakeskeisyys, että ne pelaajat pelaa sen pelin, että tää ei ole pelkkä valmentajan peli ja just se, mitä on seurannut sun uraa ja sun metodeita, niin sä annat niille pelaajille paljon tilaa ja myös sitten luotat ne heihin, niin se varmaan tulee siellä kanssa mukana. Joo ja se itse ymmärtäminen, että sä oot vastuussa sun omasta pelaajaurastasi ja kehittymisestä kuitenkin pitkässä jouksua, ei se valmentaja se tukee tai agentti tai vanhempi tai muuta, mutta varmasti juuri näin ja sitten se kuitenkin se isossa kuvassa vielä on askarruttanut tulevaisuudessa, että miettii omaa itteensä, missä on kymmenen, niin kyllä jotenkin on sellainen olo, että haluaisi antaa vielä takaisin ja ehkä alueessa auttaa valmentajia ja ehkä urheilun johtamista enemmän miettiä, että mitä viittasin tuohon, vaikka mäkin olen vasta viisikymppinen äijä kohta, niin kuitenkin niin paljon on vuosia takana, että se intohimo pystyisi antaan, koska tuntuu, että sillä puolella haluaisin antaa paljon takaisin ja auttaa valmentajia ja ehkä sille puolelle sitten vielä tulevaisuudessa suunnat. Otetaan ainakin nämä kaksi vuotta psykiassakaan ja ehkä pitempään.

(1:32:14 – 1:32:30)
Se riippuu sitä fiiliksestä ja intohimosta ja muusta, ja kun mä viihtyen, en sitä ikinä tiedä, mutta varmaan jossain vaiheessa sitten katsoo, jos rahkeet riittää ja intoa piisaa. Kiitoksia Laata ihan mielettömästä uratarinasta ja kohtaamista. Kiitos, että pääsit meidän podiin.

(1:32:30 – 1:33:47)
Kiitos, kiva oli olla. Olipa upea keskustelu mun vanhan valmentajan kanssa ja aukesi vähän uusia puoliakin hänestä ja jotenkin toi, mitähän sen ensimmäisen tarinan sieltä valmentajapolulta, kun hän oli pelaajana, kertoi, että miten kannattaa valmentaa, että miten kannattaa yksi, kaksi, kakkosta lähteä pelaamaan. Eli se oli selkeästi se ote valmennuksesta ja pelinymmärryksestä, mikä Late on erittäin hyvä, vaikka on pitkää uraa pelannut, on erittäin hyvä pelinymmärtää.

Mitä sulle jäi tuosta keskustelusta päällimmäisellä mielellä? Taktiikka, strategia, valmistautuminen. Sitten oli tosi koskettava se Rane Korven tarin, 86-vuosia, kun Rane itkee. Se jotenkin näki, että se kosketti tosi paljon Lauria ja huomasi, kuinka kun pelaajat yleensä seuraa niitä huippupelajia, niin kuinka Late on hakenut niitä sytykkeitä ja perspektiiviä niistä huippuvalmentajista.

Rane oli sielkeä mentori ja Jukka Rautakorven ura on seurattu tosi tarkasti. Ne olivat voimakkaasti siellä. Sitten jos miettii ihan sitä valmentajan punaista lankaa, niin se valmistautumisen merkitys, sen strategian luominen, se on kauden kiintopiste siellä finaaleissa.

(1:33:47 – 1:35:22)
Miten se rakennetaan se matka, miten se pilkotaan osin osatavoitteisiin ja sitten miten se mennään ihan niihin yksityiskohtiin ja niihin puuttumiseen, jos niitä asioita ei tehdä niin kuin on sovittu. Sitten se itsereflektion määrä siinä omassa johtamisessa, myös se sparraus, siellä valmentajat siellä Mati Kaisen kaa ja todennäköisen Marko, joka me molemmat hyvin tunnetaan, niin pystyy hyvin kuvittelemaan se, kun kolmikko on plussissa ollut ja jakanut tietoa keskenään ja se intohimun määrä, mikä sillä kolmikolla on ollut, niin siinä oli kyllä tosi paljon. Hän myös vähän kritisoi sitä nykyistä valmentajakeskeisyyttä ja sitten tätä isoa valmennusryhmää.

Selvästi hän näki, että se byrokratian hierarkia tulee ehkä ne päällekkäisetkin roolit helpommin, jos se organisaatio on liian suuri. Selvästi hän oli vähän pienemmän organisaation näköinen tällä hetkellä. On kiva kuulla, että Laten valmennuksessa kumminkin on kolme vuotta, niin aika kontrolloivaan niin hyvä, että hän on oppinut.

Siitä antaa pelaajille ehkä vähän enemmän tilaa, että kyllä se aika tarkkaa hommaa oli. Ja sitten tunnistin sen kärppäajan siitä, miten nöyrä ja eteenpäin menevä se kärpä tuli selvällä strategialla, kun siellä itsekin pari peristinttiä on ollut, niin jotenkin se aina pohjoissuomalaisesta tuli sellainen nöyryys. Vaikka paljon katsojia, hyvät sponsorit, raha on, niin tietysti se nöyryys ja nuorten pelaajien esiin tuominen sieltä, että siinä on jatkumoa siinä hommassa.

(1:35:23 – 1:35:59)
Ei se ole semmoista, että okei meillä on rahaa ja ostetaan kaikki pelaajat. Niinkään se ehkä vähän kärpät on mennyt, mutta kauniisti Lauri puhui kärpistäkin ja mun mielestä puhui aika hienosti ja sinut oli myös sen Leijonan homman kanssa, koska siellä ei menestystä tullut, mutta semmoisena kokemuksena ja pelkkiä positiivisia juttuja tuli sieltäkin hänellä vaikka aika vaikeata aikaa. Hän ei varmaan lukenut ihan kaikkia lehtiä, me kiekon suurkuluttajana varmasti luettiin ja siellä ei pelkästään hyviä kirjoituksia ollut, mutta hänellä oli kuitenkin hyvä fiilis siitä ja hieno kokemus se Leijonapesti.

(1:35:59 – 1:36:40)
Mutta ehkä vähän lähdettiin palautetta myös rivien välistä siitä, että meillä keisinen oli tänään jääkiekko pelaajien peli ja vähän kritiikkiä ehkä siihen valmentajakeskeisyyteen. Että ei se koutsi kuitenkaan niitä pelejä pelaa eikä niitä ratkaisuhetkiä, niitä maaleja siellä tee, että pitäisi ymmärtää myös se, että tämä on pelaajien peli ja se miten hänen filosofia siihen pelaajien peliin rakentui tässä meidän bodissa, niin se oli ihan mielellään. Siellä oli se strategia, näkemyys, peliote, pelaajien vastuuttaminen, reflektio, jatkuva palaute, eli koko kauden aikana hän piirsi kuvan siitä, että apuvalmentajat ja hän itse on pelaajien kanssa läsnä.

(1:36:40 – 1:36:55)
Hän purki seiniä siellä hallilla, jotta hän on lähempänä pelaajia. Ja se reflektiomäärä ja se kommunikaatio. Ja sitten mua koskettaa myös se, että pelaajan pitää enemmänkin huolestua, jolloin sitä palautetta ja reflektiota ei tule.

(1:36:55 – 1:37:06)
Että se pitää ottaa lahjana vastaan. Ja sitten se, että se ei ole sitä arvostelevaa, vaan rakentavaa. Ja hän myös itseään arvostelee ja rakentaa.

(1:37:06 – 1:37:30)
Eli se reflektio oli tosi voimakkaasti siinä omassa johtajuudessaan ja valmennustiiminkin kanssa läsnä. Eli kyllä selvästi saatiin tämä pelaajien pelinäkymys sieltä mukaan. Ja sitten oikeastaan sieltä junnuista asti se, että hän vastuuttaa pelaajia, hän löytää ne avainroolit niille, ja puhuu paljon niistä kärkipelaajista ja niiden vastuista, että niiden tarvitsee myös performoida.

(1:37:31 – 1:37:49)
Siinä puolella oli myös se urakehitys ja se pehmeys, ymmärrys siinä. Mua kosketti tosi paljon se aika herkkä hetki, kun mietti sitä, että hän joutui menemään sanoneille nuorille pelaajille, että hei, teidän paikka ei ole tässä joukkueessa. Mutta hän rakensi sen tarinan ja haastoi heitä, että teidän aika vielä tulee.

(1:37:49 – 1:37:59)
Ja hän näki selvästi sen, että pelaajat kehittyy eri aikana. Hän käytti sitä biologista ikää, että neljä vuotta voi heittää. Niin kuin urheilussa se biologinen ikä.

(1:37:59 – 1:38:22)
Siinä oli mielestäni tosi paljon herkkyyttä ja oivaltavuutta siitä, että ihmiset kypsyvät eri aikana ja ne uratarinat tulevat eri hetkessä. Että pystytään näkemään myös tällaisia kokonaisuuksia siinä matkalla. Sitten kun otettiin kiinni siihen Sveitsin aikaan, niin kovaa oli siirrytä lähtemään Glutenista kahden hyvän kauden jälkeen, koska Glutenilta ei hirveästi menestystä odoteta.

(1:38:23 – 1:38:39)
Mutta pelasivat hyvän kauden, paljon maalintappioita, rakentanut uuden valmennustiimin sen jälkeen. Ja uusia pelaajia pyytännössä jälkeen tulee Tsukist soitto. Ja meitä sitten kun olette ne jutteleet, että hei, tässä olisi nyt semmoinen homma, että voinko ottaa tämän palaverin.

(1:38:41 – 1:38:55)
Aika avointa, hienoa keskustelua. Ja mä luulen, että jotenkin se palo hänestä, mitä hän puhuu sitä intohimoista ja liäkistä, ei saa vaan 70-pinnanen olla, vaan se pitää olla koko ajan liäkki leimahtava. Niin sanotusti hänessä leimua se liäkki.

(1:38:56 – 1:39:09)
Ehkä mä toivotan Tsukille hyvää menestystä. Ja tietenkin se, että Kutsu tulisi ehkä sinne katsomaan pelejä jo ensi kaudella. Ilmaiset liput ja ehkä lennotkin, ja jos vielä majoituksetkin siihen saisi.

(1:39:10 – 1:39:20)
Mutta kyllä mä näin tuon saaman intohimoa, oli tosi korkealla. Ja on helppo uskoa, että Tsuki tulee menestyyn. Ja jotenkin yksi maailman kauneimmista maista.

(1:39:21 – 1:39:28)
Hieno kulttuuri. Hän oli selvästi omaksunut sen sveitsiläisen kulttuuriin. Sitä vakavuutta, jota hänellä on aikaisemmin ollut.

(1:39:28 – 1:39:40)
Siihen oli tullut sellainen pieni rentous, ja selvästi vahva onnellisuus mukaan. Uskon, että se tulee näkymään myös hänen valmennuksen punaisessa langassa. Uskalletaan mennä nopeammin eteenpäin, eikä jäädä murehtimaan.

(1:39:41 – 1:39:50)
Tästä on hyvä jatkaa. Nyt on vedetty tämä hyvin pakettiin tässä parissa minuutissa. Eiköhän me lähdetä kanssa vähän lepäilemään ja keskittyä seuraaviin.

(1:39:50 – 1:39:53)
Intohimolla mennään eteenpäin. Intohimolla.