Mikko Ilonen – Huonoimmillaan paras

(0:03 – 0:30)
Seuraavana uunista ulos tulee Mikko Ilonen. Suomen kaikkien aikojen golfari ja nykyinen golfkenttien suunnittelija. Kyllä me lähdetään varmaan Pekka alkuun tuosta, että miten kaikki sai alkunsa. Eikö niin, niin kuin golf-uran kannalta alkunsa? Joo, ehdottomasti käydään se uran polku läpitte ja mennään vähän siihen, että minkälainen, oliko jo pikkupoikana unelmat golfista ja kuinka määrätietoisesti hän on sinne huipulle päässyt.

(0:31 – 0:47)
Hän on kuitenkin yksi Suomen menestyneimmistä golfareista ja ihan mieletön ura, upeita pokaaleja, upeita palkintosijoja siinä matkalla ollut. Ehkä sitten minua kiinnostaa kaikkein eniten se painetila. Jos ajattelee golfia lajina, niin hän ottaa joka viikko turpaa.

(0:47 – 1:08)
Sinne kerääntyy maailman parhaat pelaajat ja vain muutama voi päästä sinne podiumille ja kaikki muut ottaa turpaan sen viikon aikana. Mitä hän käsittelee sitä painetta silloin kun hän on parhaimmillaan, silloin kun hän on voitossa kiinni ja miten erityisesti hän käsittelee sitä painetta silloin kun hän on huonoimmillaan. Joo, mielenkiintoisia pointteja.

(1:09 – 1:23)
Kyllä mä haluan lähteä kyseleen myös siitä, kun se aika paljon sen kädin kaa menee siihen ja suunnittelee. Mitä ne puhuu, mitä dataa ne käyttää, mikä se vihkonen, mikä niillä on mukana, mitä kaikkea, onko siellä vitsejä vai oikein dataakin.

(1:24 – 1:46)
Tietenkin sitten se uralla on tullut niitä heikkoja hetkiä. Miten sieltä pääsee nouseen? Mikä se prosessi on, että tullaan takaisin huipuille, kun niitä kumminkin aika monelle golffarille varmaan ura-aikana tulee pikku tiputuksia? Ai ai, kutkuttaavia aiheita on luvassa. Kun mä oon vähän kattonut tätä sun swingia, niin kyllähän meidän on pakko ottaa muutama tipsi myös siihen Iloselta.

(1:47 – 2:01)
Ehkä vetetään nyt mun golfswingit pois tästä. Tervetuloa jälleen Tiedon jäljille podcastin pariin, jossa vieraana on yksi Suomen kaikkien oikein menestyneimmistä golf-ammattilaista Mikko Ilonen. Tervetuloa Mikko.

(2:01 – 2:06)
Kiitos oikein paljon. Hauska olla vieraana. Hienoa, että pääsit tuleen.

(2:06 – 2:26)
Lähdetään ensimmäisenä alkuun. Miten golfin pelaaminen ja kiinnostus olla lapsena golfiin alkoi? Se tuli ihan suoraan isoveljeni Samin kautta. Viisi vuotta vanhempana oli jo päässyt kokeilemaan omien kavereiden kanssa golfia.

(2:27 – 2:44)
Ja isoveljen kautta sitten, tai hänen raahaamana, pakottamana, menin kentälle ja innostuin siitä aika nopeastikin. Se oli sellainen sopiva laji itselle. Siihen aikaa kesäisin tuli skeitattua paljon esimerkiksi.

(2:44 – 3:01)
Sitten jostain syystä se porukka alkoi aika nopeasti eksymään silloin nuorena, se skede porukka. Ja sitten golffi tuli siinä rinnalle aika hyvää aikaa. Olin jo jotain kymmenen vanha, kun menin kentälle.

(3:02 – 3:19)
Siinä oli mahdollisuuksiakin eksyä. Sanotaan näin, että nuorena kuitenkin tehtiin kaiken näköisiä kolttosia. Golf tuli, en tiedä voiko sitä sanoa pelastajaksi, mutta ehkä, kuka tietää.

(3:19 – 3:28)
Ainakin valintoja tuli tehtyä ja tuli harrastettua sitä. Ja nopeasti jäin laji kiinni. Oli leveät housut ja lippis väärinpäin ja huppari päällä.

(3:28 – 3:35)
Oli, joo joo kyllä. Leveä tussi taas kussa vielä. Leveät housut tuli sitten golfkentällekin.

(3:36 – 3:55)
Kyllä muistan, että niistä tuli vähän sanomista jopa omalta äitiltä, että pitäisikö niitä vähän nykäistä ylemmäs. Mutta se golf mennessä ja sillä lailla, että mä hyvin nopeasti huomasin, että se voisi olla sellainen laji. Mä olin kaikessa aika sellainen keskinkertainen, että hyvin pärjäsin yleisesti liikunnassa.

(3:55 – 4:05)
Mutta en ollut missään hyvä. Enkä mä ikinä kokenut, että mä olisin ollut golfissakaan hyvä. Saitoin olla ainakin ympäröiviä ihmisiä sitten parempi.

(4:05 – 4:18)
Mutta mä en itse kokenut sillä lailla, että mä olisin ollut siinä millään lailla etevä. Tuossa itsekin skeitannu nuorena, niin mietin sitä kulttuuria. Golfkulttuuri, etiketit ja skeittimaailma.

(4:18 – 4:27)
Sitten vielä Lahden seudulla. Niin sinä saattoi olla, että sä et ehkä taitanut kaikille skeittikaverille kertoa, että mitä sä aloit harrastaa. Tai ainakaan samoilla kuteilla, että sitten skeittaukset.

(4:27 – 4:41)
En mä muista sitä. Sitä tuli kauheasti pohdittua, että kuuluinko mä nyt tällaisena, tonne tai vastavuoroisesti toiseen suuntaan. En mä nähnyt sellaisia rajoja siinä.

(4:41 – 5:01)
Itse kun ei ajatellut, että siinä olisi ollut mitään väärää, niin mä luulen, että se on ollut hyvä miksaus. Ja sitten siinä golfista tuli se oma laji. Se, että sä olit sitten nuorena lapsena ollut tällaisen liikkuvan kapistuksen päällä jonkun verran, niin siitä oli myös siihen lajiin hyötyä.

(5:01 – 5:09)
Mä osasin seisoa tasapainoisesti. Ainakin mikä oli sitten sujuvaa omalle kropalle. Mä uskon, että siitä on ollut hyötyä.

(5:10 – 5:29)
Tuossa on vähän kaksi sellaista lajia, jossa ei ole oikeastaan vastustajaa. Kun puhutaan urheilusta, niin siinä on aika useasti, kun puhutaan tenniskössi, jääkiekko, jalkapallo, koripallo, se antaa kaikki suhteet siihen vastustajan ja mitä ne tekee. Se on sellainen kaksi lajia, missä sä pyörit itseäsi vaan.

(5:29 – 5:46)
Juuri näin. Nyt sä löysit sen pointin, Ari, tuosta. Koska golf on nimenomaan ollut mulle sitä itsensä haastamista ihan siitä lähtöpisteestä asti, että huomasin, että okei, nyt mä saan sen pallon lentämään 20 metriä.

(5:46 – 5:58)
Kolmen päivän päästä se lensi jo 40 metriä. Tietenkin sitten, kun mennään eteenpäin, niin ne erot vaan pienenevät. Sitten, kun tullaan sille kilpatasolle, niin ne erot on ihan minimaalisia.

(6:00 – 6:18)
Se on ollut se, mitä sanoitkin, yhtäläisyys esimerkiksi sen skeittauksen kanssa. Siinä se on uuden oppimista koko ajan ja haastamista siitä, että pystyykö tänään tekemään toi ja ehkä ensi viikolla yrittää oppia jotain uutta. Näin se menee.

(6:21 – 6:52)
Siinä pitää aika kärsivänne olla, koska joskus tuossa golfia käyn lyömässä, niin toistoja pitää toiston perään. Se voi nuorelle, joka on vähän vilkas tai on kaikennäköistä ja kaveri tekee muuta, niin sä oot aika yksin koko ajan kuitenkin tekemässä. Minkälaisia toistoja sä silloin nuorelle lähetät? Lähetätkö sä vähän pelailemaan vai lähetätkö sä heti sillä tavalla, että haluat parempia ja rupeat toistoja tekemään? Mä lähin todellakin sieltä toistojen kautta, koska se sopi mulle.

(6:52 – 7:07)
Mä olin jostain syystä vähän sellainen, ehkä hiljainen on oikea sana. En syrjää vetäytyvä, mutta vähän hiljaisempi siihen aikaan, kun on alkanut pelaa golfia. Se oli täydellinen laji.

(7:07 – 7:20)
Siinä pystyi ottaa sen pallon nenä eteen ja katsoa sinne alas. Nenä kohti palloa ja sun ei tarvinnut vilkuilla ympärillensä. Muuta kuin sitten, että mihin sä yrität lyödä sen pallon.

(7:20 – 7:36)
Se sopi täydellisesti siihen aikaan mulle. Mä nautin siitä, että pystyi laittamaan kasan palloja nenä eteen ja yksi kerrallaan yrittää niitä, mitä sitten yrittikin sillä hetkellä. Ehkä osua paremmin palloon koko ajan.

(7:36 – 7:49)
Se oli sellaista sopivaa itsensä haastamista. Se on sellainen tapahtuma, mistä esimerkiksi tänä päivänäkin nauttisi. Mä saisin 500 palloa mun nenä eteen ja mulla olisi hyvä nurtsi siinä edessä.

(7:49 – 7:56)
Mun ei tarvisi puhua kenellekään mitään. Mun ei tarvisi selittää kenellekään mitään, että mitä mä oon tekemässä. Mä vaan lyön palloja.

(7:59 – 8:12)
Jos se olisi silloin sellainen sopiva harraste tehdä, niin nyt se olisi ehkä vieläkin parempi itselle. Sellainen hiljentyminen ja sellainen meditatiivinen hetki. Tuo oli mielenkiintoinen näkökulma.

(8:12 – 8:27)
Kun sä lyöt 500 palloa, niin sä voit vaan lätkiä niitä. Tunnistitko sä heti sellaista ajatusta, että sä koutsaat ittees eteenpäin? Asetitko sä ittelle heti jotain tavoitteita siihen, että miten sun täytyy niitä lyödä? Se ei varmaan ollut pelkkään meditatiivista tekemistä. Ei todellakaan jo.

(8:27 – 8:41)
Ja kymmenenvuotias, niin ei pystykään ajattelemaan sellaisia asioita. Mutta mä lähdin ehkä enemmän myöskin sen kautta, että mitä se peli vaatii. Mä myös tein paljon toistoja siellä kentällä.

(8:41 – 8:58)
Ei se ollut pelkästään sitä palloja lyömistä, mutta mua kiinnosti se, että jos mulla oli yhdeksän reikää, että miten mä sain kuljetettua sen pallon mahdollisimman vähillä lyöneellä sen kentän läpi. Ja sitä alkoi toistamaan myös. Se ei ollut pelkästään pallon lyömistä, mutta myös reikien pelaamista.

(9:00 – 9:22)
Enkä ole tänä päivänäkään kovinkaan mekaniikasta sillä lailla kiinnostunut. Jossain vaiheessa tietenkin joitain lainalaisuuksia piti ymmärtää, että sä osasit lyödä ja pystyit lyömään jotain tiettyjä lyöntejä. Mutta itselle se on tullut toistojen kautta, kantapään kautta opittuja juttuja.

(9:22 – 9:35)
Kentällä tulee tilanteita eteen. Sä pystyt lyömään jonkun erilaisen kierteen siellä, mutta jos sut laitetaan tasaiselle pellolle lyömään sitä lyöntiä, niin sä et saa sitä aikaiseksi. Se ei vaan lähe.

(9:35 – 9:56)
Mutta se, että sä reagoit siihen, mitä näkyy edessä siinä pelitilanteessa. Se on vähän sama kuin Ari on pelannut jääkiekkoa. Siellä tulee tilanteita eteen sillä lailla, että sä reagoit siihen vastustajan ja reagoit siihen syöttöön tai jotain, niin mulla on ollut samanlainen efekti siellä golfkentällä.

(9:56 – 10:13)
Eli mä oon siellä pystynyt tekemään enemmän kuin siinä paikallaan lyömisessä jossain harjoitustilanteessa. Ja se on ollut oikeastaan läpi uraan ihan sama juttu. Toi oli mielenkiintoinen näkökulma, kun meillä oli vieraana Bille Beino, eli Ville Leino, ja me käytiin vähän Buffalon, Detroitin, Philadelphian aikaa läpi.

(10:14 – 10:35)
Kysyttiin häneltä just siitä menestymisestä, että miksi hän pääsi finaaleihin ja otti sen paikan ykköskentässä huippujoukkueissa. Hän kertoi sitä tosi paljon, että hän ei ehkä treeneissä olisi saanut aikaiseksi sitä harhautusta tai pelin alkuvaiheessa se hieno kikka olisi mennyt läpi. Mutta siinä pelin loppuhetkillä hän halusi ratkaista ne pelit.

(10:36 – 10:52)
Siellä tuli se extra maili siihen, että se hieno juttu menee läpi. Tuossa on ihan samaa kohtaa. Se on se, että sellaiset oikeat johtajat ja varmaan tietyllä lailla isommat menestyjät ovat sellaisia, ketkä haluavat ottaa sen vastuun.

(10:53 – 11:04)
On se sitten urheilussa, että meillä on kuusi sekkaa aikaa, antakaa mulle se. Antakaa se pallo mulle. Ei pelkää sitä, mikä se lopputulema on.

(11:08 – 11:26)
Tällaiset persoonat voittavat ja häviävät niitä pelejä. Jos puhutaan vaikka joukkueurheilusta, sitä tapahtuu paljon. Muistan yhdessä joukkueessa, kun loppuminuutella yritettiin puolustaa maalia, niin siellä toisella luistimilla hankas omia luistiminaloja poikki.

(11:26 – 11:38)
Ei tarvitse mennä jäällä enää. Löytyy jotenkin eri kategoriassa loppuhetken pelaajia. Mutta eikö sinä ole enemmän niitä, jotka haluaisi olla siellä? Kyllä, haluaisin pelata.

(11:38 – 11:43)
Meitä tarvitaan ratkaisevienkin. Kaikkeen muiden pelien haluaisiin pelata. Ollaista en olekaan kuullut.

(11:49 – 12:15)
Tuolla selvästi tulee se menestyksen nälkä, se halu olla parhaimmillaan siellä kentällä. Milloin sinulle alkoi tulla ne unelmat siitä, että tästä voisi tulla ura ja sinä voisit menestyä tämän parissa? Ne unelmat alkoi syntyä varmaan jo parin vuoden harrastamisen jälkeen. Olin ilmoittanut jossain valmentajien koulutustilaisuudessa Vierumäellä.

(12:15 – 12:42)
Olin jo ihan pienenä. Itse muistan hämärästi, mutta jos sanon, että olen ollut 12-13 siinä vaiheessa, kun olen siellä ihan pokkana ilmoittanut, että tulen voittamaan major-kilpailun jo noin päivänä. Se aiheutti jonkin näköistä hämmennystä siellä valmentajan joukossa, mutta itselle se oli kuitenkin ihan normaali asia sanoa.

(12:43 – 13:08)
Se on nimenomaan unelma ja se on ollut sellainen, mikä on kantanut eteenpäin. Ehkä myös määritellyt sitten ammattilaisena varsinkin sen tekemisen tasoa, minkälaista se arki on ollut. Se on ollut yksi varmaan olennaisimmista asioista silloin ihan nuorena poikana.

(13:10 – 13:32)
Useimmat valinnat, mitä olen tehnyt, on ollut ammattilaisena, niin ne ovat olleet jotakuinkin oikeaan suuntaan. Tietenkin on tullut tehtyä tosi huonojakin ratkaisuja, mutta kuten kuuluukin, niin muuten ei olisi oppinut. Eikä se ihan suomalaista ole, että suomalainen ei ilmoita tuommoisia omia tavoitteita? Niin, ei varmaan.

(13:32 – 14:14)
Se on aika varovaista, että jos joku menee huutelemaan tuolla toreilla, että minä olen maailmanmestari ja sitten katsotaan, että ethän sinä ole, mutta anteeksi, minusta tulee. Jos itsellesi pystyt luomaan jonkunnäköisen, voi sanoa vaikka illuusioksi, mutta se, että toistat jotain samaa, että yrität saada pään sisään istutettua jotain, jos sinä sitä toistat joka päivä, niin kyllä se perhana vaan tulee tapahtumaan joku päivä. Jos itse uskot siihen, mutta jos se tietenkin ulkopuolelle tulee mölinää, mutta ei sillä ole mitään merkitystä.

(14:15 – 14:35)
Koska sinä olet sitä toistanut niin kauan itsellesi, niin sinä uskot siihen enemmän kuin kukaan muu. Joo, ja tuo oli kiinnostava, kun sanoit siitä mekaniikasta, kun nykyäänhan golfissa katsoo Bryson Deschamps-pöytä ja muut, kun ne on pelkkää mekaniikkaa voimaa ja ottaa sitä dataa, että miten minun lyönti. Mutta sinä lähit sitä peliä päin vähän eri lailla.

(14:36 – 15:12)
Joo, minä olen nimenomaan oppinut sen pelin pelaamalla. Kun katson nykyajan golfia ja miksi se ei ollut aikaisemminkin, niin paljon on pelaajia, suurin osa on sellaisia, jotka ovat oppineet sen paikallaan seisomalla, erilaisia asentoja kropalla ja mailalla opettelemalla, ovat oppineet siihen peliin ihan toisinpäin. Minulle se peli on kertonut enemmänkin sitä, että mitä minun kuuluisi parantaa, kun taas se, että aasialaiset ovat hyvä esimerkki siitä.

(15:12 – 15:27)
Ne ovat tehneet sitä jo useamman vuosikymmeneen. Koko suku on seisomassa, kädet puuskassa reitsille, katsoo kun nuori lyö palloja. Sitä tehdään sitten kymmenen tuntia, ja sitten mennään tekemään jotain muuta ohjeista siihen.

(15:28 – 15:48)
Kun taas sitten olen oppinut sen nimenomaan siihen, että olen pelannut mieluummin vaikka kaksi kierrosta golfia, ja sitten siellä olen oppinut asioita. En muista ikinä saanut sellaista oppikirjamaista golfin pelaajaa. Aika erikoisen näköistä liikettä.

(15:48 – 16:14)
Joskus parhaimmillaan se on ollut ihan sujuvaa, mutta silloin kun on ollut enemmän niitä vaikeampia hetkiä, niin siltikin olen jotenkin pystynyt selviytymään ihan sillä, että ymmärtää siitä pelistä varmaan vähän enemmän kuin joku toinen. Hupeasti kuvattu tuo. Palataan vähän myöhemmin, kun jutellaan paineensiedosta ja muista tuohon, että miten se peli on opettanut sinua, ja miten sieltä ne vahvuudet on tullut, pystyn kuvittelemaan.

(16:15 – 16:35)
Tiedonjäljellä podcastin luonteen omaisesti, niin olen Arskan kanssa paiskattu vähän taustatöitä. Tuolla sivulla näkyy huoneen taulua ja vähän ajatuksia tänään, että mitä me halutaan sinusta selvittää. Jos otetaan kiinni tuohon uran huippusaavutuksiin, niitä on paljon.

(16:35 – 17:21)
Siellä on Brittien amatöörimestaruutta, viisi Euroopan tourin voittoa, paljon muita upeita hetkiä. Jos ajattelet uraa taaksepäin nyt, kun se on paketissa, niin mitkä siellä on sellaisia saavutuksia, joita sinä pidät kaikkein merkityksellisimpinä, joita sinä kannat mukanasi? Se on kyllä aika vaikea laittaa niitä minkäännäköiseen järjestykseen, ja sitten on kysytty varmaan kahdeksan miljoonaa kertaa, ja aina tuntuu, että jollain lailla antaa erilaisen vastauksen. Mutta minun on ehkä pakko sillä lailla aina palata kuitenkin siihen Brittien amatöörin voittoon ihan sillä, että se mahdollisti paljon tulevien vuosien ammattilaisuutta.

(17:21 – 17:49)
Eli 2000 voitin Liverpoolin Hoileikissa amatöörouppenin, ja siitä noin vuosi eteenpäin olin ammattilainen. Se mahdollisti paljon, koska olin saanut kansainvälistä nimeä, ja sain kutsuja kilpailuihin. Oikeastaan jäi pari sellaista välivaihetta kokonaan pois, että en pelannut alempia toureja juurikaan ollenkaan, vaan pääsin sitten Euroopan päätasolle suoraan.

(17:50 – 18:20)
Se on sellainen tientasottaja ollut se amatöörivoitto ilman muuta. Kuinka poikkeuksellinen tommoinen on, ettei hirveästi kuluta aikaa pohjoispaaren toureen challenge tourilla, vaan aika nopeita sitten suoraan kuitenkin eteenpäin? Kyllä niitä on. Esimerkkejä löytyy Amerikasta vielä enemmän, koska varsinkin tänä päivänä tuntuu, että nuoret pelaajat ovat valmiimpia kuin joskus aiemmin on ollut.

(18:21 – 18:47)
Sellainen yleinen taso ihan nuorissakin on noussut niin korkealle jo, että ne pärjäävät ammattilaisten keskuudessa. Joskus silloin, kun olin nuori, ääneen puhuttiin sellaista, että eikun ole valmis, jos ei ole vähintäänkin 34 vuotta ikää, pelannut X määrä vuosia ja näin. Tänä päivänä se rima on heitetty kokonaan pois.

(18:47 – 19:01)
En ole ikinä uskonutkaan siihen, että pitää olla valmis johonkin. Sehän vaan tupsahat siihen ja sitten se menee tajemme. Nuoria pelaajia tulee kyllä sellaisiin, että ne pystyy pärjäämään saman tien.

(19:02 – 19:23)
Ei ole mitään esteitä sille. Jenkkien high school ja college, siellä alkaa olla aika kova taso niillä pelaajilla. Siellä tulee kyllä koko ajan… Se college-systeemi on sellainen, että siellä tulee kyllä ne parhaammat läpi.

(19:23 – 19:40)
Tietenkin sinne jää vielä paljon sellaisia, ketkä eivät pääse ihan nuorena vielä puskemaan massasta läpi. Niin saattaa jäädä sellaisia nukkuvia sinne, mitkä tulee viiden, kymmenen vuoden päästä sieltä. Varsinkin golf on sellainen laji, missä voi vielä myöhemmälle ajalle tulla.

(19:40 – 19:55)
Sanotaan kolmikymppisenä, niin joku tuleekin yhtäkkiä parin välistepin kautta PGA-tourille pelaamaan. Kysyisin tuosta oikeastaan sen eka voitto, jonka nostit tuossa merkittävän. Tuo brittien amatöörimestaruus 2000.

(19:56 – 20:05)
Muistatko niitä hetkiä siinä? Olitko johdossa? Miten se ensimmäisen voiton ottaminen? Olen oppinut aika monessa lajissa. Sinulla on ollut kova unelma. Olet uskonut siihen.

(20:05 – 20:46)
Olet bumpannut tietyllä tavalla omia renkaita matkalla sinne. Jäikö sinulla muistikuvia siitä, minkälainen paine siinä oli päällä loppuvaiheessa? Oliko se helposti otettava vai jouduitko taistelemaan kovasti mielessä kanssa? Muistaakseni en joutunut painimaan mieleni kanssa juuri ollenkaan. Sillä viikolla tapahtui ensimmäistä kertaa sellainen, että olin jotenkin tupsahtanut parhaaseen mahdolliseen vireeseen tai kuntoon, miksi sitä ei ikinä halua sanoakaan, mitä olin ikinä kokenut aikaisemmin.

(20:48 – 21:19)
Ehkä vaikein hetki minulle, muistan sen kisaviikon aikana, oli se, että kun halusin mennä lyömään, vaikka olin pelannut kaksi peliä siinä päivänä, eli koko reikä pelinä kun pelattiin niitä loppupelejä, niin halusin mennä vielä vähän harjoittelemaan, kun se tuntui niin hyvältä se lyöminen, että minä vaan menin lyömään palloa ilman mitään tarkoitusta. Minulle tuli hoileikin tällainen vanha jäsen, tulin katsomaan kädet puuskassa sinne kymmenen metrin päähän sinne taakke palloon. Se vain seisoi siellä, eikä sillä ole mitään merkitystä.

(21:19 – 21:38)
Ja minä löin kassillisen pallon ja löin toisen kassillisen pallon. Sitten se tuli sanomaan sen pienen session jälkeen ja sanoi, että kyllä minä ihmettelen, että jos et sinä voitat tätä kilpailua. Minä en ollut edes ajatellut sen kilpailun voittamista ennen kuin hän sanoi sen ääneen.

(21:38 – 22:02)
Se tuli sillä lailla ihan puskista, mutta kyllä minä vähän jyvällä olin siinä, että tunsin, että nyt on mahdollisuus tapahtua jotain erikoista omalla uralla. Mutta se meni sitten omilla rullilla loppuun. Käytännössä johdin kaikkia pelejä koko ajan ja se tuli suhteellisen helposti loppupelissä.

(22:02 – 22:33)
Muistatko yhtään ketä nimiä, ketä on ammattilaisesti siirtynyt sinun kanssa? Minkälaisia nimiä siellä oli silloin kisassa? Samassa kisassa on ollut paljon, mutta sitten mitä tuli omia pelejä vastaan siinä, niin siinä oli muutama kaveri, ketkä oli sitten tourilla. Mitkä on sitten samaa ikäluokkaa, niin on myös lopettanut, mutta ne on lopettanut eri ehdoilla. Elikkä heidän pelitaso ei riittänyt sitten myöhemmällä jälleen.

(22:34 – 22:55)
Pelattiin tourilla sitten samaan aikaan Etelä-Afrikkalaisen Martin Malitsin kanssa ja myös British Zane Scotlandin kanssa nuorena. Molemmat on lajin parissa, mutta golf on, niin golf tarjoaa aika paljon mahdollisuuksia. Kyllä siellä hyviä nimiä tietenkin kilpailussa on ollut mukana.

(23:02 – 23:24)
Tietenkin nuorena kun hyppää tuohon, eikä mitään ole vielä saavutuksia oikein saanut, niin tuonne Hattukohdassa sponsoreita kyselee, että saadaan lentolippuja, saadaan vähän hotellirahaa. Millainen puusi tuoda taas sillä, että pystyy eri lailla meidän neuvottelutyötään saamaan tukioita mukaan? Vai oliko silloin jo lähtenyt tukioita mukaan? On aika tärkeää tuossa golfissa kumminkin. Joo, se ei ollut yhtään mielessä siinä vaiheessa.

(23:25 – 23:43)
Eikä ollut vielä seuraavaan vuoteen. 2001 mä siirryin sitten ammattilaiseksi. Siinä se tuli tavallaan konkreettiseksi se, että okei, että mulla ei olekaan enää liiton tukea tai seurantukea, ja sitten ei ollut mahdollisuutta mennä vanhempien pussille tai muuta.

(23:44 – 24:07)
Mä olin tavallaan vähän omillaan. Siinä vaiheessa se tuli, mutta mä olin tehnyt tällaisen managerisopimuksen muutamaa kuukautta aikaisemmin ennen kuin mä siirryin sitten ammattilaiseksi. Meillä oli sitten tällainen hiljainen sopimus sen ensimmäisen managerin kanssa, että hän maksaa mun viulut, että kohan sä vaan pelaat.

(24:08 – 24:36)
Eli meillä ei ollut mitään painetta etsiä mitään yhteistyökumppania tai hakea kymppitonnia tuolta tai viittatonnia tuolta. Me ei lähdetty ollenkaan sille tielle. Mutta mulla kävi silloin alussa heti silleen, että kun mä siirryin, jos sanotaan, että myöhäällä keväällä 2001 siirryin ammattilaiseksi, niin mä pärjäsin kunnolla ensimmäisen kerran heinäkuussa Open Championshipissa, missä mä sain hyvän sellaisen lähtöpotin.

(24:36 – 25:08)
Mä sain ehkä satkun euroissa, ja sillä oikeastaan selätettiin se, että ei tarvitse lähteä hakemaan viitosta tuolta, kymppiä tuolta. Eli se ei ollut silloin alussa mielessä, eikä se oikeastaan ollut koko uran aikana minkäännäköinen… Mä ymmärrän, että se saattaa olla aika kivikkoinen tie, jos ei tuu onnistumisia. Mutta mä kyllä jollain lailla tunnistin sen, että se raha ja se tuki, mitä itse tarvii, niin se on siellä kentällä.

(25:09 – 25:32)
Että sieltä se pitää itse käydä ottamassa ja ansaitsemassa, kuin se, että luottaa siihen, että mulla on kumppaneita. Totta kai mulla oli kumppaneita matkan varrella, ja myös muita tulolähteitä, kuin se pelkkä peli. Mutta ne tuli sen pelin kautta, eikä sillä lailla, että mulla olisi ollut kumppani eka, ja sitten lähdetään pelaamaan.

(25:33 – 25:44)
Sä oot ollut kyllä, kun katsoo sun uraa, niin hyvin epätyypillinen. Sä oot ollut tosi uskollinen sponsoreille. Sulla on ollut muutama todella tärkeä, jotka on kulkenut todella pitkän matkan.

(25:44 – 26:10)
Minkälainen merkitys sulla oli siihen? Ne on ollut, joo, ja muutenkin tyyppejä, ketä on ollut oman uran varrella, siinä ympärillä, niin kaikki on ollut pitkäaikaisia. Eli se lähtee valmentajasta, kädestä, ja on se sitten näitä muita kumppaneita. Paimonkin kanssa ollaan oltu aika kauan, ja siis niin kuin näin.

(26:11 – 26:39)
Mulla on samoja kavereita, ketä mulla on ollut silloin, kun se ei ole muuttanut miksikään. Mä en ollut kovin hätänen sitten tekemään sellaisia nopeita hätiköityjä päätöksiä, että jos joku meni vähän vehkkoon, niin heti piti muuttaa jotain. Vaan ehkä se isompi kuva pysyi paremmin hallussa, kun teki niitä sellaisia hätiköityjä ratkaisuja siellä sisällä sitten.

(26:40 – 27:13)
Minkälainen se nykyään, tai silloin, sanotaan ensimmäistä kertaa, niin seura ja liiton tuki. Minkälainen on junnuna lähtee, tai oli lähtee harrastamaan golfia, ja miten liittotuki ja seuratuki junioritoimintaa? Se oli kriittinen. Varsinkin silloin junnuna, kun mä pelasin jonkun verran Suomessa näitä paikallisia turneita, niin seura maksoi kaikki.

(27:17 – 27:30)
Meillä oli kuitenkin Lahden golf on aina ollut sellainen tavallaan vähän urheiluseura periaatteella toimiva, että jos tuolla on kilpailut, niin sinne lähetetään porukkaan. Se oli sitä mun junnuaikaa. Sitten kun mentiin ulkomaille, niin liittohoiti.

(27:31 – 27:57)
Se oli aika helppo, mutta sitten kun mä kasvoin vähän viimeiset vuodet siellä amatöörinä, niin mä ymmärsin, että mulla on tarve vähän enemmän vielä saada ruohoaikaa, kun meillä on tää talvi olemassa. Mun pitää saada muutama ekstra kilpailu. Mulla kävi ihan älytön mäkkyrä, että mä törmäsin sellaisen ihmisen, joka halusi rahoittaa.

(27:58 – 28:17)
Silloin sitä amatööriaikaa, sellainen lovi oli siellä, mihin mä tarvin rahoitusta. Tätä tukia ei ole ikinä tullut missään esiin, eikä nimiä ole ikinä mainittu, eikä mainita vieläkään. Mutta se oli kriittinen tuki itselle siinä vaiheessa.

(28:17 – 28:43)
Sitten mulla kävi sillä lailla, että ihan se loppupätkä siinä amatööriajassa, niin mä en juurikaan pelannut Suomessa enää ollenkaan. Siitä meinasi tulla vaikeuksia, mutta mä pystyisin perustelemaan itselleni ja muille sitten, ketkä sitä penäsivät, että sun pitäisi pelata SM-kilpailua, sun pitäisi pelata näitä. Mutta kun mä en halunnut pelata, mä ajattelin, että mun kilpailut pitää olla jossain muualla kuin tää Suomi sisällä.

(28:43 – 28:55)
Mä en tule pelaamaan viiden vuoden päästä kilpailua Suomessa. Mun pitää päästä täältä rajojen ulkopuolelle. Siinäkin oli se sisällinen palo, halu menestyä ja se unelma ajo suoraan oikealle kentällä.

(28:55 – 29:20)
Oli siihen vähän itsekäs ajatus, että mä nautin paljon enemmän pelaamisesta ulkomailla kuin naapurikentällä esimerkiksi. Se oli vaan kerta kaikkiaan näin. Minkälaisia kisoja amatöörinä, todella paljon puhutaan PGAsta, Euroopan Turissa, Challengerista, minkälaisia kisoja on tarjolla amatööreille? Kyllähän niitä on tarjolla.

(29:21 – 29:31)
Se on taas oikeastaan omassa aktiivisuudesta kiinni. Kyllä mä väitän, että Australiassa siellä on todella kova taso. Japanissa on todella kova taso.

(29:31 – 29:50)
Ihan amatööristä ammattilaisen ihan huippuihin. Jos sinne otat yhteyttä, että mä halusin tulla pelaamaan teidän Western Australia Amateur Openin. Vaikka ei sinne mitään pääsyä ole, niin katsoit hetki, että tuolta Hämeenlinnasta tuollainen poika tai tyttö laittaa viesti.

(29:50 – 29:55)
Totta kai me halutaan, että se tulee tänne. Tervetuloa. Sillä sä pääset sitten, kun ne kutsuu sinne.

(29:56 – 30:04)
Tällöin mä pääsin esimerkiksi vuonna 2000. Mä olin vielä amatööri. Mä olin menossa hennalaa urheilujoukkoihin.

(30:05 – 30:24)
Mä aloin jo suunnittelemaan sitä, että vaikka mä olen siellä armeijassa, niin mun pitäisi jonkunnäköinen pläni olla, että mitä mä teen siinä talvella, että mun pitäisi saada jotain järkeviä kisoja aikaiseksi ja harjoittelua. Ja urheilukomennuksia. Mutta mä löysin siellä nimenomaan Australiasta hyvän loven.

(30:24 – 30:39)
Mä katsoin, että Australia Open pelataan joulukuussa. Se on aika synkkää aikaa täällä. Että jos mä menisin kuukaudeksi sinne ja treenaisin siellä paikallisten huippuamatöörien kanssa, sitten mä pääsisin vielä pelaamaan Australia Openin.

(30:39 – 30:45)
Mut se oli vielä se kysymysmerkki, että mitä mä siihen pääsin. Mut mä kirjoitin sinne kirjeen. Niin tottakai ne kutsu.

(30:46 – 30:59)
Ja sit mä menin kuukaudeksi sinne. Ja siinä oli sitten se vasta siihen, mikä se oma tarve siinä aikana. Ja sitten puolustusvoimat oli sen verran myöntyväisiä, että ne katsoi, että tää jätkä tarvii tän.

(30:59 – 31:12)
Mutta olemme menneet. Oliks sinne etua vähän tuommoista, kun on pohjolaista Suomesta ja on tuommoinen, sanotaan, lonely wolf, joka pistelee kirjeitä, kun taas sit jostain Kiinasta löytyy pelaajia Jenkeissä. Ne ehkä pääsis sillä, että se on yhteyttä joukossa.

(31:12 – 31:37)
Joo, voi se hyvinkin olla. Mutta siinä oli myös ehkä, sitten kun ottiin paikalliseen valmentajaan yhteyttä, että mikä se reitti tähän voisi olla teidän, niin ne näki myös sen hyödyn, että mä oon heidän kanssa. Että mä tuon vähän sellaista miksausta ja ehkä sitä, mitä me tehdään täällä Suomessa tai Euroopassa, niin myös heidän toimintaan.

(31:37 – 32:03)
Kyllähän tuota tarvitsisi tehdä tuommoista kansainvälistä yhteistyötä aika monessa lajissa. Pitäisi olla paljon enemmän, että jos ajattelee mitä tahansa yksilöurheilua Suomessa, niin on niitä leirityksiä. Mutta pitäisi olla paljon rohkeammin sitä, että mennään kansainväliseen kilparyhmään, kansainvälisen koutsin alas uuteen, kuhausiksi, hakee niitä uusia sytykkeitä omaan treenaamiseen ja tasonnostoon.

(32:09 – 32:38)
Me halutaan tottakai vielä jutella niistä sun voitoista ja siitä, että miten sä ne onnistuit tekemään, mutta hypätään tuohon voittamisen paineensiedon teemaan. Se on, vois sanoa, sellainen kun ollaan muutama kerran aikaisemmin näitä podcastia päästy juttelemaan. Ja sä puhuit myös siitä, että sun uralla on ollut yksi tärkeimpiä asioita se, että silloin kun sä oot tietyllä tavalla heikoimmassa hetkessä, sä yrität olla siinä heikoimmilla parhaimmilla.

(32:38 – 33:16)
Se on vähän tämän meidän podcastin aihekin, että miten pystyy silloin kun peli ei kulje, niin pelaamaan kohtuullisen hyvin tai paremmin kuin muut. Ja sit oot puhunut myös siitä, että miten jokaisella kierroksella tulee niitä ups and downs, että vaikka tuosta nyt ehkä sä aiot tuosta 2000 voitosta sellaisen kuvan, että sulla oli jatkuva onnistuminen päällä, mutta aika usein se varmasti on niin, että siellä jokaisen kierroksen aikana tulee niitä nousuja ja laskuja. Joo, muistaakseni esimerkiksi tässä kyseisessä kilpailussa pelattiin seitsemän kilpailukierrosta.

(33:16 – 33:34)
Niin kyllä siinä aika paljon tapahtumia on. Arikin voi alkaa laskea, että monta lyöntiä tulee seitsemän kierroksen aikana lyötyyn, niin kyllä siinä aika paljon tapahtumia on. Mutta se isompi kuva pysyi jollain lailla parhaiten hallussa.

(33:34 – 34:05)
Siitä siinä oli kysymys. Sitten se voittaminen siinä turnauksessa ei tuntunut kauhean painestetulta. Kerroit, että kaikki vaan sujuja olit edessä, mutta voisi sanoa, että netti on täynnä ja IG on täynnä sellaisia huippukolfareitten luhistumisia ja varsinkin, jos sitä voittoa on jahdattu pitkään, niin sinne tulee aika iso mörkö selkään tai missä tahansa kilpailulajissa, jolle sinä pystyn eksekyyttämään ja tiedät, että sinulla olisi ne kyvyt, niin siinä paine nousee mentaalipuolella.

(34:05 – 34:53)
Miten olet näissä turnauksissa, joissa olet menestynyt tai ne on sitten epäonnistumisiakin ollut, niin miten olet käsittelenyt niitä paineita? Minkälaisia metodeita sinulla on niiden osalta? Onko sinulla jotain sellaista muistoa, missä on menty todella pahasti metsään ja sinä et olekaan siinä onnistunut? Niistä olisi kiinnostavaa kuulla. Minulla ei ole tullut niitä sellaisissa tilanteissa, kun on ollut mahdollisuus esimerkiksi voittaa kilpailuun. Minulla niissä ei ole tullut niitä sellaisia, että olisi mennyt aivan vihkoa tai sulamisia, mutta sitten on tullut siinä, jos olet oltu kakkosketjussa sillä lailla, että olet pelannut sijoista 5-15 vaikka.

(34:53 – 35:25)
Mikä on golfissa vielä, se on hyväksyttävä luku. Niissä on tullut niitä epäonnistumisia ja isoja sulamisia, mutta ne eivät ole tehneet niin isoja kolauksia, mitä mahdollisesti se olisi tehnyt, jos olisi pelannut voitosta, koska minulle meni, minä just itse asiassa ajattelin, minulle meni 6,5 vuotta siitä, kun ollaan puhuttu siitä amatööristä. Ensimmäiseen ammattilaisvoittoon.

(35:25 – 35:45)
Siinä ajassa kerkesi kysymysmerkkejä tulla itselle päähän, että onko minusta tähän. Silloin joutuu tuijottelemaan peiliin aika paljon. 6-7 vuotta on aika pitkä aika pelata sijoista ynnä muut.

(35:46 – 35:54)
Ja siinä on aika monta kisaa. Siinä on aika monta kisaa. Tämä ei ole mikään triatloni, että vedetään yksi vuodessa jotain vastaavaa.

(35:56 – 36:09)
Golfista tulee aina uusi viikko. Mutta sehän se makea olikin. Sehän sitä veikin eteenpäin, että jos tällä viikolla meni päin persuksia, niin ensi viikolla voi yrittää taas uudestaan.

(36:09 – 36:24)
Miten siihen pystyy asennoitua, kun toi laji on kumminkin sellainen, että aika paljon otetaan turpaa. Ja voittajia on se yksi. Mä muistan, että näin jonkun Roger Federerin puheen, koska se piti ollakin college-porukalle.

(36:24 – 36:47)
Hän sanoi siitä, että voitti 80-70 pinnaa peleistä, mutta kumminkin palloista voitti joku 56 pinnaa. Se mentaali on niin parhailla, kun turpaan tulee aika paljon. Pystyy siinä hetkessä saamaan itse asiassa aika henkisen kapasiteetin irti, koska ei se peli siinä muutu hirveästi, vaan se on se henkinen puoli.

(36:47 – 37:22)
Usein se palautui siihen, että jos sulla oli tullut sellainen pätkä, että missä sä saat turpaa keskimääräisesti enemmän, niin aina mä palasin siihen, että mitä se tekeminen siellä arjessa on. Sieltähän se heijastui sinne, mitä sitten tapahtui kisamatkoilla tai kisoissa. Se piti saada se oma pesä sillä lailla hyvää kondeksiä, että ne päivät on sellaisia, mistä saa taas energiaa, eikä menetä energiaa siinä pelaamisen tai harjoittelun aikana.

(37:22 – 37:44)
Siitä saa energiaa. Sitten kun se alkoi toimimaan, niin sitten sä kuitenkin ymmärrät, että golf on sen verran pitkäjänteistä, että ei huomisesta tai ylihuomisesta kiinni, vaan siinä katsotaan pitkäjänteisesti asioita, niin se alkaa väkisin tulemaan sinne sitten niille kisaviikoille. Sitten pikkuhiljaa alkoi menee paremmaksi.

(37:46 – 37:59)
Siellä on ollut yhtä aaltoliikettä. Siellä on ollut hyviä hetkiä, ja sitten on ollut paljon enemmän huonoja hetkiä. Niistä on oppinut, mutta ei niitä nyt halua jäädä vellomaan, että oi, että mulla menee huonosti.

(37:59 – 38:14)
Jussi Latvala:] Mutta sä tunnistit siitä aina ne samat, sanotaan, ongelmat tai ne, että okei, mun arki ehkä tuossa on ollut ihan jämptiä, että nyt vähän peli lipsuu. Sä tunnistit tällainen. Kyllä, jos sä katsot peiliin, niin kyllä sä silloin… Niin siellä se yli on.

(38:15 – 38:28)
Siinä vaiheessa, kun sä oot housut kintussa, niin kyllähän se pitää myöntää. Mutta siihen hetkeen voi mennä eri aikakausina enemmän aikaa ennen kuin sä myönnät sen. Riippuu, mistä on kyse.

(38:28 – 38:44)
Sitten tosta, kun ollaan tosi positiivissa aiheessa, niin 2006 sä tiput ETltä jossain vaiheessa. 2005, joo. Niin minkälainen se, kun sä olit kumminkin uran mennyt hyvää vauhtia ja pääsit nopeita sieltä amatööstä ammattilaiseksi.

(38:44 – 38:54)
Tuliko siinä se, että rupesit kyseenalaistaa itse siinä kohtaa? Hetken aikaa. Hetken aikaa mä kyseenalaistin sitä. Mutta mä pääsin aika nopeasti siitä eroon.

(38:56 – 39:28)
Siinä vaiheessa, siis se on ollut kriittistä sitten taas sen loppuuran kannalta, siinä vaiheessa mä tein sellaisen päätöksen, että mä lähden itsekseni selvittämään, mistä on kyse. Mä menin muutamaksi kuukaudeksi Amerikkaan ja päätin tehdä muutoksen, sillä lailla suunnanmuutoksen. Kun se peli vei mua alas ja arki muutenkin vei mua vähän alas, niin mä tein sellaisen, että mä menen Jenkkeihin, mä menen yksin sinne.

(39:29 – 39:47)
Ja sitten siinä hetkessä otan apuja muutamalta tyypiltä. Ja se on oikeastaan se pari kuukauden pätkä, mitä mä olin siellä yksin, niin se on ollut ratkaiseva sitten loppuuran kannalta. Koska siinä mä saisin niin lyhyessä ajassa niinku kääntymään sen.

(39:48 – 39:58)
Se ei tietenkään, kukaan ei sitä tiennyt. Eihän kukaan nähnyt mitään kisatuloksia. Enhän mä pelannut puolen vuoteen yhtään kisaa, mutta mä koko ajan jollain lailla prosessoin sitä, että mitä tulevan pitää.

(39:58 – 40:27)
Niin mä pääsin sitten 2006 kesällä, sitten kun mä aloin pelaa kisoja, niin mä pelasin harvakseltaan, mutta mä pelasin koko ajan hyvin. Mä olin aina valmistautunut hyvin. Eli mä olin tunnistanut sellaisia asioita, että jos mulla oli neljän viikon päästä vaikka kisa, golfissa nyt niitä voi tulla peräjälkeen koko ajan, mutta sanotaan, että oli vaikka kuukauden päästä kisa, niin mä elin sen kuukauden jollain lailla huonosti siihen ennen sitä kilpailua.

(40:27 – 40:48)
Nyt mä osasin valmistautua joka ikiseen. Oli se valmistautuminen sitten kolmen päivän mittainen tai sitten kahden kuukauden mittainen, niin mä osasin rytmittää sen tekemisen eri lailla ja tein asioita paljon paremmin kuin aiemmin. Niin sellainen tietynlainen, miksi sitä voisi sanoa, time management.

(40:49 – 41:03)
Että miten sä käytät aikaa, että jos sulla on kolme tuntia tässä, niin mitä sä sillä ajalla teet. Pikkuhiljaa aloin oppia sitä. Sitten vielä kun aika meni eteenpäin, mä tulin vieläkin paremmaksi, ihan sen takia, että mulla tuli perhe.

(41:04 – 41:26)
Tuli kaksi lasta muutaman vuoden sisään. Siinä piti olla vieläkin järkevämpi, että ettei sä voi jäädä pyörimään ja tehdä sitä sun täältä pyörittelemaan palloa ja pomputtelemaan ja vähän chippailemaan tuonne. Ei sitä voinut tehdä enää, koska sitten niitä osa-alueita elämässä oli muitakin, kun sinä itse pelaamasit golftia.

(41:26 – 41:32)
Piti käyttää asapainottimassa sitä. Niin, nimenomaan. Eli sä kävit jenkessä tekemään vähän niinku Samu Haapert.

(41:32 – 41:51)
Tulit Hollywood-hylissin kanssa sieltä pois. Kun kuuntelen sua, niin sulla on varmaan ollut aika lempeä sisänenääni, vaikka sä oot vaativa varmasti itselle. Joo, vähän pehmeäkin, joo.

(41:51 – 42:02)
Vähän liian pehmeä. Millään Mikko Ilonen puhuu itselle sen golfkierroksen aikana. Jotainhän siellä tapahtuu siellä sun päänsisällä, että ei se ole pelkkää sitä valmistautumista.

(42:02 – 42:29)
Sitten kun sulla tulee niitä alamäkiä siellä, niin mitä sä reflektoit sitä peliä sen kierroksen aikana? Minkälaista puhetta se on sulle itsellesi? Mulla oli sellainen tapa ammattilaisena. Varsinkin tuo loppupätkä, sanotaan viimeiset kymmenen vuotta, mä puhuin itselleni ääneen suomeksi, kun mä tajusin, että eihän kukaan ymmärrä. Aika harvoin oli se, että pelasin toisen suomalaisen ympäröimänä.

(42:31 – 42:50)
Muutamia tuli, mutta ne on ihan yksittäisiä kierroksia, kun me ollaan sitten pelattu kisakierroksia. Mulla oli aina ulkomaalainen kädi. Suomalaisia oli katsomassa, mutta sitten kun katsoo golfväyliä, niin ne on ainakin se 40 metriä on eroa, niin eihän siellä kukaan kuullut, kun mä höipisin itsekseni suomeksi.

(42:50 – 43:08)
Ihan sen takia, että mä toistin itselleni sellaisia asioita, että mä uskon siihen. Vaikka mulla oli sellainen tapa, että mä kehuin itseäni maailman parhaaksi puttaajaksi. Ja sehän oli ihan, nyt kun ajattelin, että eihän mä ollut sitä.

(43:09 – 43:18)
Mutta kun mä toistin sitä koko ajan, niin mä aloin uskoa siihen. Sä pumpasit sun renkaita. Niin, mä pumpasin nimenomaan.

(43:18 – 43:37)
Joo, jollain lailla pumpasin niitä renkaita. Mutta se oli myös sitä jännityksen ja paineen hallitsemista. Yksi sellainen tosi olennainen asia, mitä yhden toisen lajin valmentaja jossain vaiheessa huomasi, kun oli mun mukana golfkierroksella.

(43:38 – 43:51)
Hän sanoi, että sä et muuten hengitä ollenkaan. Ja se oli just nimenomaan silloin, kun mulla tuli se huono pätkä 2005. Silloin oli sen jälkeen, kun tämä tunnistus tuli toiselta.

(43:52 – 44:09)
Kuten kaveri sanoi, että hetkinen, sä et hengitä ollenkaan. Niin sellainen jännitys alkoi tulla kroppaan aika monessakin paikassa. Ja sitten kun mä kiinnitin siihen huomioon, niin se on oikeastaan kantanut sitten taas siitä eteenpäin aina siihen asti, kun lopettikin.

(44:09 – 44:22)
Ja mä en tiedä, voi olla, että mä en enää hengitä. Mutta se oli sellainen ratkaiseva asia myös siinä. Siellä on paljon asia, pikkuosaisia, mitkä vaikuttaa toiseen.

(44:22 – 44:29)
Ja nyt tuli vaan mieleen tämä hengitys. Se oli todella ratkaisevassa osassa siinä. Hei, tuossa otit kädiä puheeksi.

(44:29 – 45:00)
Ootit aikaisemminkin jo ja uran kokona sama kädi suunnilleen melkein koko uran. Miten sä kuvailet sen kädiroolia siinä golfissa kanssakulkijana ja kumppana ja sparrajana? Minkälainen se on? Ja kuinka tärkeä se on sen menestyksen kannalta? Meitä on erilaisia pelaajia, mitä kädiltä vaaditaan. Mutta mulle se oli enemmän sitä, että toinen ei ala toisen naamaan ärsyttämään, koska sä vietät niin paljon aikaa.

(45:00 – 45:17)
Ja jos puhutaan kädistä, niin se ei saanut olla sellainen, että se alkoi pätemään. Aika usein on tällainen tilanne, että sulla on nuori pelaaja ja sitten on tavallaan kokenut kädi. Niin se kädi alkaa ohjaamaan sitä pelaajaa.

(45:18 – 45:27)
Eikä se voi olla toisinpäinkään. Mun mielestä se pitää olla täysin yhtenäistä. Ja sitten loppupelissä taistellaan päätöksistä, että mitä tehdään, tuota tehdään.

(45:27 – 45:39)
Mutta sitten on se pelaaja, kuka tekee sen päätöksen. Ja se kuitenkin lyö sen lyönnin sitten. Niin siinä ei saa olla tällaista epäsuhdannetta siinä, että kädi vielä pelaa tai pelaaja vielä kädi.

(45:40 – 45:55)
Mutta ei se kovin kaderittavaa duunia ole se kädin paikka sillä lailla, että jos sä olet jollekin kaverille tai tutulle sille, niin se on eri asia. Mutta se, että se on aika tuulinen työpaikka. Oon nähnyt, että kesken kierroksen lähdetään pois.

(45:57 – 46:08)
Sitä mä en ole nähnyt, että pelaaja antaa fudut kädille, kierroksen aikana. Mutta mä oon nähnyt, että kädi antaa pelaajalle fudut. Tässä on kontti, että pidä se.

(46:08 – 46:20)
Mutta mulla on ollut, joo niin kuin sanotaan, niin mulla on ollut pitkäaikaisia suhteita. Mulla on ollut kolme kädiä käytännössä uran aikana. Siinä meni se 18 vuotta.

(46:21 – 46:35)
TVstä, kun on katsonut näitä Netflixin hyviä dokkareita ja seuraa vähän, niin sieltä ainakin saa sen kuvan. Totta kai siellä draamaa rakennetaan, mutta saa sellaisen kuvan, että pelaajien kädien suhteet on hyvin erilaisia. Kädejä on hyvin eri tasoisia.

(46:35 – 46:50)
Sain olla kuulemassa Sami Väilimäen entistä kädiä, Väinö Viitaharjoa eli Väiskiä. Väiski kuvasi sitä tietyllä tavalla, sitä hänen rooliaan siinä Samin kädinä. Tiedolla johtaminen oli aika vahvasti siihen mukana.

(46:50 – 47:00)
Se datan kerääminen ja se, miten kenttiin tutustutaan ja mitä sinne vihkoon piirretään. Että vihko mua kiinnostaa, mitä kaikkea siinä. Minulla on Ari niitä vihkoja aika paljon.

(47:00 – 47:24)
Minä voin näyttää sinun. Ja ne merkinnät siellä ja ne kaavat ja ne, niin ne oli kyllä todellista dataa, mitä pääsi sitä tsekkaan. Mutta tuossa on varmaan pelaajien ja kädien, kun ne on niin erilaisia roolituksia, mutta minkälaista tietoa te hyödynnätte ja minkälainen peli se on yhdessä sen kädin kanssa tutustua siihen kenttään ja kerätä se data ja näkemykset siitä ja sitten se oma pelistrategia.

(47:24 – 47:48)
Joo, se on aika, siis loppuperinsa aika yksinkertaista se kentän kartoittaminen siinä mielessä, että siinä ei ole kovin monimutkaista. Pelaat muutaman kierroksen. Joka reiältä tulee joitain muistiinpanoja mahdollisesti ja sitten kun meille tulee valmiit tehdyt kirjat, niin maksat parikymmentä puntaa ja that’s it ja siellä on mittoja.

(47:48 – 48:27)
Sinne lisätään sitten omia mittoja ja sitten samalla tarkastetaan niitä, että onko se kirja tehty oikein, pitääkö ne mitata paikkansa. Se, että golf on onneksi niin rehellinen peli, että jos siellä joku huomaa virheen, koska se sama kirja on sulla ja mulla, niin jos joku huomaa virheen, niin siitä kerrotaan yleisesti, että siellä on havaittu virhe, se ei pidä paikkaansa ja se on näin. Se on aika yksinkertaista, mutta sitten se oman pelin tilastoiminen, mistä voisi saada jotain hyötyä, niin sitten mainosti monet käyttävät sitä harjoittelua, että toki ei meidän pitää kiinnittää tähän huomioon muuta.

(48:27 – 49:17)
Mutta mä annan yhden ihan konkreettisen esimerkin vaikka siitä, että miten mun dataa kerättiin kierrosten aikana, niin pystyttiin tietyn ajan jälkeen sanomaan, että esimerkiksi mun rautaseiskan laikulmassa on pakko olla jotain vikaa, koska se ei käyttäydy samalla lailla kuin 8 tai 9. Ja sitten otettiin rautaseiskapäkistä, mentiin valmistajan rekkaan katsomaan, että hetkinen, että onko tää kääntynyt, niin kappas kummaa. Se on eri laikulla. Eli sitä dataa on tarpeeksi tullut lyöntejä, että pystytään näkemään, että minkä takia tämä on 4 metriä enemmän vasemmalla kuin esimerkiksi 8. Siihen ei pitäisi olla mitään selitystä, kun on tullut tarpeeksi lyöntejä.

(49:17 – 49:29)
Sitten pystytään näkemään. Mähän en tiedä tätä ennen kuin joku kertoi mulle, että hetkinen, että tällä ei tätä voi tehdä. Mun ei tarvinnut kiinnittää siihen huomioon.

(49:29 – 49:50)
Joku muu kiinnitti siihen huomioon. CAD tekee sitä dataa koko ajan sinne kirjaseen, mikä Aria kiinnostaa, niin laittoi lyöntejä ylös, kummalla puolella lippua ollaan, mihin se pallo päätyy, monta metriä ja näin poispäin. Sitten sieltä alkaa ajan kanssa tulemaan näitä esiä.

(49:51 – 50:20)
CAD piti sen jälkeen huolen siitä, että mailat olivat jiirissä. Mitä oli minulle todettu sopivaksi, ollaan tehty jonkinnäköinen fittaus, niin niitä käytiin säännöllisin väliajoin. Jos CAD tunnistaa sen, että olin paiskanut mailan, vaikka rautamailan sinne päkin muiden mailan joukkoon, niin se tarkoitti yhtä kuin sitä, että seuraavan kerran, kun rekka on näkyvissä, niin ne kulmat käydään tarkastamassa.

(50:22 – 50:37)
Pienet osummat tuovat helposti asteen muutoksia. Golf on aika pikku tarkka peli, ja niitä ollaan joku asteen muutos jossain maailmassa. Voi tehdä sitten jotain tuhoa.

(50:37 – 51:02)
Mieti Ari, sunkin pelissä voi olla ihan siitä kyse, että olet paiskanut mailan, että olisit oikeasti ihan huipunut kunnossa, mutta siellä on pieniä muutoksia. Tuohon väiskiin vielä kiinni, CADin ja pelaajan rooliin, niin sinä olet selkeästi mentaalipuolella äärettömän vahva. Sinulla on se valmistautumisen merkitys.

(51:02 – 51:23)
Sitten oli tosi ihanaa, miten sinä puhut itsellesi, ja miten sinä ajattelet positiivisen kautta. Oliko pelaajana sellainen, että sinä pyrit kartoittamaan sitä kenttää riskien kautta, vai oliko siinäkin se, mihin sinä haluat mennä, ja sinä pysyit siellä. Väiskin seminaarissa, kun sain selville sen, oli enemmän, että hän katsoi koko ajan, mihin se välimäki ei saa mennä.

(51:24 – 51:38)
Sitten hän koko ajan laski sitä, että jos silti kuitenkin päädytään tänne, niin miten sieltä päästään. Hän oli koko ajan se käänteinen strategia siinä mukana. Jos tuli konflikteja pelaajan ja CADin välillä, niin hän ei juuri tehnyt sitä päätöstä.

(51:39 – 51:56)
Mutta kysyin sitten tosi vaikeasti sen, että silloin kun sinä tiesit, että se pelaaja on lyömässä väärällä mailalla, niin mitä sinä teit? Hän käytti sellaisen tekniikkaan, että hei, myy minulle tämä maila. Joo, se oli hyvä. Oletko sinä joutunut hyvään kädille? Oon, monta kertaa.

(51:57 – 52:08)
Ja hyvin olen myynytkin. Oon monta kertaa joutunut nostaa käden pystyyn, että okei, okei, se oli mun virhe. Mutta mä sen päätöksen tein ja mailin sen kanssa.

(52:08 – 52:26)
Mutta silloin kun käydään sanotaan uutta kenttää tai jopa puoli tuttuakin kenttää läpi, niin kyllähän sä katsot mainihan ostaan, että missä se kuuluu olla. Sä yrität tiiltä päätyä tuon bunkkerin kulmalle tuonne noin kymmenen metriä siitä lyhyelle. Ja that’s it.

(52:27 – 52:34)
Ei sun tarvitse vilkuilla. Se, että jos joudut sitten troubleaamaan, niin se lyöt huonon lyön. Ja niitä tulee varmasti.

(52:36 – 52:51)
Niin sehän on tilannekohta sitä, että miten sieltä tullaisiin. Minkälaiseen mielintilalla sinne pusikkoon meet. Että tullaanko siellä nätisti vaan siirtämällä sivuun vai kenties hupullisesti mailaavaa käteen vai reikää kohti.

(52:51 – 53:06)
Se on ihan tilanteesta riippuu sellaiseen. Kyllä mä lähin aina siitä, että yritetään katsoa, miten sitä kenttää kuuluu pelata. Tai miten mun kuuluu pelata.

(53:06 – 53:20)
Eihän kaikki pelaa tietenkään samanlailla. Jotkut lyövät raudan ulos, ja joku on sen verran pitkä, että mä pääsen sen bunkkerin yli, niin mä vedän joka kerta kuskil tässä. Kumpa tyyppinen sä olet, jos sä oot rafissa, mettässä jossain pahassa paikassa.

(53:21 – 53:34)
Ja se on 50-50, saaksen sieltä vedettyä kunnon. Läheksä hakee sitä riskiä, vai läheksä sillä, että no tullaan vaan väylälle tosta noin helposti. Vai riippuuko ihan paikasta? No jos se on 50-50, niin ihan varmaan lähetään.

(53:35 – 53:56)
Ihan pommin varmasti aina lähetään. Se taso on, sanotaan, että jos on tuollainen kesäkilpailu, 156 pelaajaa on täysfiildi golfkilpailussa. Siellä on ainakin 30 jätkää, ketkä yrittää painaa kaasupohjassa.

(53:57 – 54:09)
Ja sitten on niitä, ketkä pääsevät hikisesti hyvällä pelillä katista läpi. Heilmeriä koko ajan. Jos sä haluut olla siellä paremmassa joukkueessa, niin kyllä sun pitää pystyä pitämään se pedali pohjassa.

(54:09 – 54:16)
Sillä lailla, että jos tulee tällainen 50-50 tilanne. Tietenkin aina tilanteesta riippuen. Se ei ole ihan päivänselvä asia.

(54:16 – 54:43)
Mutta se, että jos sä haluat menestyä, niin kyllä se pitää vähän jollain riskirajoilla mennä. Tietenkin omat heikkohdet ja vahvuudet tunnistaa. Kuinka paljon tulee reinaa tuolta? Meetkö joskus golfkentällä johonkin Tokrekin siihen mettään? Möidään tuolta pussellisen pallon tuolta mettästä.

(54:44 – 55:04)
Niin tilanteet tulevat ihan tarpeeksi eteen kentälle. Ei niitä tarvitse edes sitä kivenkolosta aaretolla lyömistä. Mä kuuntelin tuosta Viaplayn lähetystä.

(55:05 – 55:15)
En muista, oliko Raidere vai oliko Open. Sä puhuit jostain väylästä. Et sä vedit tahallas aina sen vähän pitkäksi sinne siellä kentällä.

(55:15 – 55:34)
Olisiko British Openissa johonkin raffiin, koska sieltä on parempi tulla ja haluaisit joku punkkerit, koska ne oli just sun mitanallinen punkkerit. Missään nimessä sä et halunnut päätyä niihin punkkeriin, vaan sä vedit aina, että ei katsomalla huulisit, että menkää sivuun. Joo, mä tiedän mihin sä viittasit.

(55:34 – 56:00)
Viittasit siihen, että olisiko ollut 2012 Iris Openista puhuttu jostain lähetyksessä ja yleensä ei vaan kerta kaikkiaan suostunut siirtymään. Mulla on kaksi kertaa käynyt tämä sama tilanne. Se on käynyt Rorin kanssa, pelasin Rorin Mäkeron kanssa 2012 viikonloppuun ja pelasin hänen kotikentällään Iris Openissa.

(56:00 – 56:12)
Ja yleensä näyttää vaan, että tänne vaan antaa tulla, että me otetaan vastaan, että otetaan rinnalla vai skaalassa. Se oli pakko vetää, kun ei ne suostunut. Sitä odotettiin kymmenemminsa ja se ei vaan ollut tapahtuma.

(56:12 – 56:24)
Toinen kerta, itse asiassa ensimmäinen kerta, kun mulla on tapahtunut, niin mä pelasin Tiger Woodsin kanssa aukustassa. Ysireijällä yleensä ei suostunut siirtymään. Vaikka sä huurit, että mä tuun sinne.

(56:24 – 56:36)
Joo, ja yritettiin pitkään, että tänne tulee pallo. Ja se oli vielä sellainen, että mä tulin jollain matalalla slaissilla rautanelonen kädessä alamme. Se tulee todella kovaa se pallo.

(56:36 – 56:47)
Sinne vaan. Ihmiset ei vaan suostunut menettämään paikkaansa siinä niin kuin kriinin ympärillä. Ja sä halusit, jos se välttää jonkun punkkerin tai jonkun, että sä halusit just sinne.

(56:47 – 57:29)
Joo, se oli ainoa vaihtoehto niin kuin mulle. Me ollaan Arskan kanssa enemmän keskenään pelattu, mutta tuossa tulee nimiä Rory ja Tiger Woodsin ja kumppanit, niin minkälaista sulla oli näiden maailman parhaiten kanssa pelata ja minkälaisia kohtaamisia ne oli? Silloin kun mä siirryin ammattilaiseksi siinä vuosituonnin taitteessa, niin mä jostain syystä omaksuin sellaisen aika avoimen lähestymistavan, kun mä ymmärsin sen, että jos mä haluan ammattilaisena pelata tulevina vuosina, niin ne heput tulee pyörimään siellä samoissa kisoissa. Eli sitten kun mä pääsin pelaamaan ensimmäisiä kisoja, niin mä menin oikeasti vetämään hihasta jotain.

(57:29 – 57:55)
Mä olin varmaan todella ärsyttävä. Tiedätkö, niin kun nuori kunni tulee, että mennäänkö harkkarunnille pelaamaan? Mä oikeastaan harrastin sitä jo ihan alusta asti, kun mä siirryin ammattilaiseksi. Mä menin pyytää, tiiäksä, hetkinen, 2001 mä pelasin Augustassa, mä juosin Mastersiin ammateurina.

(57:55 – 58:09)
Mä menin Jack Nicklausilta kysyä, että hei, huomenna olisi aamulla hyvä aika lähteä pelaamaan. Lähetäänkö kimpassa? Hän sanoi, että lähetään vaan, mutta Gary Player tulee mukaan. Että sopiks se? Mä sanoin, että no, ehkä.

(58:10 – 58:31)
No mentiin. Tämä jatkui sitten siitä eteenpäin. Sitten pääsin pelaamaan Open ja sitten samana vuonna, sitten kesällä, niin tuli tällaisia, V.C. Singhin mä olin joskus törmännyt aikaisemmin ja pelannut sen kanssa harkkarundiin.

(58:31 – 58:46)
Mä menin, että hei, sut vois saada hyvää dataa tässä Linksin pelaamisessa. Mä menen Openissa vielä kunnolla taistua haastamaan. Hän sanoi, että joo, Parnevik ja Nick Price lähtee mukaan kanssa.

(58:46 – 59:01)
Lähetään vaan. Tällaisista kohtaamista, tällaisista harjoitustilanteista mä sain tosi paljon ilti. Se oli oikeastaan ihan siitä, että mä uskalsin olla tarpeeksi avoin mennä vetähihasta.

(59:02 – 59:16)
Siellä on kuitenkin, niin kuin sanoin, kesäajan täysfiilioista 56 jatkaa. Ne on kaikki tavallaan tai toisella ammattilaisia. Kaikki on valmiita vähän jeesaa toisia asiaa.

(59:17 – 59:46)
Onhan se nyt aika hyvä paikka yrittää oppia nuorena poikana. Mitä sä keräsit, minkälaisia asioita sä kiinnitit huomioon, mitä oppeja sä otit? Sellaisia, että miten tiettyjä reikiä esimerkiksi kannattaa pelata. Jos sulla on golfkilpailukestäjän useimmitensa neljä päivää, jos sä pelaat sen saman reijän neljä kertaa, niin mitkä on ne vaihtoehdot, että mitä sä voisit pelata sen kaikki neljä päivää.

(59:46 – 1:00:17)
Jos sä pelaat kaksi päivää näin, kaksi päivää noin, riippuen lipun paikasta, niin ottaa ihan sellaisia käytännöitä, että onko se se rautakolmonen joka kerta tiiltä, vai onko se sitten puukolmonen joka kerta tiiltä, vai joku lipun paikasta riippuen, tai tuulen suunnasta riippuen, niin mahdollisesti joku toinen valinta. Niin ne on ihan tällaisia konkreettisia juttuja, mitä sitten muuta saa. Tuossa oli kaverit muutama vuosi sitten pelaamassa Las Vegas.

(1:00:17 – 1:00:29)
Onko Shadow Creek, vai mikä se on Vegas? Kuulostaa sellaisena kuin puolitutulla. Siinä oli naisten tuuri ollut, ja ne menivät sinne. Ne olivat osakkaat halunneet tehdä siihen kuntoon.

(1:00:29 – 1:00:37)
Ne olivat just sen jälkeen menneet pelaamaan sinne. Ne tuulettelisiin jossain kohtaa. Käri totta kai jenkäs oli mukana.

(1:00:37 – 1:00:46)
Hän oli tuulettanut sinne, kun pääsi kakkosella jossain vaikealla väylällä. Pääsi greenille. Ja käri oli sillä, että nyt tulee vaikeaa.

(1:00:47 – 1:00:53)
Ootte ihan väärällä. Mä haluan greenille. Joo, mutta toi pallo ei pysänyt ikipäivänä.

(1:00:54 – 1:01:15)
Missä kunnossa ne on ne greenit siellä, ja kuinka tarkkaana pitää sen lähestymisen kaula, että mille puolen sinä tiputat, niin ei se ihan helppoa ole. Miten maailman paras puttaja suhtautuu? Ei, se on se. Mutta tällaisesta mitä Ari sanoi, niin siitä on itselläkin kokemusta.

(1:01:15 – 1:01:46)
Mä olen käynyt pelaamassa esimerkiksi aukustassa ihan hiljaisen kierroksen kahden kaverin kanssa. Se on ollut talviaikaa ja sitten muutama kuukausi eteenpäin tulee kisamaste, jos pelataan huhtikuussa, niin se on ihan eri paikka, jos olisi pelannut. Mä muistan sen ensimmäisen kierroksen, kun pelasin siellä ihan hubikierroksen, kädetaskussa 68.

(1:01:47 – 1:01:57)
Ei mitään, neljä alle paari. Sitten tulee kisaviikkoa, se on ammattiset hetkinen. Tämä on ihan eri alusta muutamassa kuukaudessa muuttunut.

(1:01:57 – 1:02:09)
Kyllä ne kentät muuttuvat kisojen aika paljon. Raffit varmaan muuttuvat myös. Se on kenttä riippuvainen ja turnaus riippuvainen siitä, että ei kaikissa kisoissa ole se.

(1:02:10 – 1:02:21)
Kaikilla kentillä ei tarvitse raffeja. Puolustus on joku muu. Usein aika paljon törmätään kenttiin, mikä se kentän puolustus on ammattilaisille.

(1:02:22 – 1:02:33)
Ammattilaisia vastaan on se, että siellä kasvatetaan isot raffit. Tarviiko sellaista aina joka puolella? Siitä voidaan olla montaa mieltä. Aika usein U.S. Openissa on aika.

(1:02:33 – 1:02:46)
U.S. Openin luonne on se. Niin. Tässä puhuttiin vähän raffeista ja puhuttiin vähän kriineistä ja kenttien ominaisuuksista.

(1:02:46 – 1:03:13)
Nyt päästään aika luontevasti tuohon sun nykyisen ammatin pariin, eli golfkenttiin suunnitteluun. Sä olet siirtynyt tuohon golfkenttiin suunnitteluun. Missäs tämmöinen projekti sai alakunsa ja mikä siinä eniten innostaa? Oliko se vain luontainen jatkuma? Se itse asiassa alkoi jo silloin, mä olin vielä aktiivinen pelaaja 2017-2018.

(1:03:13 – 1:03:54)
Me alettiin nykyisten yhtiökumppaneiden kanssa, Kari Hulkkosen ja Sami Markkasen kanssa, pidettiin muutama tapaaminen siinä omien pelien ohessa ja makusteltiin sitä, että olisiko mahdollista pistää tämmöinen toiminto pystyyn, nimenomaan suunnattu tänne Suomeen. Tiesattaisiin golfkenttiä, vähän tehtäisiin parannuksia ja tunnistettiin, että meikäläisten golfkentät oli tullut siihen, että jotain tarvii tehdä. Ja aina voi tulla mahdollisuus tehdä jossain joku uusi kenttä tai uusi projekti kokonaan.

(1:03:56 – 1:04:15)
Sitten me aloitettiin sillä lailla, että meillä oli firma olemassa ja vähän ajatusta siitä, että miten me lähdetään sitä viemään eteenpäin mahdollisesti tulevaisuudessa. Mikään kiire ei ollut minnekään. Sitten yhtäkkiä kävikin niin, että mä päätin lopettaa golf-pelaamisen.

(1:04:17 – 1:04:31)
Ja tuli se sellainen, että hetkinen, no nythän tähän vapautukin aikaa sitten. Ajatus oli ihan erilainen siinä vaiheessa, kun lähdettiin juttelemaan, että mä jatkan vielä pelaamista ja olen puhelimen päässä. Ja mahdollisesti tuun sitten avajaisiin tai jotain.

(1:04:32 – 1:04:37)
Saksien kanssa. No suurin piirtein. Saatte kuvan siitä.

(1:04:39 – 1:05:06)
Nyt olen pystynyt olemaan ihan erilailla mukana. Se on ollut todella mielenkiintoista olla ja nähdä vähän erilaisilla laseilla meikäläisten Suomessa olevia golf-kenttiä. Ja olla niiden toiminnassa mukana ja yrittämässä jeesata niitä, että miten ne saa sillä, että siirretään yhä bunkkerin paikkaan, niin näkymää niiden liiketoiminnassa.

(1:05:07 – 1:05:14)
Karikoidusti. Että yritetty olla jeesaamassa. Ja me ollaan huomattu, että sillä on ollut hirveästi kysyntää.

(1:05:15 – 1:05:40)
Ja valitettavasti, kun me ollaan aika pieni toimija kuitenkin, niin joudutaan usein, miten sanoa, että kiitos, mutta voi olla, että tämä ei ole meidän juttu. Ja se on myös ajankäytöllinen asia sillä lailla, että meitä on kolme täällä. Ja meillä on yksi hulkkonen, se tulee alalta.

(1:05:40 – 1:05:56)
Että hänellä on iso kokemus alalta. Olen ollut yli 30 projektissa ympäriämpäri mukana, mutta sitten itsehän minä tuun pelitaustasta. Ja Markkanen tulee taas, hänen päivätyönsä on ollut tuolla Otava-medialla.

(1:05:58 – 1:06:24)
Mutta kaikkia, mitä meitä yhdistää, on se, että kiinnostus yleisesti tähän, mitä minä olen sanonut elämänmittaiseksi matkaksi, mikä on golf. Ja tässä tapauksessa, kun katsotaan golfkenttiä, niin mitä me pystytään siellä tekemään, niin aika paljon siellä on tehtävää. Pystyn kuvittelemaan, että sinä näet todella paljon siitä sinun kokemustaustasi, että kuinka monella kentällä sinä olet pelannut.

(1:06:24 – 1:06:40)
Minulla on tosi vaikea edes laskea, että uskinoit itsekään. Joku muu on pelannut paljon enemmän, että siitä ei ole. Mutta mitä se pelaaminen näkyy siinä suunnittelutyössä? Sinä pelaajana olit hyvin analyyttinen, hyvä valmistautuminen ja positiivisesti suhtauduit.

(1:06:40 – 1:07:10)
Miten tämä pelaajatausta näkyy? Millä tavalla sinä suunnittelet ja olet mukana siinä kenttäsuunnittelussa? Meillä oli äsken sellainen hetki tuossa, kun oli puetta siitä, että näenkö minä sen vaan, mihin se pitää se pallo lyödä, vai voisiko nähdä ne vaaranpaikat. Nyt kun katsotaan golfkenttää suunnittelijan silmin, niin nythän ne näkee ne vaaranpaikat. Lasit ovat vähän muuttuneet vain.

(1:07:11 – 1:07:31)
Tällä ei minä sen näe. Nyt kun minä kuljeskelen golfkentällä, niin minä näen paljon enemmän asioita, mitä olen esimerkiksi kymmenen vuotta sitten nähnyt. Silloin olin tavallaan laput silmillä ja keskityin vain siihen, että se lippu näkyy tuolla, että sinne kuljetetaan sitä palloa.

(1:07:32 – 1:07:43)
Tämä liittyy myös siihen, että olen alkanut harrastamaan golfia vähän uudestaan. Tänä vuonna varsinkin olen innostunut siitä. Se on ihan hemmetin siistiä.

(1:07:44 – 1:08:09)
Tämä liittyy myös siihen, että minä näen eri asioita siellä kentällä ja myös sen harrastuksen kautta sillä lailla, että omassa tekemisessä. Nyt kun puhutaan golfkentästä, niin minä näen eri asioita, mitä olen aikaisemmin nähnyt, koska kiinnitän eri asioihin huomiota. Varmaan olisin silloinkin, jos olisin kiinnittänyt niihin vaaroihin huomiota, niin olisin myös silloin, mutta silloin en olisi pystynyt pelaamaan golfia.

(1:08:10 – 1:08:24)
Siinä on se ero. Tuossa suunnittelussa, niin sitä varmaan tehdään kumminkin pääsääntöisesti klubituuppareille. Ihan jos lähdetään sitä layouttia miettimään, niin kumminkin siellä vähän on tilaa.

(1:08:24 – 1:08:59)
Haluatko, että se tulee vähän vaikeampi? Jos puhutaan optimisetapista, niin jos tehdään hyvä suunnittelu, niin se on sinulle helpompi, mielekkäämpi, pelattavampi ja minulle haastavampi. Ymmärtääkö, saako kiinni? En missään nimessä halua käyttää tuupparin, mutta sanotaan, että se loppuu käyttämään. Kuka siellä on? Se asiakas.

(1:08:59 – 1:09:27)
Pitää ajatella sen kautta, että jos sanotaan, että Lauttasaarissa olisi vaikka kenttä meidän vieressä, niin kenelle se kenttä on? Meillä on kaunis ajatus, että kaikki golf-kentät on kaikille. Sitten taas profililtaan, niin voi olla, että Lauttasaaren kenttä ei sovikaan sinulle, vaan se on sinulle. Se on Pekan kaltaisille pelaajille.

(1:09:27 – 1:09:38)
Siellä toistakymmentä vuotta asuneena, niin ehdottomasti näin. Saatte kiinni siitä, että se pitää kuitenkin olla profiloitu johonkin suuntaan. Se ei voi olla kaikille.

(1:09:39 – 1:09:57)
Esimerkiksi Tesla-autonakaan ei se ole kaikille. Se ei ole ollut minulle, mutta se saattaa olla sinulle. Tässä on vähän samasta asiasta kysymys, mutta pääpointti siinä on se, että harrastajalle ja nautiskelijalle yritetään tehdä mielekkäämpi kokemus.

(1:09:57 – 1:10:49)
Sitten jos tulee niitä vähän parempia pelaajia, mahdollisesti voi olla hyvä amatööri tai jopa ammattilaispelaaja, niin sille tehdään vähän haastavammaksi. Kun ne kuitenkin pelaavat eri bokseista, niin sitä pystytään sillä lailla ajattelemaan. Millaisia erityisiä haasteita golf-kenttien suunnittelussa nykyään vaatimusta ja ilmastohaasteista kaiken näkökulmasta kohdataan? Itselle tässä viimeisien muutaman vuoden aikana on selvinnyt, että kuinka mahdollisimman lyhytaikaisia tai kuinka nopeasti meidän aika menee eteenpäin, jos puhutaan vaikka tietystä kentästä, mikä on rakennettu vuosituhannen alussa, niin sen kastelujärjestelmä on esimerkiksi mennyt vanhaksi.

(1:10:50 – 1:11:23)
Että nyt pitää mennä eteenpäin, pitää muuttaa, se on aika kallis operaatio. Tämä on ollut ehkä sellainen, että oho, oikeasti mä olen aloittanut 80-90-luvun taitteessa tämän golfmatkan. Ei tunnu, että olisi mennyt aika niin nopeasti, mutta sitten tulee tällaisissa konkreettisissa asioissa, että hetkinen, toi kenttä, mikä just rakennettiin vähän aikaa sitten, niin sinne pitää tehdä tällainen remontti ihan sen takia, että pystytään säästämään vettä, pystytään olla tarkempia asioita sen kentän hoidon kanssa.

(1:11:24 – 1:12:09)
Silloin se näkyy ihan lompakossa. Ne on sellaisia asioita, mitä mä en ole pelaajana hokannut aikaisemmin, mutta nyt kun sitä on kuullut sitten, kun olen ollut eri kenttien kanssa toiminnassa ja se tulee esiin, että ne roiskii tuolla menemään 30 vuotta vanhassa kastelujärjestelmällä ja sitten asiantuntija sitten sanoo siinä, että te pystyisitte tästä leikkaamaan aika lailla, että teille säästyisi rahaa johonkin muuhun, pystyisitte tekemään tällä rahalla jotain aivan muuta kehittämistä kuin sen sijaan, että te roiskitte menemässä tuonne kentälle tuon vanhan sädetusjärjestelmän tai kastelujärjestelmän kanssa. Tällaiset asiat on ollut sellaisia yllätyksiä itselle.

(1:12:09 – 1:12:31)
Pääsitte kovaan vauhtiin teillä uusia kenttiä ja sitten parannushankkeita. Onko jotain sellaisia hankkeita, mistä pystyt nimeen tai tuomaan esiin? Minkä parissa tällä hetkellä? Pystyn sanomaan, mutta on muutama sellainen, mitä ei pysty vielä sanomaan. Ne on ei ole enää vireillä, vaan ne on jo olemassa.

(1:12:32 – 1:13:34)
Yksi meidän, sanoisin, olisiko ollut ensimmäinen? Nyt en ole ihan varma, mutta sanotaan, että ensimmäinen. Kytäjän kanssa tehtiin silloin Masterplan suunnitelma jo useampi vuosi sitten. Nyt ollaan päästy näkyvään vaiheeseen, mikä on tosi siistiä, että ollaan päästy tänä syksynä tekemään siellä paikan päällä.

Se on tietenkin iso panostus kytäjältä, että ne laittaa fyrkkaa siihen, että ne haluaa, että ne on jatkossakin niitä kärkikenttiä, mitä Euroopan tasolla on. Sitten se jatkuu ensi syksynä taas, tietenkin, koska Antti siellä kenttämästärinä jatkaa sitä päivittäisduunia myös, tekee kesälläkin näitä, mitä omalla porukalla pystytään, mutta sitten taas kun syksy tulee, saadaan kenttä kiinni, niin pystytään jonkun aikaa käyttämään siihen, että tehdään jotain tuleville vuosille. Nythän tätä näkyy koko ajan.

(1:13:34 – 1:13:44)
Paljon täällä lähialueilla on. Sarfiikissa rakennetaan rokki. Pikkalassa tuli just uusi kenttä.

(1:13:44 – 1:14:26)
Pikkalan parkki laitetaan uusi. Näitä esimerkkejä on, ja justiinsa kävin tässä yksi päivä Hirsalassa, niin siellä… Arsuttava kenttä. Mutta sielläkin tehdään rohkeasti asioita.

Siellä ollaan laitettu kenttä aika aikaisin kiinni, ihan sen takia, että sinne pystytään tekemään rauhassa sellaisia juttuja, mitkä vaativat työkoneita paikalle. Ei tarvitse olla samaan aikaan palloa lentelemässä, ja kaivurikuski joutuu siellä väistämään. Tämä on just sitä aikaa, kun toisaalta tämä on huono, kun on ollut näin märkää.

(1:14:26 – 1:14:43)
Tietenkin toivoisin, että olisi vähän kuivempaa rakennusaikaa ollut, mutta kuitenkin monessa paikassa ollaan päästy tekemään juttuja. Sitten tuohon kyteen listaan, niin siinä on… Voidaan laittaa Savonlinnan kanssa. Kerikolfin kanssa ollaan oltu jo useampi vuosi yhteistyössä.

(1:14:46 – 1:15:11)
Tampereelle ollaan tekemässä uutta kenttää. Se ei tule ratkaisemaan Tampereen alueellista ongelmaa. Siellähän on kysyntää niin perhanasti, että sinnehän tarvitsee lisäreikiä muutenkin, mutta uusi kenttä ei tule vielä ratkaisemaan, koska sitten taas nykyiseltä ruotulan kentältä lähtee ainakin nyt se jotain pois.

(1:15:13 – 1:15:51)
Aika tulee näyttää se, että lähteekö kokonaan pois vai jääkö kenties jotain. Optimaalinen tilannehän olisi, että ruotulaakin jäisi esimerkiksi, kun se on niin lähellä kaupunkia, siinä olisi rangi ja olisi vähän tiedäkseni 6, 9, 12 reikää. Mitä se ikinä voikaan olla? Mitä nämä tulevaisuuden tilavaatimukset siinä alueella on? Nythän siihen aletaan, että tulee ratikkaa ja tulee asuinaluetta, mutta kuinka paljon ja minkälaisella aikataululla? Jos sieltä löytyisikin se, että 25 vuoden väliä, että tähän ei ole vielä tulossa, niin sitten sinne voitaisiin jättää.

(1:15:54 – 1:16:03)
Tämä on tosi mielenkiintoista. Jussi Latvalainen Lieno, aika pitkiä prosesseja. Tämä Suomen kesä on kuitenkin lyhyt, niin siinä pitää myös pallona ilmassakin.

(1:16:03 – 1:16:21)
Näitä voi vetää kenttää kiinni, se muuten menee koukkaanko paikkaan. Pikkusia parannuksia sieltä täältä tuolta. Toisaalta minä näen, että tämä sopii minun luonteelle sillä lailla, että jos olisi hätäsempi luonne, niin en olisi varmaan golfiin pelannut kovinka kauan.

(1:16:24 – 1:16:32)
Kuitenkin siinä on yhtäläisyys siihen pelaamiseen. Siinäkin on ihan sama. Sehän on pitkäjänteistä hommaa.

(1:16:33 – 1:16:47)
Kaikkea ei tule tapahtumaan nyt tai huomenna. Siinä pitää olla vähän sellaiset lehmähermot. Ehkä se on sellainen tunnistettava asia, mitä minä pystyn hyödyntämään molemmissa.

(1:16:48 – 1:17:09)
Alussa me kävimme läpi sitä, että sinulla oli golfissa unelma. Sinulla oli tosi aikaisessa vaiheessa se unelma siitä, että haluat tulla ammattilaiseksi ja menestyä siinä. Minkälaisia unelmia sinulla on kenttäsuunnittelussa? Ajattelen, että sinulla on tosi pitkä kansainvälinen ura, ja olet nähnyt siellä mielenkiintoisia kenttiä, mielenkiintoisia klubitaloja ja fasiliteetteja.

(1:17:09 – 1:17:33)
Mitä unelmoit tässä kenttäsuunnittelussa? Minkälaisia kenttiä haluaisit päästä tekemään? Se yksi unelma, mitä siihen tuli heti alussa, oli se, että pääsee tekemään yhden projektin alusta loppuun asti. Se uusi kenttä. Se ei ole se, että jos kuvitellaan, että Lauttasaaren kenttä olisi ollut tuossa noin, että nyt päästäisiin punkkerin paikalle vaihtamaan.

(1:17:33 – 1:17:45)
Se ei ole se unelma. Sehän voisi olla, että se unelma on se, että sinne Lauttasaareen tulisi kenttä ja pääsi tekemään sen. Ihan konkreettisesti se, että pääsee olla uudessa projektissa alussa loppuun asti.

(1:17:46 – 1:18:00)
Nythän ollaan suunnitteluvaiheessa, esimerkiksi siellä Tampereella. Vielä on todella pitkä matka siihen, että siellä lyödään se avauslyönti. Mutta se on mahdollista, ja sen unelman perässä me ollaan.

(1:18:00 – 1:18:08)
Täällä käsi pyssyy, kun sen avaus lyön. Tulee aikanaan vetää. Sinulla ei ole saksia, mutta sinulla on driveri kädessä.

(1:18:08 – 1:18:11)
Minulla on driveri. Kyllä sillä jokin näköistä saadaan. Se on paha.

(1:18:12 – 1:18:19)
Se ykkösreikka on itse asiassa aika haastava. Slice täytyy korjata. Otetaan yhteislähtö, niin voit lähteä jotain helpolla.

(1:18:19 – 1:18:50)
Ja skräm. Mikko, nyt on niin paljon noita legendaarisia kenttiä, ja mailat on kehittynyt, ja pikkusen on ihmisikin kehittynyt. Lyödään pitemmälle ja pitemmälle, niin sielläkään kohta tulee par nelosista, par kolmosia, ja par viitosta alkaa olemaan semmoisia, että kakko on siellä helposti päälle, ikäliä korttiin.

(1:18:50 – 1:19:19)
Mihin tuon tulevaisuuden kenttäsuunnittelun mennessä? Pitääkö sitä vaikeintaan sitä kenttää, vai saako niihin mitenkään pituutta lisää? Pituuttahan me ei… Sehän loppuu jossain vaiheessa ihan väistämättä. Mutta onhan siinä yritetty reagoida tulevaisuudessa siihen, että pallostahan on tarkoitus tehdä lyhyempi. Pallon kehitys on lähtenyt hanskasta tässä meidän peliuran aikana.

(1:19:20 – 1:19:46)
Pallo menee huomattavasti pidemmälle, paljon vähemmällä kierteellä, mitä se esimerkiksi 30 vuotta sitten. Viimeisen 20 vuoden aikana se on vuosi vuodelta mennyt koko ajan eteenpäin, ja nyt on tullut sellainen kipuraja vastaan, millä sitä yritetään hillitä. On tarkoitus, että muutaman vuoden päästä eka se tulee kilpapelaajille.

(1:19:46 – 1:20:05)
Se, että ammattilaiset joutuvat pelaamaan eri palloilla. Joku vuosi sen jälkeen on tarkoitus, että kaikki harrastajat myös pelaavat lyhyemmälle lentävällä pallolla. Se, että tuleeko se onnistumaan, se on vielä aika pitkän tikun päässä.

(1:20:06 – 1:20:17)
Jos kenttiä, sehän huolettaa kaikki, että pitääkö uusia bokseja ja krinejä siirtää, tehdään vain pidempiä ja pidempiä. Sehän ei voi jatkua näin. Se on ihan selvä.

(1:20:19 – 1:20:29)
Jos puhutaan ihan kilpapelaajan haastamisesta. Harrastajien ei meidän tarvitse puuttua Ari, sun peliin. Jääkö kentät nyt lyhyeksi? Ei jää.

(1:20:29 – 1:20:51)
Se kilpapelaaja, ne keinot pitää löytää jollain muulla, näillä kilpakentillä. Se haastaa muulla kuin pituudella. Jos joku haluaa lyödä 300 metriä joka kerta, niin kuin siellä kuskilla, niin laitetaan 300 metrin päähän sellainen, että se ei halua lyödä siihen.

(1:20:52 – 1:21:08)
Ja aletaan haastaa eri lailla. Myös kilpapelaajat on peräänkuuluttanut sellaisia kenttiä, missä se haastettaisiin sillä kapeudella ja kovilla krineillä. Että sä et pysty tuleen kriinille esimerkiksi 60 metristä.

(1:21:08 – 1:21:32)
Sä haluat olla 110 metristä ihan sen takia, että saat siihen niin paljon paremman pidon siihen lyöntiin kuin 60 metristä. Kriinin pinnat ja muotoilu siellä kriinin alueella haastaa sitä. Siinä on paljon muita keinoja, mutta viettäisit siihen, että monet kentät tekevät niitä muutoksia, kuten esimerkiksi Old Corsi San Andreasissa tekee nyt tällä hetkellä.

(1:21:32 – 1:21:47)
Niillä alkoi remonttia. Ne pidentää sitä. Mutta pitää muistaa, että jos meni todella monta vuosikymmentä, kuin San Andreasin Old Corsilla, niin se pidentyi yli 50 metrillä.

(1:21:48 – 1:22:06)
Nyt siellä on tullut viime aikoina, on huomattu ja herätty siihen, että on pakko. Mutta ihan golfkenttä ei ole tarkoitettu sillä lailla, että pelat reijan, menet kriinille. Se on tarkoitettu sillä lailla, että periaatteessa reijän vierestä pystyy pelaamaan seuraavan lyön uutta reikää.

(1:22:06 – 1:22:23)
Kun nyt esimerkiksi Old Corsi on koko ajan mennyt siihen suuntaan, että kun pelat reijan loppuun, niin siirryt seuraavalle väylälle ja joudut pakittamaan 100 metriä tiipaikalle. Kyllä tämä ongelma on. Kyllä tämä olisi ollut hyvä herätä 30 vuotta sitten.

(1:22:24 – 1:22:33)
Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En tiedä, pelataanko me jollain lyhyemmillä mailoilla tai jotain muuta vastaavaa. Palataanko persimmon puihin.

(1:22:34 – 1:22:38)
Tuskinpä. Koska silloin Ari lopettaa ainakin golfpeliä. Silloin loppuu.

(1:22:39 – 1:22:47)
Jos ei ole mitään tipsejä Arille tähän. En ainakaan tunnistanut tuosta, että kahdella päälle par-viitonen ei ole nähnyt kertaakaisulla. En ole enkään lyömässäkään.

(1:22:48 – 1:23:03)
Mutta ennen kuin otan Mikolta tipsi mun golfpeliin, niin eikö tällaista vastaavaa yritettyä olla mailolla? Jotain tehtiin mailla. Äkkiä ammattilainen kekkasi siihen jonkun jutun. Pakko sen verran kertoa.

(1:23:03 – 1:23:13)
Voisi tuonne alas, kun siirryn ammattilaiseksi. Oli sellaisia draivereita, mistä minä sain. Tietynlaiset pelaajat sain niistä enemmän irti.

(1:23:13 – 1:23:27)
Minähän olin pitkälyöntinen silloin, kun olin pari euroa vuotta. Tilastollisesti olin todella pitkälle lyöjän draiverilla nimenomaan. Sitten siellä oli sellainen trampoliniefekti, mitä mitattiin draiverissa.

(1:23:27 – 1:23:38)
Se sai jonkun uuden rajan ja sitten ne kiellettiin, mistä minä sain. Sitten minusta tuli tavallinen kuolevainen. Tietenkin niitä keinoja on ollut olemassa.

(1:23:38 – 1:23:54)
Varmaan koko ajan mietitään. Tulevaisuuden kentät, jos tulee uusia kenttiä. Toki meillä on niin paljon hyviä, vanhoja kenttiä joka puolelle, että vaikea kuvitella, että uudet projektit olisivat sellaisia.

(1:23:54 – 1:24:08)
Toki me tarvitsemme niitä tulevaisuutta varten, mutta jotain keinoja meidän pitää löytää. Varmasti niitä on porukka ratkaisemassa, että mitä niille tehdään, että yrittää ratkoa meidän pituusongelmaa. Kyllä.

(1:24:09 – 1:24:17)
Tässä on tosi mielenkiintoista keskustelua ollut. Varmaan meillä tulee aika vähän vastaan. Voisi kysyä vaikka, kuinka hurmiukin tunteja tässä.

(1:24:18 – 1:24:27)
Tämähän ehkä loppusuoralle. Sä puhuit tuosta jo, että olit ulkona golfissa. Sä etit päkin oikeastaan varastoon.

(1:24:30 – 1:24:55)
Nyt löysit uudestaan ja nyt sanoitkin, että tänä kesänä on tullut paljon pelattua ja löytynyt taas se uusi into siitä golfista. Mikä siellä tuli mittatäyteen? Luulen, että se tuli jollain lailla kilpailemisestä. Se tuntui itselleen se, että olin oman sisäisen kilpailijan johonkin hukannut.

(1:24:57 – 1:25:12)
Se varmaan alkoi oireilemaan jo peliaikana loppuajassa. Se tuli monelle todella yllätyksenä, että lopetin. Ehkä se tuli vähän itsellekin, mutta se ei ollut missään nimessä hätiköityä, että päätin lopettaa.

(1:25:12 – 1:25:23)
Mietin sitä muutaman kuukauden, minkä takia olen miettinyt näitä asioita. Sitten jouduin kelailemaan omassa päässäni. Se oli ihan hyvä päätös.

(1:25:25 – 1:25:37)
2018 vuoden lopussa pelasin viimeiset kilpailut. Tämä väli tässä on ollut aika vaikea harrastaa. Paitsi tänä vuonna.

(1:25:37 – 1:25:52)
Jotain tapahtui viime talvena siinä mielessä, että aivot menivät eri asentoihin. Olin päässyt sisäisestä kilpailijasta. Nyt lopullisesti ero on, että pystyn mennä harrastamaan golfia.

(1:25:52 – 1:26:02)
Näen erilaisia asioita siellä kentällä. Nyt kun olen golfkentällä, näen erilaisia asioita mitä aikaisemmin. Se ei ole enää samaa.

(1:26:02 – 1:26:17)
Pystyn nauttimaan siitä hieman laajemmin. Sanoisin, että olen jollain lailla löytänyt harrastuksen uudestaan. Haluan vielä palata siihen, että en ole golfia nähnyt ikinä työnä.

(1:26:18 – 1:26:50)
Olen aina nähnyt sen harrastuksena. Olen sanonutkin joskus ääneen, että jos minä sanon tällaisen ääneen, että minä teen työpaikalle tai töihin, kun olen menossa harjoittelemaan tai pelaamaan, niin sitten joku näyttää minulle, että nyt olet saanut tarpeeksi, koska ei se ole työtä ihan oikeasti. Jos joku tulee minulle sanoa, että pitää lähteä duuniin, että minä menen lyömään palloja, niin se ei ole kyllä sitä.

(1:26:51 – 1:26:58)
Sanoo kuka vaan mitä, mutta tämä on minun mielipide. Siis ihan sama fiilis jäikön pelaamisessa, niin harrastushan aina on. Nimenomaan.

(1:26:58 – 1:27:11)
Se on intohimo. Harrastuksessa, missä tulee intohimo, missä tulee se, että joku maksaa sinulle. Kyllä se arja on ollut aikamoinen bonus, että joku on maksanut sinulle jääkiekon pelaamisesta.

(1:27:11 – 1:27:15)
Niin ilman, että olisit pelannut. Ei ole. En ehkä noin kauan.

(1:27:18 – 1:27:29)
Nyt on vain harrastamista, mutta siihen on. Marjuksen Mikko lähti Calls Gamebookin toimirahti terveisiä, että siintääkö se jossain seniorituurin. Niin.

(1:27:32 – 1:27:45)
Kyllähän, jos ei nyt ihan joka päivä, niin joka toinen päivä siitä tulee kysymys. Jotain aikana on aika. Nyt en tiedä, mistä se johtuu, eikä sille tarvitsekaan löytää mitään selitystä.

(1:27:45 – 1:28:00)
Olen kauheasti laittanut tänä vuonna golf-aiheisia, sosiaalisen median päivityksiä. Ihan vain sillä tavalla, että minulla on kauheasti ollut vanhaa tavaraa puhelimessa. Mitä minä niillä teen siellä? Laitetaan niitä nyt vähän sitten ulos.

(1:28:01 – 1:28:09)
Minä olen tehnytkin. Sitten on tullut päivitettyä tavaraa, mikä on otettu tänä vuonna. Minä olen tehnyt sitä paljon.

(1:28:10 – 1:28:24)
Olen miettinyt, että onko tässä alitajuisesti se, että minä kuitenkin jossain vaiheessa teen se paluu vielä. Minä pystyn siihen. Olemme puhuneet ääneen muutaman kaverin kanssa.

(1:28:25 – 1:28:43)
Kun tulee tarpeeksi mittaria, lähdemme poikien reissulle just niiden senioreiden perään. Ehkä sen joku senior open voisi olla sellainen, mihin voisi itse mennä ehkä vähän tökkimään. Se aika näyttää, että siihen on vielä niin pitkä matka.

(1:28:44 – 1:28:54)
Sieltä kannu kotiin ja sen jälkeen kiertueella. En tiedä, mitä se tulee olemaan. Tällä hetkellä toivottavasti se jatkuu.

(1:28:55 – 1:29:09)
Tähän nyt tuli vain yksi vuosi. Tunne on se, että olen ainakin päässyt takaisin ihastumaan ja rakastumaan peliin. Vaikka se ei mihinkään ikinä kadonnut.

(1:29:10 – 1:29:23)
Nyt se on tullut enemmän käsin koskevaa tavaraa, kun pystyy pitämään maailmaa kädessä. Nautiskelee vaan, mutta ei numerolappua vielä iltaa. Ei vielä, mutta pidetään nyt puoli vuotta tauko.

(1:29:30 – 1:29:42)
Tähän vielä ennen kuin lyödään pillipussiin. Sä oot nähnyt mun pelaavan kumminkin. Löytyykö jonkinlaista neuvoa mun peliin? Mä oon nähnyt sut golfkentällä useasti.

(1:29:44 – 1:29:58)
Itseasiassa Pekka mainitsi sellaista asiasta, mitä mä en ollut aikaisemmin kuullut. Mutta mitä mä oon tehnyt huomaamattani, on se, että silloin kun mä oon nähnyt sut maailman varassa, niin mä oon vaivikkaan ihan tiedostamatta kattonut vähän sivua. Mä en oo itseasiassa ikinä nähnyt, kun sä lyöt.

(1:30:00 – 1:30:08)
Heillä on halunnut omaksua sun swingia. Se on tarttuva. Hei, tässä on sikahyvää juustelua ollut.

(1:30:09 – 1:30:19)
Ihan sikapaljon kiitoksia, että tulit vieraaksi. Kunnia saadat sut tänne meidän tiedonjäljen podcastiin. Oli iso kunnia olla vieraana, koska mä oon kuunnellut teitä paljon.

(1:30:19 – 1:30:34)
Ja teillä on ollut kyllä sellaisia vieraajia, joita mä ajattelin, että miten ihmeessä mä maavun tähän joukkoon. Oikein hieno se, että sujahdit sisään. Ihana kuulla.

Kiitoksia Mikko. Kiitos paljon. Huhhuh, olipa mielenkiintoinen kuuleminen.

(1:30:34 – 1:30:46)
Kylmät väreet menee vieläkin kropassa. Kuinka läsnä Mikko oli tässä kohtaamisessa, ja kuinka rehellinen se itselleen oli. Toi paineen sijatokyky, toi valmistautuminen niihin kierroksiin.

(1:30:46 – 1:31:02)
Ja sitten toisaalta se reflektio siitä, että kun sä et ole parhaimmillaan, niin sä ei uskalla pitää taukoja ja tehdä sen uuden tulemisen. Olla hyvin analyyttinen itselle. Ja sitten samaan aikaan kuitenkin se, että ei ollut yhtään sellaista tätä, vaikka oli unelmat siitä, että mä haluun olla ammattilainen, mä haluan voittaa.

(1:31:02 – 1:31:15)
Niin se unelma oli positiivinen. Ja se miten hän vei itseään eteenpäin yksittäisellä kierroksella tai yksittäisellä turnauksessa tai kauden aikana, niin oli se positiivinen toona pois. Ja se, että hän puhuu itselleen nätisti.

(1:31:16 – 1:31:31)
Ja mä sytyin niin paljon siihen ajatukseen siitä, että hän pumppasi omia renkaitaan siinä, että mä haluan olla paljossa puttari. Se tietyllä tavalla, että miten hän sai itsensä uskomaan, että hän on vielä parempi. Ja se näkyi siinä tuloskortissa.

(1:31:32 – 1:31:47)
Joo, ja sanoin jo nuorena, että hän haluaa voittaa meitsäni. Kuva ei ole ihan tyypillinen suomalainen, että sanoo noin isosti ääneen, mitä haluaa. Mutta toi, että puhui jo siitä skeittaamisesta ja sitten lähti tuohon, mitä yhtäläisyyksiä.

(1:31:47 – 1:32:08)
Nyt löydettiin mekin, että skeittaaminen, miten oman kehun hallinta tärkeää tuohon golfiin, koska siinä hän tulee, niin kuin säkin linksikentillä käynyt, niin siellä on vähän erilaisia kallistuksia eri asennoissa. Pitää lyödä hyvällä tasapainolla, niin paljon yhtäläisyyksiä. Ja kyllä toi, miten Mikko kuitenkin sen, että peilistä löytyy aina syylinen.

(1:32:09 – 1:32:26)
Se on hyvän urheilijan merkki mun mielestä, ettei ikinä rupea ympärillä olevia ihmisiä tai asioita syyttämään, vaan aina kattoo siihen peilin ja löytää sieltä sitten sen ongelman. Lähti käymään vähän Jenkeissä hakemaan vähän uusia ideoita perin. Siellä tuli kahta kovempana takaisin.

(1:32:26 – 1:32:52)
Ja sitten kyllähän mihin toi golf nyt on menossa, oli tosi mielenkiintoista toi golfkenttien suunnittelu. Mitä pieniä siellä tehdään, haasteellisesti tietenkin täällä Suomessa, koska pelikausi on aika lyhyt, siinä ei hirveästi viitti vetää kenttää auki. Mutta sitten toi myös se pituus nykyään, kuinka pelaajat, pallot, mailat, kaikki on kehittynyt, niin pitää erilaisia juttuja keksiä siihen, että kumminkin on golf edelleen vaikeata.

(1:32:52 – 1:33:06)
Tai meillähän se on vaikeata aina, mutta nolle ammattilaisille. Tää Rautaseiskan arvotuskin sieltä selvisi ja mä kyllä löysin sieltä heti syyn sunkin peliin ja siihen pelin kulkemattomuuteen. Ja kun mä paiskun mailoja.

(1:33:06 – 1:33:19)
Ja siellä vähän mailakulma kääntyy, että muuten kulkis sä olisit ihan parhaimmillaan, jos mä nään sen ja millä tatsilla sä asetut sen pallon taaksekin. Niin Rautaseiska selvitti tänkin asian. No näköjään muuten.

(1:33:19 – 1:33:36)
Ja päästiin vähän siihen tuloskorttiinkin, mikä sua kiinnosti. No käytiin läpi myös sitä vihkoa, ettei se ihan pelkkä semmonen, missä katsotaan kivoja kuvia, vaan kyllä siellä niinku, mihin se pallo kannattaa, ne mitat ja kaikki on siellä. En huomannut, onko kyse, onko kiikaria käyttöä, mutta kiikaria varmaan ei saa käyttää noissa peleissä.

(1:33:36 – 1:33:58)
Niin siellä löytyy kaikki tarvittavaa siitä vihosta. Ja sitten käydään sitä välillä debattia, välillä yhdessä ollaan samaa mieltä kädin kanssa, että minne se kannattaa pallo sijoittaa ja millä mailalla. Ja onks se Rautaseiska vai Rauta 8? Ja oli ihana kuulla, kuinka hän fanittaa meitä ja kuuntelee myös meidän muita jaksoja, tämmönen niinku maailmantähti.

(1:33:59 – 1:34:09)
Sä ton muistat kuinka tottakai, kun sä nyt… Mä huomaksuin Mikon ohjeen, että renkaita täytyy pumpata. Omia renkaita joo, pitää nyt varovaa, ettei osu renkaat puhkeen tässä.