Are you Bille Beino, Ville Leino?

(0:03 – 1:57)
Pekka, vieraaksi tulee nyt seuraavaksi Ville Leino, joka on kaks kertaa saanut harrastuksesta ammatin. Mä tiedän Villestä aika paljon, niin mitä sulla tulee ekana mieleen, mitä sä haluut tästä Villestä ja Bille Beinosta selvittää?

No ihan huikee kaveri tulos vieraaks. Mä oon ihan fiiliksessä täällä NHL-ura Detroit, Philadelphia, Buffalo. Että ehkä julkisuudessa ja media kirjoittanut tuosta Buffalosta, että pysytään siitä asiasta kaukana. Että keskitytään enemmän niihin NHL-huippuhetkiin. Mä haluun tietää sen, että miltä on tuntunut olla siellä huippuketjuissa Detroitissa ja Philadelphiassa. Että siitä otetaan ihan ehdottomasti näkemystä. Eli merkki tuohon ei-Buffalosta.

Selvä. No mä ajattelin kans, että tässä nyt kun urheilijasta on tullut yrittäjä, minkälaisia oppeja sitä urheiluelämästä on tuohon yrittäjyyteen saanut. Totta kai, mitä Bille Beino tulee olemaan.

Tulevaisuudessa mua kiinnostaa se kansainvälistyminen ja sitten tietenkin noi Hollywood-tähdet pukeutuu jopa Bille Beinoon. Miten tommosia kontakteja yleensä saatu ja miten noi tähdet on saatu pukeen Bille Beinoon päälle? On mieletön tarina ja toi kansainvälistymisen määrä.

Siellä on Hollywood-tähdet, mutta sitten siellä on Kimi Räikköstä ja kumppaneita. Otetaan kiinni, että mitä se verkosto on oikeasti rakennettu. Ja mystisyys alun markkinoinnissa.

Se oli aika mielenkiintoista. Muistan ne tarrat ja systeemit joka paikassa ja kukaan ei tiedä mikä tää homma on. Ja sitten se rupesi siitä etenee ja tuli vaatenmerkki.

Ja yksi kysymys sullekin, Pekka, niin aloitetaan. Are you Bille Beino? No totta kai mä oon.

Ville Leino, tervetuloa Tiedon jäljillä podcastiin. Kiitos. Tää tulee varmaan olla sun uran kovin paikka tämmönen. Roustaaminen. Alkuun sillä lailla vähän lämmitellään. Mitäs Villelle kuuluu just nyt?

Miten bisnekset sujuu?

(1:57 – 2:18)
No ihan hyvä kuuluu. Tietysti tää taloustilanne ja yleinen maailmantilanne on tietysti oma haasteensa. Ja tieto totta kai on omat haasteet tekemisessä.

Mutta päivä kerrallaan ja tehdään hommia eteenpäin. Että edelleen on kiva kuitenkin tehdä.

(2:19 – 2:33)
Onks tota minkä näköistä, kaikki tietää nyt tän markkinatilanteen muutoksia, valonpilkahduksia löydettävissä jo? Et rupeeks teillä näkyy jotain positiivisia kaikuja siitä, että markkina menee ehkä parempaan suuntaan?

(2:33 – 3:08)
No on hirveen vaikea sanoa. Välillä on parempia päiviä, välillä on vähän huonompia. Ei tos nyt oikein osaa sillä tavalla kauheesti nyt ehkä omaa mindsettiä, että pitää pelata nyt tätä peliä, mitä on hetki aikaa.

Ja katsotaan sitten, että mihin tilanne menee. Meillä on kuitenkin sit taas tietyt asiat, mitkä tehdään aika ennakoidusti, niin sit taas ne muutokset tulee aika myöhään.

(3:08 – 3:38)
Varmaan toi tunne ilmasto kuluttajan ostovoimassa vaikuttaa teidän bisnekseen aika voimakkaasti. Ja se, että me tiedetään taas meidän datasta ja meidän kumppaneitten datasta, että kotitalouksilla on enemmän rahaa kuin pitkään aikaa pankkitileillä, mutta ei ole sitä luottamusta talouteen, niin sit se ostovoima on myös samaan aikaan vähän korkea kuin kaikki muu kustannukset on korkealla ja palkat eivät ole nousseet, niin se vaikuttaa siihen ostovoimaan. Se varmaan heijastelee aika paljon tuohon teidän tilanteeseen tällä hetkellä.

(3:38 – 4:42)
Heijastaa joo. Eihän meidän tuote ole välttämätön samalla tavalla kuin maito, kahvi, suklaa tai muut. Sinällään vaateala tietysti on yksi kärsivä ravintolat ja totta kai moni muukin bisnes tällä hetkellä, jotka on tuollaisessa ei-pakollisessa.

Tämä yhtenä on tietysti ollut aika outo ja haastava. Totta kai kaikkien tuttavia ja omassakin elämässä huomaa, että on vähän varovaisempaa kaikki tekeminen ja ei oikein tiedä mitä tässä tapahtuu. Kun on tullut vähän uutta tapahtumaa, erikoista tapahtumaa toisensa perään.

On ollut sota-energiakriisiä, korona on ollut tällaista taantumaa ja muuta. Erikoisia aikoja siinä mielessä monella tapaa. Sitten tuo geopoliittinen tilanne, että mitä tässä tulee tapahtumaan, niin kaikki on mahdollista.

(4:43 – 5:30)
Mennään noihin tarkemmin ja tuohon Bille Beinon ja vaatebisnekseen tarkemmin. Nyt kun ollaan tässä meidän Tiedonjäljillä-podcastissa, niin meillä on aina sivuteemana urheilu. Sulla on ihan mieletön NHL-ura ja olet pelannut Detroitissa, Philadelphiassa ja Puffalossa.

Pitkä kiakkotausta ja jokeritaustakin. Tämä jokeritilmiö, joka on täällä Suomessa ollut läsnä, niin otetaan siitäkin kohta kiinni. Mennään hetkeksi siihen NHL ja siihen uraan, jonka teit.

Se oli ihan uskomaton. Mitä muistoja siitä peliurasta, joka jää jo hetki aikaa ja olet tehnyt uuden uran tässä vaatebisneksessä? Mitä on jäänyt onnenpilkahduksena hetkinä, mistä olet erityisen ylpeä ja mitä kannat mukanasi?

(5:31 – 7:46)
No varmaan tietysti se Philadelphiaan puolitoista kautta, mitä siellä tavallaan oli, niin on tietysti jäänyt kaikista isoimpana mieleen. Ne playoffit, mitkä siellä onnistui pelaamaan, ottaa tavallaan kaiken itsestään irti huipputasolla ja finaaleihin saakka. Sitten tietysti seuraava kausi runkosarjoja ja playoffit siihen päälle, niin on varmaan ne päällimmäiset.

Sitten tietysti Detroitissakin tuli erittäin paljon onnistumisia, varsinkin siihen kärkeen. Ehkä se isoin oppi on ollut sitten taas siinä, että minkälaisia ihmisiä, persoonia, mallikuvia, esikuvia siellä on ollut. Sitten on sattunut kaksi huippuvalmentajaa ja voi olla itämieltä tahansa Babcockista tai muista.

Lavioletistakin on ollut jotain, mutta onhan ne ollut huippukoutseja tavallaan ja molemmilla tietyllä tapaa omat vahvuudet. Sitten tietysti ne organisaatiot, minkälaisia ne on ollut. Puffalosta on tietysti vähän huonommat muistat ja Puffalo edelleen vähän rypee siellä edelleen.

Mutta siinäkin on ollut hieno se kontrastiero organisaatioiden ja joukkueiden välillä. Se teki niin silmiinpistävä se ero ja päivittäisistä tekemistä. Miten sä kuvailisit sitä?

Mä kuvailisin sitä niin, että on se GM tai huoltaja tai fysiovalmentaja. Keskitytäänkö siihen olennaiseen ja voittamiseen ja pelaamiseen. Kun sun katkee se maila vaikka siellä pelissä, kun sä tulet siihen vaihtoäitiolle, onko sun se maila oottaa siinä?

Vai onko se silleen, että sä rupeat vasta etsiä sitä ja sitten sä etsit, että mitä vittua? Ja huudat sille huoltajalle tietysti siinä. Semmoiset oletusarmot ja keskitytäänkö siinä treenaamisessa sykemittareihin vai siihen, että ollaan parhaimmillaan pelissä ja näin päin pois.

(7:47 – 8:07)
Miten se voittamisen kulttuuri? Tuossa sä kuvaat vähän niitä prosesseja tietyllä tavalla. Tuosta mä näen sen, että siellä on GMn toiminta ja koutsin toiminta.

Niillä on eri roolit ja tuo on niitä prosesseja, että organisaatio on voittava organisaatio. Miten se sitten se voittava joukkue? Mitä se näkyy siinä kulttuurissa?

(8:08 – 9:17)
Totta kai loppuviimeinhän ne pelaajat sen tekevät ja vaativat organisaatiot. Todennäköisesti pystyy vaativan vähän sieltä GMltä ja huollontakin, että nämä pitää toimia. Mä en sano, että sitä on hoidettu huonosti, mutta mä vertaisin sitä ehkä maksimissaan SM-liiga versus NHL.

Kyllä sun pitää olla kaikessa osa-alueella aika paljon parempi. Toki jos sulla on joukkuessa, niin kuin Detroitissa oli Zetterberg, Datsuk, Hossa, Rafalski, Lidström, niin siellä on jonkunnäköinen standard siihen tekemiseen. Mä muistan, kun menin ensimmäistä kertaa hallille ja mä olin sitten puolitoista tuntia ennen treeniä.

Siellä on Datsuk, Zetterberg ja Lidström etää pyörää. Mä olin tietysti nuorena, että mun pitää tulla ainakin puolituntia aikaisemmin, että mä olin ennen niitä siellä. Se työmäärä ja se tekeminen.

Detroitissa oli niin paistavaa se, että jos sä kierroissa ja perusharjoituksissa, missä syötä lavasta, niin se oli se, että kuka se oli. Se oli niin tarkkaa ja hyvää.

(9:19 – 9:25)
Harjoitus keskeytettiin siihen, että ei käy. Sisäinen kulttuuri ja vaatimustaso oli valtava.

(9:26 – 10:32)
Niin ja ylipäätään joo. Kun sulla on tommoset pelaajat, jotka on joutunut sitten tekemään vuosia ja ne on ollut aika monta vuotta siellä. Sitten taas filissä oli vähän sellainen ero, että siellä oli Brongeri, Richard Scarper, Timonen.

Sehän oli ihan käytännössä tietyllä tapaa yhtä tasokas jengi. Mehän me mentiin ensimmäisen vuoden Detroitin kanssa finaaleihin ja toisen vuoden Philadelphia kanssa finaaleihin. Nehän on olleet molemmat hyviä joukkueita.

Siellä oli taas semmoinen, että kun ollaan rennosti, että sehän oli ihan eläintarha niin kuin muuten. Mutta sitten kun mentiin peliin, niin nämä oli taas semmoisia, että pitää kieko eteen ja tapellaan ja taklataan ja mennään yli. Että me voitetaan tämä peli.

Mutta niissä oli molemmissa ne omat hommat. Ja sitten Buffaloissa ei ollut oikein kumpaakaan. Toki ei siellä ollut Rajan Millerin jälkeen yhtään käytännössä kokonaisvaltaista pelaajaakaan.

Että totta kai se on sekä joukkueesta että johdosta.

(10:33 – 11:12)
Paska valu alas. Hei, kun tuossa Buffalosta puhuit, niin jotenkin tuntuu, että media tosi paljon tarttuu, kun puhut tuossa minkälaisia joukkueita, missä ja mitä olet siellä saavuttanut. Sitten media kuitenkin tarttuu siihen Buffalo-juttuun aika paljon.

Ja kun täällä Suomessahan ollaan, niin totta kai tämähän on vähän katellista. Aina puhutaan rahassa. Tulee verotiedot ja kaikki tämmöisiä.

Sitten siitä ei olla mukaan ansaettu, mutta se ansaitaan siellä lisää, mitä siellä on tehty. Ja sitten tehdään sopimus. Niin kuinka paljon haittaisi se, että koko ajan puhuttiin Buffaloja, isosti hoppareista.

Ja sitten siellä ei ole kumminkaan homma lähtenyt. Jäikö se vaivaa sinua?

(11:12 – 13:21)
No kyllä se silloin aikanaan vaivasi. Ja totta kai johonkin näköiset jälkimainingit jäänyt. Ja tavallaan tilanne oli semmoinen, että en mä siinä oikein…

Totta kai mä yritin tehdä parhaani. Mutta ensimmäisessä ekakaudella sä et pääse edes antaa mahdollisuutta. Kyllähän me tiedämme, että me tienaamme keskiarvoisesti 4,5 miljoonaa.

Ja se tietysti tarkoittaa, että tulostakin pitää tulla. Mutta sitten jos sä pelaat kolmosketjuun ja kolmos YVtä, niin ei tossa sarjassa ihan kauheita pisteitä sieltä tehdä. Ja totta kai sitten, mäkin olen kuitenkin olikiekollinen pelaaja, niin sitten jos sä pelaat siellä täällä ja mä vaihdot just ja just jännä minuutit YVstä, ei AVtä, niin sit on vaikea ruveta tekemään jotain.

Ja jos sulla ei ole sitä kemiaa, niin tavallaan sekin on hyvä esimerkki. Et sit kun mä pelasin Detroitissa, niin mä pelasin Hossan tai Datsukin kaa, tai Setterbergin kaa tai Phil Polon kaa. Ja Phil Polo oli vähän se kastisurkein.

Ja sit mulla oli Phyllis ja Briere Hartnell. Mä oon ollut luokan pelaajia molemmat, tietysti super kemiaa. Ja sit taas, vaikka jokereissa meillä oli Steipe, Tom Santala, minä, niin oli se hieno kemia pelaa.

Ja sä tiesit, että miten nää pelaajat menee. Ja sait, että se pelaa 15-25 minuuttia vähintään pelissä. Niin totta kai se yhtälö on erilainen.

Mutta totta kai se tietysti harmitti, mutta mä en myöskään tiedä, että se kuuluu sitä asiaa, jos se tulee. Ja en mä ole yleensä jäänyt surkuttelemaan kauheasti, että mitä tulee. Ja mut toki on tietänyt sen yhtälön.

Sitten sitä kaikki loukkaantumista ja kaikki muut päälle. Enhän mä silloin ajatellut, että jos mä nyt olen vaikka… Mähän pelasin ehkän kauden, mutta sit mä olin lonkkaleikkauksissa, keuhkopuhkeessa, kylkiluut meli kaksi kertaa ja pitkiä huileja.

En mä silloin ajatellut, että tässä tulee tämmösiä puolen vuoden huileja. Että kyllä tästä tullaan takas. En ehkä nyt halunnut ajatellakaan ja tehdä tekosyytä siitä itselleni.

(13:22 – 13:50)
Mutta totta kai sit on vaikeampi tulla takas, varsinkin kun ikä tulee. Aika rajuja takaiskuja siinä samalla. Että toi on psyykkisesti, toi mitä sä kerroit, niin sua laitettiin vähän koiran koppiin.

Tulee mieleen nyt vaikka Patrick Kleine tällä hetkellä Montrealissa. Että aika isoa tilia ottaa. Ja neloskentässä aloittanut viisi ekaa peliä, nolla plus yksi.

Ja media odottaa tehoja ja kaveria ei päästä tänne pelaamaan.

(13:51 – 14:44)
Se on vaikea yhtälö. Se sit kuuluu siihen yhtälöön tavallaan. Että jos se noin menee ja se on hirveän valitettavaa.

Ja saatat olla olosuhteiden uhri. Saatat itse olla epäonnistunut jotain sieltä väliltä. Mutta sit on hirveän vaikea nähdä, että tämmöinen käy jollekin Conor McDavidille.

Vaikea yhtälö. Että mikä se on. Ja henkisestihän sun pitää olla vahva.

Esimerkiksi Patrick Kleinella on ollut aika vaikeita, niin kuin henkisesti tiedetään. Mutta varmaan siihen liittyy monet tekijät. Missä tilanteessa kukakin pystyy käsittelemään.

Joko sä käsittelet niitä vähän jatkuvasti tai jossain kohtaa vähän leikkaa kiinni.

(14:45 – 15:25)
Toi mua kiinnostaa vielä. Meillä on aina tässä tiedonjäljillä podcastissa. Kun me palataan urheilua jutellaan, niin sit me käännetään sitä myös yrityselämään.

Ja tossa on tosi paljon semmosia kohtia. Et sä kuvasit jo sitä Filadelfien ja Detroitin organisaatioiden eroa ja vähän sitä kulttuuriakin. Ja sitten Detroitissa tuli selkeästi, että se organisaatio oli ihan mintissä.

Ja sit siellä oli tosi raju voittamisen kulttuuri. Mä mietin sitä, että kuinka vaikea sun oli sujahtaa siihen mukaan. Siellä oli ihan mielettömiä nimimiehiä, mitä sä tossa luettelit.

Miten Ville Leino tuli sinne Detroitiin sisään ja otti sen paikan siellä? Mitä sä teit sen?

(15:25 – 16:45)
No tietysti siinä auttoi. Siellä oli vähän samantyyppisiä pelaajia. Ja sit siellä oli vähän semmonen eurooppalaisempi kulttuuri.

Sit tietysti hyvällä puolella siellä oli semmosia asioita, että sun ei ehkä tarvinnut siinä ensimmäisessä pelissä onnistua. Missä satoin, että sit onnistuu kyllä myöskin. Mutta tavallaan kun sä menet vähän huonompaan joukkueeseen, niin sä saat muutaman pelin mahdollisuuksia.

Ja sitten et ei tule mitään ja se on siinä. Että siinä oli se tietysti. Ja sit voittavassa joukkueessa se on vähän helpompaa se arki tottakai.

Mutta se, että se on sun näköinen paikka, niihin tiettyihin avuihin. Mäkin olin aika niis pelaaja tietyllä tapaa. Niin sunhan pitää olla siinä ykköskakkosketjussa.

Ja tommosessa joukkueessahan se ei ole helppo. Oli siinä myös sit varjopuolia, että sä saanut niitä huippupaikkoja myös siellä. Koska sit siellä oli niinku Hossat ja Zetterbergit ja Datsukit, jotka meni siihen paikalle.

Mutta mä olin myös valmis siihen. Ja hyvässä kunnossa ja hyvällä itseluottamuksella. Että monen tekijän summa.

(16:46 – 17:31)
Mietin tommosta, mikä tulee ehkä työelämästä ekana vielä. Niin sä menet johonkin huippuorganisaation myyntivastuulliseen tai kaupallisen vastuulliseen ruutuun. Niin tietyllä tavalla tossa se, että sulla on ne taidot valmiina, mutta sä menet uuteen yhtiöön, uuteen organisaatioon.

Samanaikaisesti organisaatiolla on todella korkea vaatimustaso. Mutta sit tarvis olla justiin sitä malttia, mitä nyt kuulostaa, että Detroitilla oli. Että sulla ei ollut heti se, että täytyy puristaa mailaa ja ekaspelissä täytyy laittaa hattuja.

Että se ei mennyt väkisen yrittämiseksi. Ehkä tossa työelämässä myynnin roolit on monesti sellaisia, missä jos heti sulta vaaditaan ekoina viikkoina tuloksia tai ekoina kuukausina, niin sit huipputyyppikänä ei välttämättä aina onnistu.

(17:31 – 19:16)
Mä oon jotenkin kuvaillut tavallaan urheiluelämästä, yritykseen tai moneen muuhun tekemiseen. Että urheilussa kaikki tapahtuu monta sataa kertaa, tuhat kertaa nopeampaa ja sun pitää onnistua sillä kerralla ja tehdä ne päätökset sekunnissadasosassa. Ja sun pitää olla se osaaminen ja lihasmuisti ja tietämyys ja ne vaihtot, että näin tehdään näin.

Sitten tässä bisneksessä sulla on vähän aikaa katsoa sitä, mutta onhan se tietysti NHL, kun sä meet ja oot vähän vanhempi, niin et sä saa montaa saumaa. Että ei sun myöskään ole aikaa. Että se pitää totta kai tiedostaa.

Sitten sä et ole todennäköisesti ehkä se oikea työtyyppi siihen hommaan ja näin, että se on eri asia. Että jos joku nuori talentti ja sille annetaan mahdollisuuksia ykköskierroksella ensimmäinen varaus, niin sä todennäköisesti saa pari vuotta siinä kokeilla ja näin päin pois. Että se on myös tilannetyyppinen.

Mutta totta kai ehkä mä tietyllä tapaa tykkäsin Philadelphiasta siinä mielessä, että kaikki muu tekeminen oli semmoista rentoja. Siellä lenti huuli ja se ei ollut semmoista jäykkää. Ja sitten peliaikana sä menit täysiin.

Mutta Detroitissa sun treenit olivat melkein tasollisesti kovempia kuin ne pelit. Se ehkä helpotti sitten pelaamista, mutta se on aika rankka. Sitten kun sulla Webcockikin huutaa korvaa koko ajan, että sun pitää tehdä näin joka päivä.

Niin sitten kuitenkin se on aika pitkä, kun 82 peliä plus ne päivittäiset treenit, jossa sä oot joka kerta suunnannoslasi alla. Sen sijaan, että okei, tää treeni ei mennyt hyvin, mutta tässä pelissä sä pystyt näyttämään, että mitä, kun se merkkaa kuitenkin.

(19:16 – 20:13)
Tästä on mun mielestä hyvä siirtyä vähän nyt sitten bisnesmaailmaan. Ja mennään tuohon Bille Beino alkuun. Mä tiedän vähän tarinaa, miten kaikki on lähtenyt, mutta varmasti kuulee kaikkia tie.

Mä muistan sen, että alkuun siinä käytettiin paljon semmoista mystiikkaa markkinoinnissa. A.J. Bille Beinoa käytettiin tosi paljon siellä. Kerron vähän sitä lähtöä.

Olis täällä heti niinku ees tota, niinku tiedos, taroja oli joka DJ-kopeissa, DJ-tietokoneissa, lyhtypylväissä, vessan paperiottimessa. Joka paikassa oli tää. Oliks sä silloin jo niinku mielessä, että tässä tulee joku isompi juttu, vaatejuttu vai oliks se vaan niinku sitä, että haluttiin vaan herättää jotain juttuja?

(20:13 – 22:10)
No se on vähän, mä vertaisin ehkä tähän niinku omaa elämää ja urheilun muutenkin. Enhän mä ikinä tiennyt, että musta tulee jääkiekkoja. Oli hirveen vaikea sanoa, että musta tuntui esimerkiksi vuodet liigassakin tietysti, melkein kolme vuotta, että pysyisinkö mä edes tässä liigassa.

Ja sitten tykkäsit pelaa ja menit sitä suuntaan. Ja sitten samalla tavalla tossakin, kun aloiteltiin, niin haluttiin vaan tehdä siistiä juttuja ja tehdä sitä mystiikkaa, että se olisi mielenkiintoista. Ja se oli mielenkiintoista tietysti itsellekin.

Ja ei niinku ehkä sillä bisnespuolella, vaan et sä loit sitä niinku fiilistä ja ilmapiiriä siihen ympärilleen. Ja siihenhän me keskityttiin. Toki me tehtiin sitten samalla markkinoillisesti, mutta ei niinku markkinoillisesti ajatuksella.

Toki siinä on moni asia loksattanut, että moni asia on kiinni ajotuksesta. Sitten me ruvettiin tietysti tekemään se sosiaalisessa mediassa. Ja aloiteltiin sitä kautta ja luotiin siellä sitä mystiikkaa ja tuotiin vaikuttajia, vaikka silloin ei ollut vaikuttajia.

Eli tavallaan se oli sillä tavalla organista ja ei ollut sponsorointia, että se pystyi tekemään mitään sosiaalisen median sponsorointia. Kaikki levisi sillä tavalla, kun ne levisi. Ja ajoitus ja sitten sopimaan maailman tilanne ja aika.

Jos sä rupeisit nyt tekemään tässä sponsoroidussa maailmassa saman, niin se olisi huomattavasti vaikeampaa. Ja syklit on nopeita ja silloin ihmiset jaksovat katsoa vähän aikaa, että mitä tässä on. Monen tekijän summa.

Mutta varmaan siinä näkyy se intohimoja, että mietittiin enemmän jotain postauksia ja miten saadaan näkymyys ja sitä mystiikkaa tehtyyn.

(22:11 – 22:25)
Oliko se vaate siinä jo sillä tavalla, että tässä tulee joku päivä, tehdään ensin lippi ja sitten tulee tee-paita. Vai oliko se vaan, että rakennetaan vain tällaista juttua ja tehdään somen kohua ja NS-taidetta tai näkyvyyttä?

(22:25 – 25:05)
Nyt kun sanot, niin mä en ole ihan varma, missä kohtaa se tuli se vaatekuvio, mutta kyllähän me silloin, kun me ruvettiin tekemään, että tämä voisi olla makea lippiksessä ja pipossa ja monessa muussakin jutussa. Sitten me tehtiin niitä, mutta ehkä enemmän sillä fiilispohjalla, että näin nyt tuli. Sitten pikkuhiljaa se on tosi orgaanisesti, että nämä lippikset menivät tässä tunnissa, että tehdään pipoja.

Sitä kautta, mutta hyvin orgaanisesti ja ihan täysin omilla ehdoillaan. Ei ollut mitään sesokea eikä jälleenmyyjiä. Kamatkin myyntiin muistaakseni silleen, että sun piti laittaa mailiin, että mä tilaisin tämän, sitten sä maksat sen ja sen jälkeen sä voit lähteä tässä lippissä.

Ei ollut nettikauppaa. Sitten kun me saatiin se nettikauppa pystyyn, olisiko täällä ollut toinen kierros vai kolmas kierros jotain juttuja, mitä myytiin, niin sitten se hajosi sen nettikauppaa, kun oli niin paljon jengiä. Tämä serveri meni…

Eikä sitä ennäköi. Sitten Johani soittikin tuon putkonimen ja mun kanssa perustanut sen, niin soitti, että hei, että sivut hajosi. Mitä se tarkoittaa?

Nämä ei toimi. Voit selvittää, että mikä tämä on. Sitten me selvitettiin ja hommattiin lisää voimaisen serverille ja sittenhan ne menikin heti.

Sehän vaan lisäsi sitä, että vitsi, tänne ei pääse. Sitten me sitä käytettiinkin tietysti monesti, vähän niin kuin hyödyksikin, että hei, nämä vaan serotaan tällöin ja sitten tuolla on lasburgia ja sitten tulee… Kyllähän sitten tiesit, että jollain tasolla tämä ei tule kestää vuosia, että sinun pitää olla joku seuraava pläni tehdä juttuja.

Totta kai se on ollut myös tuo aika paljon kaikkea muuta muutosta siihen yritykseen ja sitten tietysti talouspuoli ja HR ja kaikki muu mitä siinä, niin kuin parkkaukset ja rekrytoinnit ja muut kivat asiat, mitkä tulevat siinä mukana, mitkä tietysti kuuluvat asiaan, niin onhan se ollut tosi opettavainen prosessi.

(25:06 – 25:12)
Mistä se intohimo ja inspiraatio tämän perustamiseen lähti? Mistä sä sait sen vaikuttajan tähän?

(25:14 – 26:40)
Tietysti se on lähinnä ollut kaveripiirejä, tuttuja ja sitten jotain kautta, että se oli semmoinen kivaa aikaa ja semmoista ehkä tietyn tapaa yhteisöllistä ja sillä tavalla tehtyä, että kaikkihan halusi jääsää. Jääsää ja tehdä ja olla mukana siinä, niin sitä kautta se lähti. Sitten tietysti jossain kohtaa, kun meillä oli Kimi Räikkänen, Teemu Selännen ja Vesa-Matti Loini ollut mukana, niin se oli vähän se, että kukaan ei kehtaa sanoa ei enää.

Sitä kautta me sitä tehtiin. Sitten tietysti se intohimo on aina, olen aikanaan aika paljon käyttänyt ja ostiskellut vaatteita ja sitten miettinyt, että mitä voisi tehdä toisiin ja mikä tässä on vikainen ja mikä tässä on oikein. Sitten sitä kautta tehty, mutta tietysti eihän me tiedetty, että miten niitä valmistetaan, mistä näitä saa.

Sehän oli kaikista se homma, kun sinulla ei ollut mitään hajua, minkälaista kamaa sieltä tulee ja mitkä ovat minimit. Sitten seuraavaksi tuli, että miten näitä myydään jälleenmyyjille ja millä innalla ja tämä kaikki homma. Sitten olet mennyt joku stokkakaan tapaamisessa ja yrität olla silleen aivan halussa.

Kyllä, kyllä, joo. Meillä on nämä katteet ja toimitukset. Ei mitään hajua.

(26:40 – 27:02)
Tuosta, jos miettii sitä urheilu-uran hyötyjä ja oppeja, mitä sinä opit sieltä ja mitä sinä toit sieltä Bille Beinoon, sitä me pohdittiin Arskan kanssa, että kiinnostava mennä tässä syvemmälle. Samalla kun kuvaat, niin tulee vähän ehkä jo semmoinen tunne, että tämä alkoi enemmän sellaisella Philadelphia-organisaatiolla ja sitten on siirtynyt Detroitiin päin vai te eikö ole päätöksiä?

(27:03 – 27:55)
Joo, onhan se vähän niin. Kyllä tietysti siitä alkuuhan se menee aika kauan sillä tavalla, että se on startup ja kaikki on vähän ketä on töissäkin, niin sillä tavalla ihan ok. Mutta sitten se muuttuu ja tuotannot muuttuu ja pitää olla enemmän henkilökuntaa ja pitää henkilökunnalla omat oikeudet ja sitten tulee HR siihen mukaan ja tiimitoiminta mukaan ja tietysti itsekin olen vähän sitä niin kuin koittanut käyttää näitä, että mitä nämä organisaatiot tekevät, mitä sinä et olisi ehkä halunnut, että se sinun valmentaja tai GM tekee, mutta mikä on taas ollut hyvä, mitä se tekee ja tuonut niitä sitten omalla tapaa.

(27:55 – 27:59)
Mitä sinä olet yrittänyt välttää? Semmoisia, mitä sinä olet oppinut urheiluauralta?

(27:59 – 29:52)
No varsinkin on tietyllä tapaa semmoista paineen luomista, että olen aina ajatellut semmoista, että pitää tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja olla ammattimainen ja kävellä extra mile siihen tekemiseen, mutta jos joku nyt ei ole saanut vaikka myytyä tietyllä tapaa, niin sinä et ole tuonut sitä painetta, että sun pitää myydä enemmän. Ehkä sinä olet yrittänyt muotoilla sitä eri tavalla. Toki tässä on muuttunut meidän alkuajosta aika paljon tämä yrityskulttuurikin ja myös työntekijöiden ja työnantajan väliset suhteet ja maailman monella tapaa.

Jos nyt miettii sitä koulua, minkä itse olen osannut, niin valmentajista ja junnoista lähtien sinne NHL asti, niin minulla on se aika raju suhteessa, että se ei olisi mennyt nykypäivänä millään tasolla missään läpi, että keema heittää mailalla kapteeni yli päähän YMS. Ei se ole ollut sillä tavalla nykyaikaan, mutta toisaalta sitten siinäkin on tullut vähän semmoinen paksun piho. Olen minä sitten joskus sanonut työntekijöille, että minulla oli päivittäin sellaista, että kävin katsomaan ennen treenejä, että olenko minä tuolla lainapissa vai olenko minä katsomassa tai sitä kautta kohta ovesta menossa ulos, tai onko se kyrttivien siinä seinässä, nimi siinä pukemispaikan päällä, että ollaanko vielä in business, niin onhan se äärimmäisen raju maailma tietyllä tapaa.

(29:59 – 30:40)
Sä puhuit noista suhteista ja kuinka sä olet ollut kaikkia mukaan. Mennään vähän pidemmälle, voidaan palata kohta takaisin vielä tuohon, mitä äsken juteltiin, mutta tuli mieleen tuo, kun nyt on aika paljon kansainvälisiä nimiä ollut mukana. Siellä on Bradley Cooperilla ollut kamaa päällä, Chris Pinella, Emily Hirschillä, Brooklyn Beckhamilla, muun muassa, ja totta kai Fili tähän mukaan, mutta Fili, minä ehkä ymmärrän sinulla suhteet sinne, ja se on saatu Fili siihen mukaan, hienoa kamaa sinne.

Miten nämä kansainväliset suhteet on luotu ja saatu, vai onko ne vaan käynyt jostain paidaten ja housut ostamassa, vai onko siinä jotain käytetty vipuvaratta?

(30:40 – 32:04)
No ei, meillä on meidän losikumppani, tai jenkkikumppani, mutta ne on losissa hoitaa asioita, niin ne on sitten jääsanut siellä päässä. Toki siinäkin on auttanut nämä tietyt asiat, mitä on ollut, mutta me ollaan sieltä kautta saatu kontakteja ja laitettu kamaa sinne niille tietyille tyypeille, ja muut tontas on tietysti nimillä niin, että se tiedää löytyykö ne, tai käyttääkö ne, tai harvoin, eli joku tagasi, joku Brooklyn Beckham esimerkiksi tagasi, mutta sitten jotkut ei. Mä löysin esimerkiksi yhden Bradley Cooperin kuvan, mä en tiedä, mulla tuli Facebookissa joku mainonta, en tiedä miksi, kun en mä mitään Hollywood juonut, en ainakaan myöntänyt, niin Bradley Cooper New Yorkissa Kiki Hadidin kanssa.

Sitten mulla tuli se, että vitsi, voiko toi jotenkin olla, että näyttää niin kuin olisi meidän host. Se ei näkynyt siitä kuvasta uudestaan, mutta sitten mä googlailin, että Bradley Cooper, Kiki Hadidin New York, ja ne oli meidän host. Että sä et tiedä, ja joskus joku antaa sitten headsuppia, että hei, tälle on mennyt, ne seuraa niitä, ja löytyy, mutta et sä tiedä sitten, että joku tykkää, ja joku ei.

(32:05 – 32:51)
Niin, ja se on samalla tavalla tehty, kun täällä Suomessakin ettei löyty sekkiä perään, että nyt on vaan kamat sinne vaan, ja toivotaan, että tykkää niistä, ja sitten hyppää niihin. Joo, ei mene siihen, on varattu. Ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei.

Ehkä tosta vois vielä sanoa, että Loisin kuuppani hoitaa tätä ja näin, mutta sitten, jos me mietitään, niin meillä on paljon yrityspäättäjiä kuuntelijoina, ja monet on täällä valtakunnallisella markkinoilla, tai tekee Newdigissä, ja haaveilee Euroopan valtuuksesta, tai Jenkkimarkkinasta, niin tietyllä tavalla se, että miten se kansainvälistyminen onnistui, ja se eri maihin pääseminen, niin mitä siinä tehtiin töitä, ennen kuin tämmöiset Loisin kumppanit löytyy, jotka sitten on luotettavia, ja pystyy avaamaan uusia ovia?

(32:51 – 33:57)
No, siinä joku on mennyt vähän vinoonkin, ja sitten sä oot yrittänyt etsiä sitä tietysti oikeaa, mutta tietysti se on sitten eforttia etsimistä ja tapaamisia, ja yrittää löytää sitä oikeaa, ja jos se ei ole oikeaa, niin sitten ei jatka sitä tai tee, ja noinpäin. Me ollaan ajateltu sitten taas vähän niin, että Eurooppakin on sitten Ruotsi on oma markkina, vaateellaan, että Ruotsi on tosi kilpailtu, Tanskassa on paljon omia brändiä, Tanskassa on tosi kilpailtu, Saksa on aika iso maa, olisi hyvä markkina, mutta tavallaan me ollaan ajateltu, että kun meillä on kuitenkin sitten taas noihin joukkueisiin ja muihin ihmisiin jenkeissä suhteet, että sitten helpompi ehkä sitä kautta rakentaa, no ei sekään helppo markkina ole, mutta tavallaan se voidaan sanoida sitten muihinkin markkinoihin, että sitten jos sä ammut vähän niin kuin Tanskaa ja Ruotsia ja Saksaa ja noin, niin se on aika sitten vaikea,

(33:57 – 34:11)
niin ei välttämättä tarvitse sanoa toisiinsa ollenkaan. Jussi Latvala Jaaminen Joo, joo, ammukset loppuvat kesken. Toi ehkä, jos sä kuvaat tota, niin te haette niin kuin esimerkki markkinoilla tämmöistä tosi trendikästä isojenkin markkinoilla, että jos siellä onnistuu läpimurto, niin se valuu.

(34:11 – 35:17)
Jussi Latvala Ruotsalaisethan on ihan niin kuin superjenkkifaneja ja samoin niin kuin, no voi olla, että ei tykätä politiikasta, mutta kaikista jenkkiprändeistä aika moni tykkää, mutta tota, niin se yleensä sitten on niin näkyvä ja resonoiva kaikkialle muualle ja sitten saksalainen julkinen ei välttämättä resonoi missään muualla kuin Saksassa. Miettii Villegalle Suomessa, niin Ruotsissa ei tiedä kukaan muu kuin suomalaiset. Niin tota, se on tavallaan se yhtälö, mitä on ajattelua, ei se helppoa silti ole, eikä se halpaa ole ja kilpailu on kova, että sulla on käytännössä kaikki sua vastaan niin kuin brändit ja noin, mutta tota, taas sitten se näkyvyys voi olla muuallekin, kun ja se on aina niin kuin myös tietyn näköinen, tietynlainen niin kuin elementti näyttää, että hei tää käyttää.

Bradley Coopersens ja Samu Haber tai joku saksalainen, niin tota, on se ihan eri asia.

(35:18 – 36:06)
Miettii Villegalle Suomessa, kun tuossa lähdettiin sitä alusta liikkeelle ja kasvoitte nopeeta ja sit sä puhuit noista, kun tulee kaikkea muuta mukaan. Mä muistan vielä, kun teillä oli oma varasto tuossa Punavuoressa, pieni varasto. Sitten olit…

Kävit sieltä vähän ilmaiskamaahan. Eikö, aina massaria, aina kovaa rahalla. Niin sitten muutos tuli tuohon Hernessaareen, pienempiin tiloihin ja sieltä taas isompiin tiloihin ja sitten ulkoon sitten.

Niin missä niinku tota, mitä vaikeuksia tulee? Kasvu kumminkin aina tuo mukana vaikeuksia. Niin onko se just sitä, että työntekijöitä pitää palkata lisää ja tommoja logistiikkaa kaikki, missä ne niinku kohtaa sillä, että nyt se rupeaa tulemaan tosi isoksi ja vähän rupeaa tulemaan niinku päivät pitenee ja vaikeudet mukaan?

(36:07 – 38:56)
No, siis mä sain niinku kaksi vuotta tehdä sitä silleen aika kevyesti. Sit tietysti toi logistiikka on niinku ykset, et se ei vaan niinku pysyny enää. Sä et oikeen niinku ymmärrä sitä, että hei, että me tilataan nyt näin paljon enemmän, koska me tarvitaan.

Ja sit kun ne boksit tulee sinne varastolle, sä oot sit holy fuckit, kun nää ei mahdu sisään. Niitähän oli sit tietysti siellä varaston ulkopuolella ja jälkeenpäin ajateltu, no niin sit ois voinut tietysti kaikki työturvallisuusjutut tulla, et ne boksit oli aivan miten sattu siellä. Ja sit muutettiin isompaan varastoon, no ihan kauhean homma ja hommat hyljöjä sinne ja kaksi tai yksi lisää varastolle hommiin ja tietysti sit on jälleenmyynti samaan aikaan.

Nää pitää saada täältä lähtee ja joku on kipeänä ja sit pitää uusi varastomies saada ja tietysti jälleenmyyjäkin on siellä pakkailee ja itekin on ollut pakkailee. Ja sit sä et myöskään tiedä, että miten se menee, koska sit meil oli joku lonkero, joka myyi ihan jäätävästi. Sit meil oli kaksi ihmistä tässä ja meil oli monta tuhat tilausta, et eihän me saada näitä lähtee kuukauden aikanaan.

Ja siellä oli koko henkilöstötietä hommissa ja sit mä et sori, että ei me selvitä, että sit ei me saada jengiä, koska pitää kuitenkin osaa tietää ne järjestelmät ja muut ja sit se vaan jossain kohtaa oli pakko niinku ulkoistaa sen varaston. Mut sekin on vähän haastava yhtälö, kun sä et niinku tavallaan, on sul jo tietotapaa, me tehtoon otettiin vähän liian myöhään niinku tämmönen herppikin käyttöön, et sä et tiennyt paljon siel on sit kamaa. Sit koko ajan tulee lisää, koko ajan tulee joku uutta sesonki ja vanha pitäs saada pois ja uutta tilausta maksaa.

Ja on se niinku haastava yhtälö, et voi kuitenkaan ennakoida, kun kaikki on aikaisemmin menny ja sit lisää henkilöstöä ja markkinointia lisää. Ja sit ruvettiin tekee naisen, et tarvisi toisen suunnittelijan ja sit tarvisi vielä suunnittelijan apumiehen ja niin. Sit se oli niinku aamusta iltaa, sit me tehtiin vielä jenkkejä samaan aikaan, sit sä teit illan sitä ja sit sä rupeat vielä tekee niitä Peranan Padenhalleja, et sä teit sitäkin, kävit kiinteistöön, teit puolikkoa neuvotteluita ja palkkasit sinne henksuja, valmentajia ja suunnittelit niitä halleja kolmeen samaan aikaan ja toimistoon muutettiin vähän väliin ja isompaan ja erilaiseen.

Onhan sit vähän haastavaa, et ehkä pikkasen ois voinu olla maltillisempi, kun ois pysyny vähän paremmin näpeissä ja kerenny tekee vähän piksummin asioita.

(38:56 – 39:08)
Jussi Latvala Mutta varmaan oli matkalla myös aika hyvä drive ja semmonen menestyksen imu ja semmonen niinku fiilis, et nyt ollaan Aalto-arjalla ja kaikki, mihin kosketaan, niin muuttuu kullaksi. Kyllä siinä varmaan oli hyviäkin hetkiä.

(39:08 – 40:41)
On todella inspiroivaa ja hauskaa. Tavallaan se on vähän sillä tavalla, kun sä oot ajatellu peliuraa, niissä sä kasvatat sitä brändiä ja yrität tehdä paremmin, sä yrität tehdä paremmin tiimin kanssa hommia, sä yrität hoitaa paremmin työkulttuuriin ja ammattimaisemmin suunnitteluun, ammattimaisemmin kaikki on ajoissa, ammattimaisemmin sitä logistiikkaa ja että sulla on hyvä työympäristö ja se kulttuuri, että millä tavalla siellä käydään hommissa ja miten sitä tehdään, niin on se tosi inspiroivaa ja rakennat tavallaan joukkuetta siinä.

Mutta sitten valitettavasti kaikkea kemiat kohtaa aina ja ei kohtaa välttämättä se oma työpanos siihen, mitä haluaisi ja monta asiaa, mitkä voi mennä siinä vinoon ja osa on ihan vaan sattumaa ja huonoja tuureja ja muuta ja siitä koko ajan kuitenkin kasvaa, niin sitten jollekin pitäisi aina, että sun pitäisi nyt ottaa sittenkin tämä vielä tai vähän siinä välimallissa, että ei ole kuitenkaan 30 työntekijää, että kaikilla on ihan selkeä, että hei teet sä tätä, niin sitten siinä tulee aika paljon kaikkea sellaista ylimääräistä HRää.

(40:42 – 41:15)
Jussi Latvala:] Kun sulla Hille kuuntelee, niin intohimmu tulee tosi voimakkaasti sieltä ja se menestymisen halu ja se intohimmun taito siihen tekemiseen. Mitä sä käsittelet siitä, sä mainitsit tossa just sitä työkulttuuri- ja tiimikulttuurin merkitystä, niin mitä sä käsittelet siitä, että osa on vaan töissä siellä vai pystyyttekö sä koko ajan luomaan semmoisen immuniatraivin ja kulttuurisen sisään, kaikilla on se sama intohimmu. Yleensä yrittäjällä on aina tosi voimakas se intohimmu ja sitten osa, jotka on palkkatöissä, niin ne on vaan töissä.

Mitä sä käsittelit sitä asiaa?

(41:15 – 43:52)
Jussi Latvala:] No sehän on tietyllä tapaa haastava yhtälö ja se on ollut oikeastaan, vaikka se on ollut rankinta tietyllä tapaa siihen alkuun, kun sitten, jos on joutunut irtisanomaan tai käymään huonoja keskusteluja tai vaikeita asioita, niin nehän on rankkoja, koska niitähän sä et halua tehdä ja varsinkin, kun menee asiat hyvin, niin sitten tulee näitäkin totta kai siihen mukaan ja sä oot oppinut, että tämä on intohimmu, niin tästä, että tämä tekee oikeita hommaa, just sitä, mitä sen kuuluisi.

Sitten tämä ja sitten tämä ei ehkä. Täällä on vähän, voi olla, usein on vähän muitakin vaikeuksia saattaa olla taustalla. Nyt oon oppinut tuntea ihmisistä aika nopeasti, että hei, mikä tämä vahvuus on ja minkälainen tyyppi tämä on ja sitten elkeistä.

Sitten sä koetat käsitellä niitä ihmisiä samalla tavalla, mutta sitten vähän siinä mielessä eri tavalla, että kun kaikilla on omat persoonalliset taipumukset ja hommat, missä on hyvää ja missä on huonoja ja usein ne on luonteen piirteitä myös. Mua aina ärsytti se valmentajissa, että kun mullekin tultiin huutaa, että älä tee tälle, että tosta pitää lyödä päätyyn ja sitten sä sellaisessa kohtaa vedit sen päätyyn, vaikka sä oot tullut yksin läpi, kun suoraan rupesi ärsyttää se, tai että mokaat jonkun ja sitten laitetaan vilttiä ja valmentaja tulee huutaa ja ei sano mitään. Sitten sä oot myykkäkouluun kolme päivää sen kanssa ja koirankopissa sen sijaan, että sä oot tullut sanoa, että hei, jos sä tuollainen teet, niin mun pitää näyttää tässä kohti joukkueelle, että toi ei ole ok ja sitten sä oot sen jälkeen pelaa ja sitten me ollaan napit vastakkaan ja mulla menee hernien nokkaan ja sitten me ollaan huonossa tilanteessa.

Mä olisin ollut silleen, että okei, ihan oikeasti, toi on totta. En mä enää tätä tee. Mutta sen sijaan, että sulle huudetaan ja ei sanota mitään ja ei katsota silmiä seuraavan neljän päivän, etkä kato itekään, niin se yhtälö oli haastavaa.

Mä ymmärrän, että siinä on 20 ihmistä, mutta jos näkisi sen pienen vaiman, niin toinen näköisesti ne pelaisi sulle. Se on valmentajalle mun mielestä pahinta, että kun ne pelaajat on puolivälissä, että mä en ehkä halua pelata tolla jätkää, että toi on murkku. Se vie koko ajan sitä energiaa pois sen sijaan, että toi on hyvä jätkä.

Se oli mulle reellinen ja oli se oikeastaan ei, niin se oli kuitenkin hyvä keskustelu.

(43:54 – 44:01)
Tuo pystyy samaistumaan, että semmoinen pelaaja, jolle ei kommunikoida.

(44:01 – 44:11)
Mä sanon vaan tähän väliin, että sulla ei ollut sitä ongelmaa, koska sä olit hyvä jätkä ja teit omat hommat, mutta tämmöinen taiteellinen pelaaja oli vähän pahemmassa matkassa.

(44:11 – 44:55)
Kyllä tota, kyllä mullekin. Puolustajan hyökkäjän ero, taiteellisen hyökkäjän ero ja peruspaki. Kyllä niitä tuli omalle juurella, mutta se just, että ei sulle puhuta mitään, ei ota mitään kontaktia vähän aikaa ja sä et oikein tiedä, missä mennään ja minkä takia mennään siinä, missä mennään.

Sehän on pelaajan kaiken pahin tilanne. Niin tuo on varmasti just se, mitä ensimmäiset urheilijat oppii, kun menee työelämään, että ennen kuin se kasvaa, se lumipallo ihan älyttömästi ja ei oikein, niin käydään se kommunikointi, siis onko se lumipallo vielä se nyrkinkokone. Käydään äkkiä se pois alta ja molemmat on sitten samalla seinällä ja sitten mennään eteenpäin, kun se, että paisuu, paisuu, paisuu ja sitten ollaan siinä tilanteessa jo, että jompikin pitäisi lähteä ja mennä.

(44:55 – 46:02)
Joo no ja sitten se stressi kasvaa ja ihmiset käyttäytyy eri tavalla stressiä alla ja valmentajilla on osalla vähän vaikeuksia siinä, koska pelaajillakin on se stressi ja sitten sen stressin kanssa pitää elää, että hei mä teen parhaani tämänkaan ja that’s it ja silloin kun pitää, niin mä teen sen parhaani. Mutta sä et tarvii siihen ylimääräisiä riesoja, kun miettii, että no haluuks mä edes tehdä. Sen voi tehdä sen jälkeen, mutta sitten on niin paljon asioita, mihin ei pysty vaikuttaa, niin sun on turha käyttää sitä energiaa niihin.

Mutta se stressin, että ehkä se itsekin on ollut niin kuin siinä mielessä sen takia niin kuin parhaana tai vaikeimpina hetkinä, tiukoimpina hetkinä niin kuin playereissa ja muuten niin parhaimmillaan, kun on ajatellut positiivisesti sitä, että hei mulla on mahdollisuus menestyä ja tehdä nyt parhaani, kun sitten osa aika isojakin pelaajia on huomannut, että silloin vähän pitäisi luistimia kiristää ja käydä jäällä nopea, ettei vaan mokaa sen sijaan, että hei mulla mahdollisuus vaan onnistua tässä.

(46:02 – 46:25)
Miten saamme sitten siitä, että on äärettömän kiinnostava asia, se liittyy myös yrityselämässä menestymiseen, että osa puristaa maillaan ja pelkää tietyllä tavalla niitä voittamisen tilanteita ja tuossa playereissa ja sä oot pelin lopuissa, niin siellä ne tähdet tulee esiin ja rivimiehet vähän niin kuin toivoo, että ei välttämättä joutuisi edes kentälle. Miten sä pumppasit itseäsi tai mitä metodeja sulla olisi?

(46:26 – 48:19)
Vaikka mä en yleisesti ihan kauheasti halua sillä tavalla olla julkisuudessa ja tehdä asioita jo tekemällä sen takia vaan, että mä oon esillä, mutta sitten tietysti pelaajana sä haluaisit ratkaista sen pelin, sä haluaisit näyttää, että hei nyt on hyvä, kaikki kattoo tätä peliä, että nyt mä näytän, että hei mä oon huomannut urheiluruudussa sitten. Sä tiesit taas sitten, että vastustaja todennäköisesti puristaa paljon enemmästä mailla kuin sinä ja ehkä se vaan se voima tai semmoinen, niin näki sen niin positiivisena. Sitten kun pelattiin Floridassa ja oli 2000 ihmistä kattoo, no 10 000 vuoha oli ja runkosarjan perin 62, mulla oli siinä sitten aika paljon vaikeuksia saada, että hei kun ei näytä ketään kiinnostavaa, että ois tässä väliin mitä mäkään teen, niin ehkä se on vähän semmoinen sisäinen juttu, mitä voisit kehittää myöskin tietysti jollain tasolla, mutta on se vähän sisärakennettu ehkä personissa ja myös sitten se, että et osas myös aistii niissä muissa pelaajissa. Kun sä teit jonkun harhautuksen, niin todennäköisesti siinä tilanteessa se onnistui, kun on joku tilanne, mikä on vain yksi tilanne muiden joukossa, niin sitten se pakkee edes reagoinnossa ja se vaan oli kaikille pahinta, mutta sitten kun sä oikein teit se siinä ja teit ehkä itsekin sen vähän ekstra-effortilla, niin sitten se yleensä onnistuikin. Varmaan se keskittyminen myös paranee siinä kohtaa, mutta se stressin kääntäminen, niin kuin voitus.

Kaikki ihan siinä vaiheessa, kun ei pelaajaa jännitä tietyt tilanteet, niin sitten rupeaa olemaan vähän niin kuin liekki sammunut.

(48:19 – 48:51)
No niin tuossa stressistä ja puhuttiin sitten kasvusta, niin tuliko missään vaiheessa, niin kuinka kova stressi tuli se, että hei tää on hajoinut käsin, että tässä nyt tapahtuu niin paljon asioita, että mulle ei riitä tunnit päivässä. Niin tuliko semmosia, että nyt tää kiihtyy liikaa ja tekisitkö ehkä jotain toisin? Jos nyt sä tyhmän katsoat peräpeiliä, se on aina vähän pakko kysyä, että kun siellä kumminkin oli semmosia hetkiä, että 24h vaan vuorokaudessa, niin mitäs pystyy oikein tekemään?

(48:51 – 51:46)
No helkkaristi olisin tehnyt toisin, niin kuin taaksepäin katsottuna. Mä en tykkää katsoa peräpeiliin sillä tavalla, että jossit, että vitsi olisi pitänyt. Mutta kyllä mä katson ja mä katson siinä mielessä, että hei, että tätä olisi pitänyt hoitaa toisiaan oppiakseen.

Se on ainoa tapa oppia ja epäonnistumisesta ja virheestä oppii paljon enemmän kuin niistä, mitä tekee oikein. Koska sitten sä mietit, että me voittiin tämä peli, me tein kaksi maalia, sä oot sitten, että no perus. Mutta sitten kun sä mokaat, ja sulle tulee kaksi maalia ja te hävitte sen takia pelin, että ei jumala, tää on katastrofia.

Se on osittain ihmismieli ja myös ehkä semmoinen, jos sä haluat mennä eteenpäin, niin sun pitää myös käydä läpi ja sitten seuraavalla kerralla sitten skarppaat siitä. Se mikä on suuri oppi uralla sekä tässä yrittäjän maailmassa on se, että se oppii mitä? Että oppii niistä asioista ja vastoin käymiset on ne parhaat asiat.

Sitten ne stressaavat tilanteet, mitä siellä on ollut, niin ne on ollut semmosia tosi hyviä oppeja ja oppii käsittelemään. Se ei seuraavalla kerralla ole stressakkaassa tilanne ihan niin paljon. Sitten myös tää HR-puolia ja johtaminen ja miten sä käyt ihmisten kanssa asioita läpi, niin sä oot tullut tietyllä tapaa parisuhteeseen, omaan elämään, että ei ole semmoista asiaa, mitä ei voi käydä läpi.

Mä myös päätin yhteen kohtaan itteni kanssa, että mä en valehtele kertaakaan enkä kerro sellaista juttua, mikä ei ole totta, koska mä voin hyvällä omalla tunnolla olla, niin kun kertoo aina avoimesti asiat, niin mulla ei ole se taakkaa, että mä piilottelen jotain tai mä valehtelin tolle tai mä keksin jotain asioita ylipäätään. Se oli semmoinen hyvä päätös, että varsinkin sitten kun on vielä siihen päälle julkisuudessa, niin voi myöntää tietysti, että mä en tiedä tuosta asiasta. Ei mun tarvitse kaikkea, että eihän mä voi tietää.

Mieluummin mä tiedän parista asiasta enemmän. Se on myös vähän semmoinen ura juttu. Mun serku joskus sanoi, että mä oon tehnyt käytännössä tätä asiaa 10 vuotta ja sitten 15 vuotta jääkiekkoon ammattilaisena plus sitä en tietysti pelannut jääkiekkoon.

Mä oon tavallaan tehnyt kahta asiaa. Hän on siinä välissä kirjoittanut kirjoja purjeveneistä ja kuunnostanut kuplavolkkareita ja soittanut haitarin ja pianoon ja saksafoniin, mutta ei mitään hyvin. Kun ei voi tehdä kaikkea tai ei ainakaan voi kaikkea tehdä hyvin.

(51:46 – 52:44)
Jussi Latvala:] Upeasti kuvattu toi, että pitää puhua totta ja olla rehellinen. Toi oikeastaan toi psykologinen turvattomuus, josta te äsken juttelitte tuossa niitä huonoja kokemuksia. Sehän on heikkoa johtamista ja siellä taustalla monesti on just se, että johtajalla ei ole kykyä sanoa niitä vaikeita asioita suoraan ja niitä pelätään ja sen takia sitten murjotetaan tai muilla tavoilla osoitetaan, että en ole tyytyväinen, mutta ei löydy keinoja eikä kykyä eikä rohkeutta.

Hyvä ystävä Tuukka monesti sanoo, että kun on vaikeita asioita, niin mitä jos kokeiltaisiin totuuttaa? Se on ollut aika hyvä oppi tietyllä tavalla se, että itse asiassa sen vaikein asian on se irtisanominen tai on se huono suoritus ja siihen puuttuminen. Mene vaan totuutta päin ja sanon suoraan sen asian.

Se itse asiassa on todella puhdistavaa ja vastapuolikin arvostaa sitä ja sellaista johtajuutta paljon enemmän.

(52:44 – 53:20)
Joo, se on ihan totta ja se on aika nopeasti sitten helposti käyty läpi niin kauan kuin ei tarvitse sanoa mitään, mikä ei pidä paikkansa. Se on kaikki arvostaa, että rehellisyyttä voit hoitaa se inhimillisesti tai vittumallisesti, mutta jos sä hoitat se inhimillisesti, niin mulla ei ainakaan ollut yhtään ongelmaa. Että sä voit hoitaa se inhimillisesti hyvin.

Se on usein sitten vähän niin kuin egotiellä ja omat pelot ja että menetäänkö mä urheilupiireissä valmentajalla. Mun mielestä siellä on vähän myös, että mä menen tämän joukkuen ja tämän vallan tässä. Mutta eihän sitä ole.

Se on heikkoutta ihan oman pääsisällä.

(53:20 – 54:03)
Joo, tosi upeat juttuja on ehditty käydä. Hypätään seuraavaksi vähän tiedolla johtamiseen, tiedonjäljillä podcastin mukaisesti. Tuossa on käyty vähän organisaation kuvaa läpi sitä muutosta kansainvälistyvään organisaation.

Siellä on logistiikkaketjut laitettu uusiksi, varastointi ulkoistettu. Siellä on ollut erpitoitettu käyttöön. On menty vähän tämmöistä luovasta ilmiöstä sitten tämmöiseen isomman organisaation maailmaan.

Miten tiedolla johtaminen, jos me ajatellaan ihan tietoon, analyysejä, esimerkkinä nyt vaikka kovaa pehmeää dataa teidän myynninluvuista muista, niin miten tiedolla johtaminen näkyy Bille Beinon arjessa?

(54:05 – 55:47)
Vaateala on siinä mielessä hyvin haastava, että ensinnäkään historiallisesti on hirveän vähän käytetty asiakastutkimuksia ja miten yleisesti se toimii. Riippuen mitä tietysti teet, et myitsä urheiluvaatteita, jota nyt tietyn verran tarvii käydä ja myydä asiakkaalle, mutta esimerkiksi meidän alas me myydään kuitenkin tietyllä tapaa fiilistä ja onko se kollekssio niin onnistunut. Meidän myynnit perustuu esimerkiksi jälleen myydessä siihen, miten edeltävä se soki on mennyt, että mikä budjetti me saadaan ja niitähän sä et tiedä sitten vasta kun he tulee paikalle, saadaanko me jotain dataa.

Mutta tietysti sitten pystytään hyvin hakemaan dataa, mikä on myynyt ja jonkun verran sitten tietysti tehdään niillä ehdoilla, että hei tämä väri myy, tämä housu myy, shortsi myy, t-paita myy, lippis myy, tämän hintanen tuote ei myy. Tottakai sitä analysointia tehdään tosi paljon ja ne on ehkä ne suurimmat elementit siinä ja tietysti katsotaan, että mitä se myynti on ja verrataan edeltävän myöden vuoden kuukausia ja totta kai seurataan katteita, mutta kyllähän se kuuluu siihen asiaan totta kai.

(55:47 – 55:59)
Jussi Latvala Kuinka paljon siellä tulee palautetta? Onko siellä palautepoksi, missä tulee, että mitä te tämmöisiä teette tai tämä oli hyvä, näitä lisää tai onko siellä joku tämmöinen, missä ihmiset ottaa kantaan johonkin, mitä teette?

(56:00 – 56:36)
Jussi Latvala Me ei tietysti toi asiakaspalvelu, mihin tulee, mutta aika vähän sinne sitä dataa tulee, että kyllähän se äänestys tapahtuu enemmän, että ostatte vai ette ja tietysti jälleenmyyjillä meillä on aika hyvät suhteet ollut jälleenmyyjiä, että sitten ollaan haluttu avoin palautetta, että mikä toimii ja mikä ei ja tietysti on kokeiltu tosi paljon kaikkea ja valitettavasti niistäkin virheistä, oppii enemmän yleensä, että mikä ei myy, toki myös, että mikä myy, mutta sieltäkin kautta sitten oppii, oppii tietysti.

(56:36 – 56:42)
Jussi Latvala No sinä itse suunnittelet vaikka, onko siellä, minkälainen tiimi teillä on, suunnittelee eri mallistoja?

(56:43 – 57:05)
Jussi Latvala Meillä on kolme hengen tiimiä tällä hetkellä ja enemmän tehdään tuotepäällikön kanssa ja lähtökohtaisesti mallistot ja sitten meillä on mallimestari, joka enemmän katsoo mitoitusta ja on sitten siinä kolmantena alpuketjana.

(57:07 – 57:35)
Jussi Latvala Miten te seuraatte trendejä tai kuinka tärkeätä ne trendit on? Myynniluvut se kuvasit hyvin ja ymmärrän tuon bisneksen logiikan tosi hyvin tietyllä tavalla siitä, että miten seuraavaksi tilaukset voidaan ottaa, mutta jos me ajatellaan uusia mallistoja tai uudelle alueelle menoa tai te haluatte jollain tavalla markkinaa vähän heilauttaa, ottaa kilpailijoita enemmän, niin miten te seuraatte siitä trendejä vai pyrittekö te itse meneen vähän vastavirtaan?

(57:35 – 1:00:02)
Jussi Latvala Kyllä me seurataan trendejä ja varsinkin viime aikoina seurattu paljon, mutta siinä on ehkä se isoin ongelma, että suomalaiset eivät ole ne kovimmat trendin, jotka hyppää siihen trendiin. Jussi Latvala Tai hyppää myöhässä, mutta katsoo sen myöhemmin. Jussi Latvala Se on tietyllä tapaa oma haaste, että plus tässä on niin monta asiaa, mikä vaikuttaa, mutta suomalaiset on aika kesyjä pukeutuja, aika varmoja värejä, perustuotteita, ei haluta hirveästi erottua sillä tavalla joukosta.

Sitten toinen täällä on tämä ilmasto on helkkarin vaikea vaikka kesämallistolle, että sulla on käytännössä, jos sä ostat sen varsinkin nyt, kun on tosi tarvepohjasta ja ostetaan silloin, kun sortsit tarvitaan, niin se on sitten kaksi kuukautta aikaa myydä sortsia ja lyödä hiastakauluspaitaa. Se sesonki on erittäin haastava täällä, että täällä on käytännössä untuvat, kevyt untsikka olisi ympärivuotinen melkein. Tietysti tämä massa, mitä se on, minkälaisia ihmisiä on.

Tämä elinympäristöaika, että siinä on monta tekijää, että jos nyt sanotaan, että tämä laventeli on kaikissa trendeissä, mitä eurooppalaiset trenditalot lataa, niin se, että se on Suomessa miehen päällä, niin siihen on pitkä matka, että se on sitten jo niistuote. Tämä on niin pieni markkino, että täällä ei ihan kauheasti kannata niistuotteita tehdä. Tämä on haastava yhtälö, kun totta kai vaatealalle ylipäätään tämä on haastava markkino, mutta myös samaan aikaan on vielä tämä taloustilanne, mikä tässä on ollut.

Meilläkin huomaa, että se ostovoiman väheneminen on alkanut sieltä 2023 elokuusta suurin piirtein. Koronakin vielä tavallaan oli vielä meille ihan hyvä, koska me myydään aika paljon myös oloasuuksia.

(1:00:03 – 1:00:23)
Kun sä puhut tuossa noista yhteistyöstä ja muita, niin teillä on hienoja yhteistyötä ollut Umbron kanssa, ollut Hartsun kanssa, ets. et. Miten nämä on tullut mukaan?

Miten ne on ottanut toiset vaatemärkityt mukaan, tehdään yhteismallista? Minkälainen prosessi se on ollut?

(1:00:25 – 1:02:19)
Nehän on tosi mielenkiintoisia. Mehän ollaan päästy tekemään tosiaan aika hienoja kanssa. Me ollaan tehty Fatzeri sinisen kanssa, mikä on tavallaan semmoinen kruunun jalokivi tietyllä tapaa tässä maassa.

Lonkerot tietysti on lonkeroja. Sitten me ollaan tehty Karhun kanssa. Me ollaan tehty Flyers, Florida, New Balance, EA Sports.

No varmaan jotain tässä Leijonin kanssa ollaan tehty, että varmaan jotain tässä monikin jää välistä. Mutta ja ollaan, verkkokaupan kanssa tehtiin tämmöisiä gadgetteja ja kylmälaukkuja ja sähköpyörää ja minkä näköistä. Ja Warriorin kanssa tehtiin mailoja ja hanskoja.

Ne on tosi mielenkiintoisia ja tietyllä tapaa varsinkin ne sellaiset, mihin sä näet heti, että tämä on tällainen. Niin kuin Fatzeri sinisenä näkee, että tässä on sininen. Fatzeri sininen ja sitten kultaiset tetskut ja kaunolla Bille Beinu.

Ei tarvitse selittää, mutta se ei voi myöskään olla semmoinen, että tässä on valkoinen paiti ja tässä olet Flyersin ja Bille Beinun logo vierekkäin. Että sekään ei johda mihinkään. Sillä tulee aina joku ajatus.

Tosi mielenkiintoista on tehdä joku lätkämaila tai lätkähanskat, että senhän se olisi tullut tehdä pelaajina. Varsinkin minä olisin halunnut, että se olisi ollut tosi mielenkiintoista. Mutta ne on hauskoja kuvioita.

Sitten se käydään läpi, että hei meillä olisi tämmöinen idea. Joskus meillä on idea, joskus ei. Joskus tavataan ja lähdetään sitten katsoa, että olisiko siinä jotain.

Kuinka helposti noihin pöytiin on päästy?

(1:02:19 – 1:02:28)
Kuinka helposti niin pöytiin pääsee tommosien merkkien kanssa, jotka on tehnyt pitkän uran ja satoja vuosia? Me tullaan täältä Moimaa-Ville Leinon, että minä tulen tekemään teille vähän vaatetta.

(1:02:28 – 1:03:25)
Me tehtiin silloin, kun me tehtiin se lonkero ensimmäisen kerran. Se oli varmaan Suomen esiin aikaa. Kollaboita ei ollutkaan juuri yhtään.

Minun kaverini oli silloin Harpalin, oliko se ollut ravintolapuolen myyntijohtaja. Sitten me nähtiin baaressa ja käytiin läpi, että hei tämä voi olla aika hauska. Hän sanoi, että no voitko aloittaa eteenpäin.

Kun me tehtiin se, niin sen jälkeen sekin avasi tavallaan sitä pöytää aika paljon. Ollaan myös ajateltu, että siinä on jotain järkeä, että se on tarpeeksi iso aina, kun se tehdään. Jotenkin joku aina on tuntenut jonkun ja sitä kautta lähtenyt viemään eteenpäin.

En minä kertaakaan ole laittanut tai sitten joku on ottanut meihin yhteyttä, mutta en minä kylmäpostia ole ikinä lähettänyt.

(1:03:26 – 1:04:24)
Minua kiinnostaa hirveästi se ideointiprosessi. Mekin ollaan tuossa tilanteessa, että meillä on GoOn ja InnoLink. InnoLink yli 30 vuotta vanha brändi, GoOn yli 20 vuotta vanha brändi.

Päätettiin tällä viikolla, kun purkitetaan tätä, niin tultiin ulos uudella brändillä bondata. Olen itsekin mukana, vaikka sitä brändiä olen rakentamassa, niin saanut seurata sitä. Mietitään kaikkia tuotteita, erilaisia tekstiilejä, liikelahjoja, asiakaslahjoja ja henkilöstölle eri juttuja.

Tulee koko ajan se itselle, että ei haluta mitään krääsää, ei haluta mitään yksiaivosia juttuja, vaan niissä pitäisi olla aina joku ajatus. Minua kiinnostaa hirveästi se, että kun näin isojen brändien kanssa teillä on yhteiskuvioita, niin mitä se innovointi, tuossa oli se baariesimerkki, se voi olla joskus varmaan tosi helposti luovaa, mutta se ideoiden tuottaminen ja se innovointi. Miten te keksitte niin hyviä ajatuksia, koska ne on lentänyt niin nopeasti?

(1:04:25 – 1:06:07)
Tottakai tämä oli pari tapaaminen vain introa, että sitten me lähdetään sitä tekemään. Totta kai jos sulla on hirveän vahva identiteetti, niin kuin esimerkiksi NHL-joukkueella on ja Lonkerolla on ja Patseri Sinisellä on, niin se on tavallaan suhteellisen, mehän tuodaan ne elementit meidän jutusta, mitkä olisi siinä, että se on meidän tekemä ja meidän yhtälö. Niiden yhdistelmä on aika hauskaa, jos miettii se suunnittelu ja tekeminen on aina se hauski asia tässä hommassa, mutta kyllä aika usein pitäisi nähdä se heti, että tämä on tämä.

Jos et sitä meinaa saada tai nähdä, niin todennäköisesti se ei tule olemaan kauhean hyvä. Ja toki siinä on sitten rajoitteet, että kun on kaksi brändiä, niin on aika tarkkojakin jotkut tuommoiset, tietysti Patseri Sininen tai Hardway Lonkero tai Flyers, että näitä saa käyttää ja tätä logoa saadaan käyttää näin. Joskus tulee aluksi ei, mutta sitten saa jotenkin väännettyä läpi ja joskus on aika selkeää, että tämä on no go.

Ja sitten sinä joudut vähän pyörittämään se uusiksi, koska sen pitää vain yhtenä. Ja sitten saattaa olla, että nämä tuotteet pitäisi olla nämä meidän mielestä.

(1:06:07 – 1:06:25)
Niin tuota piti kysyäkin, että tuleeko selkeää, että mitkä tuotteet siihen tulevat. Muista Hart, sinulle oli släpäreitä ja teepaitaa ja systeemiä ja sitten jollekin muulle on jotain muuta. Nyt on Fidinlaan melkein koko mallista siellä lippistä ja takkia ja paitaa ja kaikkea.

Kuka ne päättää? Saatteko ehdottaa ne vai tuleeko ne?

(1:06:25 – 1:07:34)
No me yleensä ehdotetaan ja Flyersin tapauksessa tietysti se ykkösjuttu on, että me tehdään se joukkue, jossa se asuu. No se oli helppo tavallaan, että se lähtee siitä ja sitten tehdään siihen muutamia juttuja päälle. Sitten se pitää sopia siihen tavallaan brändiin, Longrellakin on se kesäsyys.

Sitten ne uimasortit ja pyyhkeet ja släpärit on tosi hyviä siihen ja sitten se raitakuosi on yksi, mutta mielellään ei kauhean päälle liimattuu. Sitten Fazerissa me ajateltiin, että on pakko tulla joulun aikana ja me halutaan tehdä tällainen satiininen pyyhjama, että on tämä arvokas pyyhjama ja nämä oleskelutossut ja kultasildej, kun on sellainen arvokas old money, mutta young moneylla. Sekin oli selkeä, vaikka se ei ole tietenkään se cash cow, mutta kuitenkin osittain ja aika pitkältikin on markkinoillisia keissejä, niin sitten siinä pitää olla myös se tietty fiilis.

(1:07:34 – 1:07:49)
Tuossa varmaan monessa tuotteessa tietää, että tästä ei tule miljoonia ja miljoonia rahaa, mutta tehdään, että tämä on hyvä markkinointi ja tämä on tietylle porukalle tämmöinen näin ja nekin ehkä sitten tulee myöhemmin jollain eri tuotteella.

(1:07:49 – 1:07:56)
On, on ja sitten mielellään siinä yhtälössä, jos mahdollisesti siinä on vähän niin kuin molempia. Joo.

(1:07:56 – 1:08:34)
Hei tuossa kun puhuttiin näistä eri yhteistyöstä ja teidän kehitysprosessista oikeastaan, niin kuinka paljon teidän tuote on muuttunut? Mä muistan kun alkuun se oli lippistä ja oli vähän sportwearia ja nyt on tullut jo vähän luxury kamaakin, niin minkälainen pääsisällö on semmoinen mietitys, että mitä me halutaan olla tulevaisuudessa? Halutaanko me olla vaan, että me myydään kollegia lippistä vai mitä me halutaan olla tulevaisuudessa?

Halutaanko me olla joku Hugo Boss, Louis Vuitton? Mitä me halutaan olla tulevaisuudessa?

(1:08:34 – 1:11:27)
Kuinka paljon semmoista mietintä joutuu käymään? No totta kai, että koko ajan ja jatkuvasti joka sesongista, että mihin mennään ja sitten tulee ideoita matkan varrella ja sitten kirjoitat niitä ylös ja se on kuitenkin lähtenyt siitä, että tavallaan on semmoinen urheilutausta, että kaikki olisi mukavaa ja hyvää päällä, mutta että sitten se olisi vähän niin kuin muuallekin, joku kollarihousu ja lippiksi. Esimerkiksi nämä farkut, jotka minulla on jalassa, en laittaa tätä varten, mutta mainostan ne tässä samalla.

Laitatko kuvia sen jälkeen? Joo, nostetaan esiin. Täällä on kuminauhanvyöterö, nämä on tosi pehmeät jalassa, nämä on fitillisesti semmoiset, että tuntuu, että sinulla on kollarihousut jalassa, mutta voit mennä niille.

Mä en käy näin kauheasti baareissa, mutta baariin ja duuniin ja asiakastapaamiseen ja kun sä menet vaan käymään päiväksi toimistoon, niin sitten sä vedät ehkä ne kollarit, mutta että siinä olisi joku semmoinen, että jos me tehdään kauluspaita, niin nyt me ollaan tehty esimerkiksi vähän niin kuin pikematskusta sellainen kauluspaita, mikä on niin kuin kauluspaita, mutta se on mukava. Niitähän sä yrität tuoda niitä samoja elementtejä. Ollaanhan me tehty montaa asiaa välissä, jotka ei ole ehkä osunut ihan siihen keskiöön.

Varsinkin tämmöisenä aikana se palaute tulee aika nopeasti, että tämä ei osunut. Mutta totta kai koko ajan ja sitten itsekin miettii, että hei, meillä on kuitenkin nykyisin, silloin kun me ollaan aloitettu, niin se oli, missä saatiin kamat ja sitten niihin tehtiin leibelit ja sitten se oli se, että kangas mikä niillä oli. Niin nykyisin meillä on semmoista toimintaa, että tilataan erikseen leibelit, niskaan erikseen kankaat, sitten ne ompeluttaa erikseen, proderataan erikseen, että kaikki tehdään niin kuin nollista ja valitaan joka kerta siihen kolariin tai huppariin tai mihin tahansa tuotteeseen kauluspaitaan se matsku ja sitten lähdetään sitä kautta tekemään.

Niin onhan se tietysti eri peli niin kuin tuotannollisestikin, kun sä teet kaiken nollasta ja tämä kuulostaa, että tämä vaan valitaan, mutta sittenhän meille tuotanto tekee niin piirustukset ja ohjeistukset ja kaikki, niin se on aika iso prosessi ja se liittää emme ole neljästä kuuteen kuukauteen minimum ja se on hirveän hidasta, mutta onhan se ero niin kuin valtava, että jos mietin laatuun materiaaleina, niin en mäkään alkuaikoina nyt käyttänyt kaikkia tuotteita, enkä mä niistä kaikista ollut ihan sille, että on onnistunut ihan just, mutta kyllä se nykyisin se prosessi on niin pitkä ja meillä on niin erilaiset mahdollisuudet, että en mäkään käytä käytännössä kuin meidän vaatteita.

(1:11:27 – 1:11:40)
Niin ja kun puhuttiin siitä kasvun vaikeuksista ja muista, kun ei ne oli vaan, että no antakaa joku kama, mikä täällä hyllyssä löytyy ja painetaan siihen, niin kyllä tämäkin prosessi varmaan jotain maksaa. Ja se pitää kyllä hinnassakin.

(1:11:40 – 1:12:26)
Joo niin ja sitten koko ajan vielä siihen päälle hinnat noussut valmistajilla ja sitten me nostettiin vielä tätä veroprosenttiikittä, ihanasti puolitoista pinnaa ja sinällään se ei kuulosta niin kuin paljolta, mutta kun meillä on siinä jälleenmyyjä välissä ja meidän sitten sekin määrittelee vähän, että millä hinnalla me myydään sitä ulos, että me saadaan jotain katetta, kun myydään jälleenmyyjä, niin hinnat pitäisi olla paljon korkeammalla. Mutta tässä markkinassa taloustilanne on se ostovoimalla ja jos rahaa on, niistä ei käytetä, niin onhan se vaikea yhtälö, että sun pitäisi myydä vielä kalliimmalla.

(1:12:28 – 1:13:28)
Tuossa tulee, kun kuuntelee sua niin vähän siitä teidän trendiä ja sitten brändiä ja laatua ja sitä muutosta, niin siellä tulee ehkä sellainen, voin tehdä väärää tulkintaa, mutta mulle avautuu se, että te teette mahdollisimman hyvältä, kivalta tuntuvaa, joka sitten sopii moneen. Sun on mukava pitää näitä vaatteita yllä, mutta ne näyttää myös hyvältä, mutta ne on semmoista rentoutta, laatua hehkuvia. Sitten jos miettii noita trendejä, että me ollaan nyt tässä hybridityön vaiheessa ja nyt huomataan, että ihmiset alkaa tulemaan toimistolle.

Ne on ollut kalsareissa tai verkkareissa kotona ja siellä voi ollakin puut vähän sillä lailla, että ei ole muutamaan vuoteen käytetty. Anteeksi, mä vain tästä ikkunasta savalla. Varmaan noita trendejä, että sitten kun nyt nähdään jo, että ihmiset tulee takaisin toimistolle, niin tommoinen rento pukeutuminen, mitä sä voit tehdä kotona ja toimistolla samanaikaisesti, mutta näyttää hemmetin hyvältä, niin luulisin, että sille on kysyntä.

(1:13:28 – 1:14:19)
No kyllä se mun mielestä on hyvä paikka ja se on semmoinen, mitä itse haluan käyttää ja se tulee myös sieltä tietysti urheilusta, että en mä saisi enää semmoisia, mitä mä oon urheilu-aikanakin käyttänyt, farkkoja, jalkoja. Paikat tulee kipeäksi niistä ja osa tietysti vanhuttaa joku loukkaantumisiin ja arpikurroksiin, mitä on, mutta isossa kuvassa ei siihen ole mitään syytä, kun se on myös evoluutio mennyt siihen ja ainakin meilläkin, että sä voit tehdä hyvän näköistä kamaa, joka on mukavaa ja kyllä se on aika tärkeetä ja ei se sitä tarkoita, että sun pitää olla se puku päällä. Noin lähtijengitkin on muuttuneet, että sä vaatit ennen aina pukupakkoa, aina huolissaan ei kukaan käytä enää pukua.

(1:14:19 – 1:14:28)
Kun et sä mene pankkiiritapaamiseen, niin kun sä menet peliin, niin itse asiassa mitä tahansa, niin kai se on tärkeetä ja se tuntuu hyvältä.

(1:14:28 – 1:14:56)
Ja toki tietysti pitää varmaan vähän edustavaa olla, että kyllähän se tulee hyvä olo, kun sulla on tilanteeseen sopivat vaatteet. Mä olin just viikonloppuna Rippijuhlassa vähän alipukeutuneena, kun sanottiin väärät ohjeet. Onhan se vähän se tukalaisuus, kun näytät vähän niin kuin silleen, että sun ei kiinnosta nämä juhlat niin kuin yhtään.

Onneksi ei pahasti, mutta kyllähän tietysti tilanteeseen pitää kuitenkin pukeutua.

(1:14:57 – 1:15:46)
Hyvä, loistavaa. Aika on mennyt siivillä. Ihan mielettömän hyvä matka ja keskustelu.

Ollaan opittu kyllä toi, että sä oot tehnyt kaksi kertaa harrastuksesta ammatin itsellesi ja ihan mieletön matka tuolta NHL-uralta Bille Beinon vetäjäksi ja kansainväliseen menestykseen. Se, mitä mä olen ainakin oppinut, niin se intohimo tulee, se liekki tulee kaikessa siinä tekemisessä. Teet sä mitä tahansa, mihin tahansa tartut.

Sitten se vähän niin kuin tuossa huoneentaulullakin näkyy. Näkyy toi taiteellisuus, innovatiivisuus, luovuus on tosi voimakkaasti sussa läsnä. Minkälaisia neuvoja sä antaisit uusien yritysten perustamista harkitseville, että mitä kohti heidän kannattaa mennä, että he voivat löytää samankaltaista menestystä, kun sä oot harrastuksen kautta kaksi kertaa jo ammatin itsellesi tehnyt?

(1:15:48 – 1:17:58)
Tässä on oppinut vähän, kun on vuosia mennyt, että se on monesta tekijästä kiinni, mutta totta kai sun on helpompi tehdä paljon ja enemmän asioita suhteellisen kevyesti, jos sulla kiinnostaa ja sä oot intohimoinen siitä, mitä sä teet. Sitten täytyy muistaa, että siihen kuuluu jääkiekkoilijan tai ammattiurheilijan elämään kuuluu aika paljon sitä rankkaa, joka ei ole niin kivaa, sitä painon nostoa ja juoksemista ja viivaluistelua ja oksennuksen maku suussa. Sehän kuuluu siihen ja tietysti se kuuluu yrittäytyyteen, että kyllähän tämä on raakaa hommaa tämä yrittäminen.

Pitää myös ymmärtää se, että pitää tehdä tosi paljon ja olla valmis tekemään. Urheiluura on tässä niin hirveän hyvä verrokkiaana, mutta minullakin oli pari kohtaa, että minusta tuntui, että nyt en enää voi pelaa kovempaa tai mennä kovempaan, mutta aina sä pystyykin menemään ja sen jälkeen sä olit vielä 4-5 steppiä. Sitten kun rupesin yrittäjäksi ja tekemään tätä nykyistä hommaa, niin ajattelin, että kun olen koko kauden, aina kun se kausa alkoi, että olen koko kauden käytännössä puhki.

En nuku huonosti ja joka paikkaan koskee ja silti mennään, mutta jos et ole kiinnostunut siitä, niin sitten se alkoi sattua aika paljon enemmän ja mieli pystyy menemään niin paljon se kropa yli, että lonkatkin hajoaa niin kuin minulla. Ajattelin, että en henkisesti voi mennä puhkiin. Olen ollut fyysistä niin puhkiin, mutta kyllä siitäkin pitää sitten taas pitää huolia.

Sen huomasin, että pari kertaa rupesi olemaan niin poikki, että piti vähän rauhoittua ja oppia rutineja, syömään hyvin, nukkua hyvin ja vähän syömään lisäravinteita ja edelleen urheilemaan. Se tasapaino on sitten silti kaikessa. Siinä on myös, kun on intohimonen jostain asiasta, se on vähän kaksi teränen miekka sitten kanssa, että voi mennä vähän ylikin.

(1:17:59 – 1:18:40)
Sopiva rentous ja sitten se. Ehkä tuo, mitä sinä aikaisemmin kerroit siitä pelien lopputilanteesta, että sinä haluat esiintyä tai sinä haluat tulla esiin, sinä haluat ratkaista sen pelin. Jos miettii vaikka omaa työuraa ja peilaa vähän siihen kiekkotaustaa ja kiekkouraa, niin urheilupuolelta on otettu mukaan se oppi, että jos ajattelee vaikka myyntitilanteita, myyntineuvotteluita, niin sinähän voit mennä sinne ja purtaa sitä arkea.

Tai sitten sinä voit ajatella, että tämä on sun tähtihetki. Jumalauta, minä klousaan ne kaupungit. Noin asiakkaat on täällä, minä otan tämän tilan.

Antaa ne minulle viisi minuuttia, kymmenen minuuttia tai tunnin, niin minä otan sen.

(1:18:41 – 1:19:06)
Juho Sipiläinen Joo, ja siinä pitää mennä hyvän itseluottamuksella ja vähän uskoa siihen juttuun, että ei siitä muuten tule mitään. Jos sinä kiristelet niitä kengänauhoja ja olet silleen, että tästä varmaan tuu mitään, niin ei sitten varmaan tulekaan mitään. Kyllähän se pitää olla sitten siinä.

Kyllä niitä tähtihetkiä on sitten joka yrittämisessä ja hommassa, että saatiin tunnistumisia.

(1:19:06 – 1:20:10)
Ja se merkityksellisenä pitäminen. Tietyllä tavalla tuo, mitä sinä kerroit siitä, että kuinka iso paine, varsinkin jos tulee negatiivisia uutisia paljon. Niin siitähan helposti ihminen, jos sinä teet pitkää päivää, et ole pitänyt kehostashuolta, niin sinä olet vähän sellaisessa sumussa.

Sitten pitää olla keinoja ja tekniikoita, joilla sinä nostelet itseäsi vähän päätä ylös. Se voi olla ihan, että tuuletusasento on meno. Olet 30 sekuntia ja hujaat kroppaa, että olet tehnyt maali.

Saat siitä endorfiinia. Tai se voi olla, että katseet ylös ja katsot taivaalle, niin et masennukaan, kun katselet niihin kengänkärkiin. Ne voivat olla välillä ihan pieniä juttuja, joilla sinä nostat itseäsi ylös yksittäisissä päivissä ja yksittäisissä hetkissä.

Sitten juuri se, että osaa myös katsoa sen taakse, että mitä olen uralla saanut aikaa. Mitkä ovat olleet niitä mun onnistumisia. Milloin olin onnellisimmillani?

Ne voivat olla välillä jotain tällaisiakin tilanteita, jotka auttaa sen kaikkein vaikeimman, helpottaa sen paskan lapiointi ja pääsee sumusta irti. Ja sitten taas jaksaa.

(1:20:11 – 1:21:03)
Juuri näin. Pitäisi itsekin olla ollut vähän huono siinä, että pitäisi juulistaa vähän enemmän, kun ihminen osaa vain aika usein sen epäonnistumisen ja huonon hetken ottaa. Se on vähän ihmismielikin.

Minäkin olen ollut vähän neuroottinen siitä, että kaikki pitää hoitaa ja tehdä asiat. Sehän on joku hyvä juttu tiettyyn pisteeseen asti, mutta aika harvoin mikä on mukaan onnistunut, vaikka se on onnistunut. Ja tietysti sitten ehkä sekin, että jos on hyvä tiimi ja hyvä porukka, niin on kiva sille tiimille tuoda se onnistuminen.

Sen takia se on aika tärkeää. Ja niille henkilöille, jotka ovat osaamiset tiimi, myyntitiimi tai mikä tahansa, niin ne haluavat tuoda sen hyvän tuloksen ne tiimiin, jos on kiva ympäristö olla tekemässä.

(1:21:05 – 1:21:15)
Tähän loppuun vielä. Aloitettiin R.U. Bille Bainolla, niin lopetetaan samaan mantraan. Ketä on nyt Bille Bainot?

(1:21:17 – 1:22:51)
Minä olen ainakin suurimmat Bille Bainot. Ne ovat varmasti ne, jotka ovat meillä hommissa ja tekevät sitä päivittäistä uuduttamista. Sitten se lähtee.

Minä olen usein käyttänyt, meillä oli Pajanhalin seinäänkin kirjoitettu Strive for Excellence. Että ne pyrkii tekemään koko ajan asiat mahdollisimman hyvin. Sitten meillä on ollut, mitä on tärkeää ollut tavallaan, ketkä ovat olleet ne meidän Bille Bainot alkoi aikoinakin.

Ne ovat olleet intohimoisia siihen hommaan, mitä ne tekee. Esimerkiksi Matti Loiri on hyvä esimerkki. Hän on oma itsensä ja tehnyt valtavia projekteja ja asioita ja moneen juttuun ajautunut ja tehnyt.

Joku on ollut sitten onnistunut siinä omassa alassaan. Kyllähän ne kaikki ovat johtaneet siitä intohimoista ja ovat päässeet seuraamaan tässä kaveripiirissäkin ja tuttava piirissä monen nousuja ja tekoja, mitä he ovat tehneet urallaan. Tietysti useasti ne ovat olleet näkyviä persoonia myös, koska ne ovat olleet sellaisissa ammatteissa, mitkä ovat ehkä niitä näkyvimpiä.

Itse ajattelen, että sellaiset intohimoiset, rehelliset, uskaliavat, oman näköisensä juttua tekevät ihmiset.

(1:22:52 – 1:23:04)
Kiitos Repää. Toivotaan, että tämä meidän talouskurimus tästä joskus kääntyy ja päästään kaikki seuraavalle tasolle ja menestys jatkuu.

(1:23:04 – 1:23:16)
Juuri näin. Kyllähän se kaina tulee. Olin yhdessä tutukkoa tapaamisessa ja hän sanoi, että ei hätää, että tauoista on ekalla, mutta siellä tulee vielä toinenkin.

(1:23:18 – 1:23:19)
Toivotaan, että näin.

(1:23:20 – 1:23:22)
Hyvä. Kiitos haastattelusta. Kiitos.

(1:23:24 – 1:25:53)
Olipa upea ja mystinen jakso, mutta kun olen seurannut aika kauan Bille Beinoo, niin jotenkin oli makea kuulla se alku ja sissimarkkinoilla se mystisyylle, miten tuotiin yleensä se merkki ilmoille, eikä oikein tiedetty vielä ihan päämäärää, mikä rupesi varmaan siitä sitten aukeneen myöhemmin vaatteeksi. Oli kyllä hienoa kuunnella. Makea toi urheiluura ja Detroit.

Philadelphia, kaksi ihan erilaista organisaatioa, missä hän molemmissa menestyy, että meni finaaleihin asti. Ja miten erilaisilla johtamiskulttuurilla voidaan kuitenkin luoda voittamisen kulttuuri. Joo, ja kun tuossa tiukkoja paikkoja kumminkin.

Nyt hänen uudella urallaan, kaksi kertaa harrastuksesta ammatti puuttu, niin tulee tiukkoja paikkoja. Hän haluaa aina olla parhaimmillaan niissä tiukoissa paikoissa, niin peliuralla kuin nyt. Jotenkin se pehmeä johtajuus näkyi siitä.

Hän haluaa tuoda heti sen esiin, että joku ei toimia. Inimillinen tapa johtaa. Ja kumminkin se jääkiekkoympäristö, silloin kun hän on pelannut, se ei ihan pelkkää inimillisyyttä ollut.

Psykologinen turvallisuus tuoti tosi voimakkaasti sieltä. Se totuuden puhuminen. Se, että on rehellinen ihmisten edessä, niin sen hän oli tuonut tosi voimakkaasti sieltä urheiluuralta.

Ja sitten se intohimon määrä. Jos ajattelee Bille Beinon kasvutarinaa kansainvälistymistä, niin siihenhän tuli taiteellisuus, luovuus ja se intohimon määrä. Kaikessa siinä tekemissä näkyy päästä.

Kyllä. Ja toi tarina, miten saadaan maailmantähdet pukeutumaan sun vaatteeseen. Bradley Cooper, Chris Pine, Emily Hirsch, Rogan Beckham ja Philadelphia.

Isoja maailmantähtiä pukeutuu, niin se varmaan tuntuu aika hyvältä. Itse mua jäi harmittain. Mä unohdin kysyä sen, että jos miettii, että tuommoiset Hollywood-tähdet pukeutuu.

Jos ajattelee pukeutumista ylipäätänsä, että kuinka henkilökohtainen asia se on. Ja sit sulla on maailmantähdet, jotka pukeutuu sun luomuksiin. Että miltä se Ville Leinosta tuntuu?

Jos mä pitsäisin pari balli, niin pystyisin. Käytäisitkö? Joo, ehdottomasti.

Ja hei, kiitti Jarska muuten, että sä otit sen Buffalo-kortin esiin. Niin kuin sovittiin. No, siinä on yhdet puheet.

No sen verran pitää sanoa, että sen Buffalo ei ole päässyt playoffiin kymmenen yksistakauden jälkeen. Aika paha paikka, kenenkään on helppo pelaa onnistua. Mutta toivotaan heillekin menestystä jatkossa.

Niin, eli ne jotka on menestynyt, niin soitelkaa meille.